Viola riviniana – metsäorvokki

  • Viola riviniana Rchb. – metsäorvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Metsäorvokki, Viola riviniana, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai yleisemmin useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ja kukkiessaan tavallisesti noin 10-25 cm korkea ruoho. Juurakko on pysty ja tiheästi ruskeiden suomujen päällystämä. Varret ovat lehdekkäät ja yleensä haarattomat. Varret, lehtiruodit ja kukkaperät ovat kaljut tai harvoin karvaiset. Tankeakarvaiselle muodolle on annettu nimeksi f. villosa Neuman, Wahlst. & Murb.

Ruusukelehtien ruoti on kukintavaiheessa noin 3-10 cm pitkä. Varsilehtiä on kukkivissa varsissa useimmiten 3-6 ja niiden ruoti on vartta ylöspäin lyheten noin 1-5 cm. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on leveän herttamainen, ruusukelehdissä jopa pyöreäpäisen munuaismainen ja ylemmissä varsilehdissä leveänpuikea. Niiden tyvi on matalammin tai syvemmin leveälovinen ja kärki terävä tai tylppä. Lapa on nyhälaitainen, puhtaanvihreä, päältä harvemmin tai tiheämmin hyvin lyhytkarvainen ja alta kalju tai suonia myöten vähä- ja lyhytkarvainen. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 1,5-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 1-1,4-kertainen. Lehtien korvakkeet ovat kapeansuikeat ja pitkäkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti ripsihampaiset. Hampaat ovat pitkiä ja niitä on yleensä runsaasti mutta toisinaan niukemmin. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 5-12 mm pitkät ja ilman hampaita leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,5 mm leveät. Ruusukelehtien korvakkeet ovat ruskeat ja varsilehtien korvakkeet vihreät.

Varsissa on yleisimmin 1-2 kukkaa ja ne ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä yltävät hankansa lehden yläpuolelle. Kukkaperä on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä. Perän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, neulamaista esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 1-2 mm pitkät.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Terälehdet ovat siniset tai sinipunaiset ja hyvin harvoin valkoiset. Niiden tyvi on valkoinen ja suonitus ei ole sävyltään juurikaan pohjaväriä tummempi paitsi alimman terälehden valkoisessa tyviosassa. Terälehdistä kaksi on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Nämä neljä ovat leveähkön vastapuikeat ja yleensä limittäiset sekä pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 13-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on leveähkön vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen sekä ilman kannusta yleensä noin 13-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveä. Kannus on noin 5-7 mm pitkä, suora tai ylöspäin kaareva ja tylppä- tai pyöreäpäinen sekä valkoinen tai harvemmin terälehtien kanssa samanvärinen. Kannuksen pää ulottuu hyvin selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä on kuvattu metsäorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat useimmiten kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhytperäisiä ja yleensä noin 3-4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti alas asti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Siemenet ovat soikeahkot, ruskeat ja sileät sekä noin 2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Metsäorvokki on alkuperäinen laji Suomessa. Se on etelästä päin yleinen Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Sitä pohjoisempana se on harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan  eliömaakuntiin saakka, tosin Perä-Pohjanmaalla se on jonkin verran yleisempi. Kasvupaikkoja ovat lähinnä tuoreet metsät ja lehdot sekä jossain määrin myös niittymäiset alueet, pientareet ja metsänreunat. Muissa Pohjoismaissa metsäorvokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Metsäorvokin läheisin laji on Suomessa vain Ahvenanmaalla harvinaisena ja rauhoitettuna kasvava pyökkiorvokki, V. reichenbachiana. Sen terälehdet ovat kapeahkoja eivätkä ole limittäin. Toisin kuin suurella osalla orvokkeja, sen terälehtien tyviosassa on usein muuta terälehteä tummempi vyöhyke. Myös kannus on tummahkon sinipunainen. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat vain alle 1 mm:n mittaiset. Metsäorvokin voi äkkiä katsomalla sekoittaa myös aho-orvokkiin, V. canina, erityisesti sen isompaan ja yleiseen alalajiin isoaho-orvokkiin, subsp. ruppii, mutta myös harvinaisempaan nimialalajiin pikkuaho-orvokkiin, subsp. canina. Aho-orvokilla ei kuitenkaan ole ruusukelehtiä ja sen ylemmät varsilehdet ovat selvästi kapeamman puikeita. Myös harjuhietaorvokki, V. rupestris subsp. rupestris, voi kukinnan jälkeen muistuttaa pienikasvuista metsäorvokkia, koska sen pienet, herttamaiset lehdet suurenevat silloin merkittävästi. Määritysongelmia aiheuttaa myös metsäorvokin risteytyminen kaikkien edellä mainittujen taksonien kanssa ja erityisesti isoaho-orvokin kanssa se on yleistä (risteymä).

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsäorvokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola riviniana - metsäorvokki on kukintansa alkuvaiheessa hento ja pienilehtinen sekä näyttää lähes vanakasvilta. Vaikutelma johtuu vielä hyvin lyhyistä varsista ja niihin nähden suhteettoman pitkistä kukkaperistä. Kukkaperien pituus vaihtelee yleensä välillä 3-10 cm. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokki on kukintansa alkuvaiheessa hento ja pienilehtinen sekä näyttää lähes vanakasvilta. Vaikutelma johtuu vielä hyvin lyhyistä varsista ja niihin nähden suhteettoman pitkistä kukkaperistä. Kukkaperien pituus vaihtelee yleensä välillä 3-10 cm. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokki on kukintansa eri vaiheissa noin 10-25 cm korkea ja ruusukelehtien ruoti on noin 3-10 cm pitkä. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokki on kukintansa eri vaiheissa noin 10-25 cm korkea ja ruusukelehtien ruoti on noin 3-10 cm pitkä. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin hyvä tuntomerkki erotuksena aho-orvokista, V. canina, on lehtiruusuke, jota jälkimmäisellä ei ole. Kuvan lehtometsässä kasvavalla yksilöllä ruusuke on tavallista runsaslehtisempi. EH, Tampere, Pyynikki, etelärinne Pyynikintien pohjoispuolella, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin hyvä tuntomerkki erotuksena aho-orvokista, V. canina, on lehtiruusuke, jota jälkimmäisellä ei ole. Kuvan lehtometsässä kasvavalla yksilöllä ruusuke on tavallista runsaslehtisempi. EH, Tampere, Pyynikki, etelärinne Pyynikintien pohjoispuolella, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokilla, kuten monella muullakin suvun lajilla kukkien väri vaihtelee. Kuten kuvasarjakin osoittaa, teriön väri on yleensä sininen - sinipunainen. Kuvassa olevalla yksilöllä se on epätavallisen vaalea lila. Lajille ominainen terälehtien tyven valkoisuuskin on lähes olematonta. Myös lehdet ovat poikkeuksellisen vaaleat. EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokilla, kuten monella muullakin suvun lajilla kukkien väri vaihtelee. Kuten kuvasarjakin osoittaa, teriön väri on yleensä sininen – sinipunainen. Kuvassa olevalla yksilöllä se on epätavallisen vaalea lila. Lajille ominainen terälehtien tyven valkoisuuskin on lähes olematonta. Myös lehdet ovat poikkeuksellisen vaaleat. EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin teriö on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. EH, Tampere, Pyynikki, etelärinne Pyynikintien pohjoispuolella, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin teriö on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. EH, Tampere, Pyynikki, etelärinne Pyynikintien pohjoispuolella, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin kukan neljä ylempää terälehteä ovat leveähkön vastapuikeat ja yleensä limittäiset sekä pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 13-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on leveähkön vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen sekä ilman kannusta yleensä noin 13-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveä. Kannus on yleisimmin kuvan tavoin valkoinen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsänlaita Näsiäntien varrella, 17.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin kukan neljä ylempää terälehteä ovat leveähkön vastapuikeat ja yleensä limittäiset sekä pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 13-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on leveähkön vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen sekä ilman kannusta yleensä noin 13-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveä. Kannus on yleisimmin kuvan tavoin valkoinen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsänlaita Näsiäntien varrella, 17.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin terälehtien suonien väri ei juurikaan poikkea pohjaväristä muualla paitsi alimman terälehden peräosassa, jossa yleisväriä tummemmat suonet näkyvät hyvin valkoista taustaa vasten ja ohjaavat hyönteisiä kohti teriön nielua. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on viisi ja uloimpana on emin ainokainen luotti. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin terälehtien suonien väri ei juurikaan poikkea pohjaväristä muualla paitsi alimman terälehden peräosassa, jossa yleisväriä tummemmat suonet näkyvät hyvin valkoista taustaa vasten ja ohjaavat hyönteisiä kohti teriön nielua. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on viisi ja uloimpana on emin ainokainen luotti. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin, kuten muidenkin orvokkien kukassa on aina samankaltaisella jaolla viisi terälehteä, kaksi ylöspäin, kaksi alaviistoon tai sivulle ja yksi kannuksellinen alaspäin. Sitä hauskempaa on huomata luonnon joskus leikittelevän tälläkin itsestään selvyydellä loihtimalla joukkoon kuudennen terälehden ylös keskelle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsäalue Näsiäntien varrella, 22.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin, kuten muidenkin orvokkien kukassa on aina samankaltaisella jaolla viisi terälehteä, kaksi ylöspäin, kaksi alaviistoon tai sivulle ja yksi kannuksellinen alaspäin. Sitä hauskempaa on huomata luonnon joskus leikittelevän tälläkin itsestään selvyydellä loihtimalla joukkoon kuudennen terälehden ylös keskelle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsäalue Näsiäntien varrella, 22.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin kukat eivät aina suostu nuokkumaan, vaan voivat varjoisassa metsässä kääntyä ylös valoa kohti. Teriöiden kannukset eivät kuvan yksilöllä edusta tavallisinta valkoista tyyppiä, vaan ovat enemmän tai vähemmän siniset. Kukkaperän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, neulamaista esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin kukat eivät aina suostu nuokkumaan, vaan voivat varjoisassa metsässä kääntyä ylös valoa kohti. Teriöiden kannukset eivät kuvan yksilöllä edusta tavallisinta valkoista tyyppiä, vaan ovat enemmän tai vähemmän siniset. Kukkaperän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, neulamaista esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin verholehdet suippenevat tasaisesti teräväksi kärjeksi. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 1-2 mm pitkät. Kannus on noin 5-7 mm pitkä ja suora tai kuvan tavoin ylöspäin kaareva. Kannuksen pää ulottuu hyvin selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Kuvan kukassa muurahaiset eivät ole tyytyneet yhteen reikään käydessään kannuksessa mesivarkaissa. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin verholehdet suippenevat tasaisesti teräväksi kärjeksi. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 1-2 mm pitkät. Kannus on noin 5-7 mm pitkä ja suora tai kuvan tavoin ylöspäin kaareva. Kannuksen pää ulottuu hyvin selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Kuvan kukassa muurahaiset eivät ole tyytyneet yhteen reikään käydessään kannuksessa mesivarkaissa. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen ja kalju sekä kolmiliuskaisesti alas asti avautuva. Se on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Ylimmät varsilehdet ovat herttamaisen puikeita ja niiden kärki on yleensä lyhyt tai kuvan tavoin pitempi ja terävähkö. EH, Kouvola, Kuusankoski, Sipilänmäki, metsänreuna moottoriradan lähellä, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen ja kalju sekä kolmiliuskaisesti alas asti avautuva. Se on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Ylimmät varsilehdet ovat herttamaisen puikeita ja niiden kärki on yleensä lyhyt tai kuvan tavoin pitempi ja terävähkö. EH, Kouvola, Kuusankoski, Sipilänmäki, metsänreuna moottoriradan lähellä, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin ruusukelehtien lapa on leveän herttamainen tai jopa pyöreäpäisen munuaismainen ja nyhälaitainen. Tyvi on matalammin tai syvemmin leveälovinen ja kärki yleensä tylpähkö. Lehti on päältä harvemmin tai tiheämmin hyvin lyhytkarvainen ja alta kalju tai suonia myöten vähä- ja lyhytkarvainen (karvoitus ei näy kuvassa). Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 1,5-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 1-1,4-kertainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsäalue Näsiäntien varrella, 30.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin ruusukelehtien lapa on leveän herttamainen tai jopa pyöreäpäisen munuaismainen ja nyhälaitainen. Tyvi on matalammin tai syvemmin leveälovinen ja kärki yleensä tylpähkö. Lehti on päältä harvemmin tai tiheämmin hyvin lyhytkarvainen ja alta kalju tai suonia myöten vähä- ja lyhytkarvainen (karvoitus ei näy kuvassa). Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 1,5-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 1-1,4-kertainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsäalue Näsiäntien varrella, 30.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana - metsäorvokin lehtien korvakkeet ovat kapeansuikeat ja pitkäkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti pitkä- ja ripsihampaiset (nuoli). Pituutta korvakkeilla on tavallisesti noin 5-12 mm ja leveyttä ilman hampaita noin 0,3-1,5 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsäalue Näsiäntien varrella, 30.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin lehtien korvakkeet ovat kapeansuikeat ja pitkäkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti pitkä- ja ripsihampaiset (nuoli). Pituutta korvakkeilla on tavallisesti noin 5-12 mm ja leveyttä ilman hampaita noin 0,3-1,5 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, omakotialue, metsäalue Näsiäntien varrella, 30.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto