Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki

  • Viola rupestris F. W. Schmidt – hietaorvokki
  • subsp. relicta Jalas – pahtahietaorvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Hietaorvokista, Viola rupestris, esiintyy Suomessa ja muualla Fennoskandiassa kaksi alalajia, nimialalaji harjuhietaorvokki, subsp. rupestris ja pahtahietaorvokki, subsp. relicta. Tässä esiteltävä pahtahietaorvokki on Fennoskandiassa endeeminen eli kotoperäinen ja on tieteellisen alalajinimensä mukaisesti ilmeisesti selvinnyt täällä jääkauden yli joillakin Pohjois-Norjan jäättöminä pysyneillä rantatuntureilla.

Pahtahietaorvokki on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ja tavallisesti noin 3-7 cm korkea ruoho, joka on lähes kauttaaltaan hyvin lyhyesti (0,05-0,15 mm) karvainen. Juurakko on pysty tai koheneva, yleensä haaraton ja yläpäästään tavallisesti noin 4-6 mm paksu sekä tiheästi vanhojen, kuihtuneiden ja ruskeiden lehtikorvakkeiden päällystämä. Varret ovat haarattomat, lehdekkäät ja kukintavaiheessa (ilman kukkaa) useimmiten vain noin 0,5-2 cm, joskus vähän pitemmät. Ne eivät juurikaan kasva pitemmiksi avopölytteisen kukintavaiheen jälkeenkään.

Ruusukelehtiä on yleensä 3-6. Niiden ruoti on noin 1-4 cm pitkä. Varsilehtiä on useimmiten 0-3 ja niiden ruoti on noin 0,5-1 cm. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on munuaismainen, herttamainen tai pyöreähkönmuotoinen, puhtaanvihreä, paksuhko ja matalasti nyhälaitainen sekä tyveltään suorahko tai matalalovinen. Täysikasvuiset lehtilavat ovat tavallisesti noin 1-2 cm pitkiä ja noin 1-2 cm leveitä pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 1-1,5-kertainen. Lehdet eivät juurikaan kasva isommiksi kukinnan jälkeen. Lehtien korvakkeet ovat suikeita tai suikeanpuikeita, ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti hampaisia tai ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä ja ilman hampaita noin 1,5-3 mm leveitä.

Kukat ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Ne ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä yltävät lehtien yläpuolelle. Kukkaperä on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä. Perän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, lähes tasasoukkaa tai suikeaa esilehteä, jotka ovat yleensä noin 2-4 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat, teräväkärkiset ja tyvilisäkkeelliset. Ylemmät niistä ovat tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 4-4,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Alemmat niistä ovat yleensä noin 5-6,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,4-1,8 mm leveät. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat useimmiten pyöreämuotoisia ja vain noin 0,5-0,7 mm pitkiä.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja sen koko vaihtelee suuresti pituuden ollessa yleensä noin 10-19 mm ja leveyden noin 10-15 mm. Terälehdet ovat siniset tai hieman violettiin vivahtavat ja hyvin harvoin valkoiset. Ne ovat suonitukseltaan terälehden pohjaväriä tummemmat sekä tyveltään vaaleat tai valkoiset. Kaksi niistä on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi alaviistoon. Nämä neljä ovat vastapuikeat tai soikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm leveät. Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja sen tyvellä on noin 4,5-6 mm pitkä, suora, pyöreäpäinen ja sinipunainen kannus. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Alin terälehti on vastapuikea ja tylppäpäinen sekä ilman kannusta tavallisesti noin 10-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Pahtahietaorvokille ei kehity kukinnan myöhemmässä vaiheessa avautumattomia, umpipölytteisiä kukkia, kuten useille muille monivuotisille orvokkilajeille. Hedelmä on munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti avautuva ja muun kasvin tapaan hyvin lyhytkarvainen kota, joka on tavallisesti noin 6-7,5 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, ruskehtavat ja sileät sekä noin 1,7-2,2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Pahtahietaorvokki on alkuperäinen alalaji Suomessa ja se kasvaa hyvin harvinaisena vain Enontekiön Lapin Käsivarren kärjen suurtuntureilla. Sitä on löydetty vain Kilpisjärveltä, Saanan ja Pikku-Mallan tuntureilta. Se on kalkinsuosija ja kasvaa pahtarinteiden hyllyillä sekä jyrkillä, ainakin osin avokallioisilla rinteillä. Alalaji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on johtanut pieni populaatiokoko. Uhkatekijöinä ovat satunnaistekijät ja risteytyminen. Risteytymisuhan aiheuttaa isoaho-orvokki, V. canina subsp. ruppii. Kuten alussa jo todettiin pahtahietaorvokkia esiintyy Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja Norjassa.

Nimialalajin, harjuhietaorvokin, subsp. rupestris, kukat ovat enemmän ja yleisemmin sinipunaisia ja niiden verholehtien tyvilisäkkeet ovat pidemmät (noin 1-2 mm). Lehdet ovat sini- tai tummanvihreitä. Varret ja lehdet kasvavat avopölytteisen kukinnan jälkeen selvästi suuremmiksi ja varsiin voi kehittyä pieniä, avautumattomia ja umpipölytteisiä kukkia. Nämä ominaisuudet puuttuvat pahtahietaorvokilta. Alalajien esiintymisalueet eivät Suomessa kohtaa toisiaan. Pahtahietaorvokin esiintymisalueella kasvaa lisäksi vain yksi sini- tai sinipunakukkainen orvokki, isoaho-orvokki, V. canina subsp. ruppii. Se ei aiheuta määritysongelmia, mutta voi kyllä risteytyä pahtahietaorvokin kanssa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pahtahietaorvokin esiintymiskartalle Suomessa.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on Fennoskandiassa kotoperäinen ja on ilmeisesti selvinnyt täällä jääkauden yli joillakin Pohjois-Norjan jäättöminä pysyneillä rantatuntureilla. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on Fennoskandiassa kotoperäinen ja on ilmeisesti selvinnyt täällä jääkauden yli joillakin Pohjois-Norjan jäättöminä pysyneillä rantatuntureilla. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on kalkinsuosija ja kasvaa pahtarinteiden hyllyillä sekä jyrkillä, ainakin osin avokallioisilla rinteillä Tätä rauhoitettua alalajia on Suomessa löydetty vain Kilpisjärveltä, Saanan ja Pikku-Mallan tuntureilta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on kalkinsuosija ja kasvaa pahtarinteiden hyllyillä sekä jyrkillä, ainakin osin avokallioisilla rinteillä Tätä rauhoitettua alalajia on Suomessa löydetty vain Kilpisjärveltä, Saanan ja Pikku-Mallan tuntureilta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 3-7 cm korkea. Puhtaanvihreässä ruusukelehtituppaassa on yksi tai useampi, lyhyt kukkavarsi, jossa yleensä on vain yksi lehtihankainen kukka. Kukat nousevat lehtien yläpuolelle. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 3-7 cm korkea. Puhtaanvihreässä ruusukelehtituppaassa on yksi tai useampi, lyhyt kukkavarsi, jossa yleensä on vain yksi lehtihankainen kukka. Kukat nousevat lehtien yläpuolelle. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki nousee toisinaan vain muutamia senttejä kasvualustastaan. Sen kukat ovat lehtien kokoon verrattuina suuret. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki nousee toisinaan vain muutamia senttejä kasvualustastaan. Sen kukat ovat lehtien kokoon verrattuina suuret. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin teriön koko vaihtelee melkoisesti samallakin kasvupaikalla. Teriö on yleensä noin 10-18 mm pitkä ja noin 10-15 mm leveä . Kuvan kukka on mittojen yläpäästä. Terälehdet ovat useimmiten siniset ja suonitukseltaan terälehden pohjaväriä tummemmat sekä tyveltään vaaleat tai valkoiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin teriön koko vaihtelee melkoisesti samallakin kasvupaikalla. Teriö on yleensä noin 10-18 mm pitkä ja noin 10-15 mm leveä . Kuvan kukka on mittojen yläpäästä. Terälehdet ovat useimmiten siniset ja suonitukseltaan terälehden pohjaväriä tummemmat sekä tyveltään vaaleat tai valkoiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin teriön profiili on usein kuvan kaltainen. Kaksi terälehteä suuntautuu taaksepäin kaartuen ylös ja kaksi jyrkähkösti alaviistoon. Alaviistot terälehdet kiertyvät enemmän tai vähemmän kyljelleen ja jäävät reunustamaan alaspäin ja usein vähän sisäänpäin kääntynyttä alinta terälehteä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin teriön profiili on usein kuvan kaltainen. Kaksi terälehteä suuntautuu taaksepäin kaartuen ylös ja kaksi jyrkähkösti alaviistoon. Alaviistot terälehdet kiertyvät enemmän tai vähemmän kyljelleen ja jäävät reunustamaan alaspäin ja usein vähän sisäänpäin kääntynyttä alinta terälehteä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin ylöspäiset ja teriön alaosaa reunustavat terälehdet ovat vastapuikeat tai soikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm leveät. Teriön alaosan keskimmäinen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja tylppäpäinen sekä ilman kannusta tavallisesti noin 10-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Sitä reunustavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Kukasta esiin pistää yksiluottinen emi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin ylöspäiset ja teriön alaosaa reunustavat terälehdet ovat vastapuikeat tai soikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm leveät. Teriön alaosan keskimmäinen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja tylppäpäinen sekä ilman kannusta tavallisesti noin 10-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Sitä reunustavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Kukasta esiin pistää yksiluottinen emi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin kukkaperä on tavallisesti noin 2-6 cm (kuvassa noin 5 cm) pitkä. Alaviistot ja kannusterälehteä reunustavat terälehdet rullautuvat usein kuvan tavoin ulospäin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin kukkaperä on tavallisesti noin 2-6 cm (kuvassa noin 5 cm) pitkä. Alaviistot ja kannusterälehteä reunustavat terälehdet rullautuvat usein kuvan tavoin ulospäin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on lähes kauttaaltaan hyvin lyhyesti (0,05-0,15 mm) karvainen. Koska karvoituksen pituus on vain noin millin kymmenesosa, sen havaitseminen vaatii moninkertaista suurennosta ja sopivaa valaistusta. Verholehdet ovat suikeat, teräväkärkiset ja erikokoiset. Ylemmät niistä ovat tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 4-4,5 mm ja alemmat yleensä noin 5-6,5 mm pitkät. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat pyöreämuotoisia ja vain noin 0,5-0,7 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki on lähes kauttaaltaan hyvin lyhyesti (0,05-0,15 mm) karvainen. Koska karvoituksen pituus on vain noin millin kymmenesosa, sen havaitseminen vaatii moninkertaista suurennosta ja sopivaa valaistusta. Verholehdet ovat suikeat, teräväkärkiset ja erikokoiset. Ylemmät niistä ovat tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 4-4,5 mm ja alemmat yleensä noin 5-6,5 mm pitkät. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat pyöreämuotoisia ja vain noin 0,5-0,7 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin alimman terälehden tyvellä on noin 4,5-6 mm pitkä, suora, pyöreäpäinen ja sinipunainen kannus. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Kukkaperän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, lähes tasasoukkaa tai suikeaa esilehteä, jotka ovat yleensä noin 2-4 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin ruusuke- ja varsilehtien lapa on munuaismainen, herttamainen tai pyöreähkömuotoinen, paksuhko ja matalasti nyhälaitainen sekä tyveltään suorahko tai matalalovinen. Täysikasvuiset lehtilavat ovat tavallisesti noin 1-2 cm pitkiä ja noin 1-2 cm leveitä pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 1-1,5-kertainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin ruusukelehtien ruoti on noin 1-4 cm pitkä. Varsilehdillä se on yleensä noin 0,5-1 cm. Lehtien tyvellä ovat korvakkeet, jotka ovat suikeita tai leveänsuikeita, pitkäsuippuisia ja laidoiltaan ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä (nuolet). EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. relicta – hietaorvokin subsp. pahtahietaorvokin ruusukelehtien ruoti on noin 1-4 cm pitkä. Varsilehdillä se on yleensä noin 0,5-1 cm. Lehtien tyvellä ovat korvakkeet, jotka ovat suikeita tai leveänsuikeita, pitkäsuippuisia ja laidoiltaan ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä (nuolet). EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto