- Viola rupestris F. W. Schmidt – hietaorvokki
- subsp. rupestris – harjuhietaorvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Hietaorvokista, Viola rupestris, esiintyy Suomessa ja muualla Fennoskandiassa kaksi alalajia, nimialalaji harjuhietaorvokki, subsp. rupestris ja pahtahietaorvokki, subsp. relicta. Tässä esiteltävä harjuhietaorvokki on totuttu jakamaan kahteen muunnokseen, lähes kauttaaltaan karvaiseen (karvoituksen pituus vain 0,1-0,2 mm) ja yleisempään nimimuunnokseen, var. rupestris ja harvinaisempaan, kaljuun muunnokseen, var. glaberrima Murb. Uudemmissa lähteissä (mm. Flora Nordica 6, 2010 ja Suomen putkilokasvien luettelo, 2019) näille muodoille ei ole annettu enää muunnosarvoa, vaikka ne lienevät saapuneet eri aikaan ja eri suunnista jääkauden jälkeiseen Suomeen.
Harjuhietaorvokki on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai yleisemmin useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ja kukkiessaan tavallisesti noin 3-9 cm korkea ruoho. Juurakko on pysty tai koheneva, haaraton tai yläpäästään haarova ja tavallisesti noin 4-6 mm paksu sekä tiheästi vanhojen, kuihtuneiden ja ruskeiden lehtikorvakkeiden päällystämä. Varret ovat yleensä haarattomat, lehdekkäät ja kukintavaiheessa (ilman kukkaa) useimmiten noin 2-5 cm pitkät. Avopölytteisen kukintavaiheen jälkeen ne voivat kohenevasti kasvaa jopa 20 cm pitkiksi.
Ruusukelehtiä on vartta kohti yleensä 3-6. Niiden ruoti on noin 1,5-5 cm pitkä. Varsilehtiä on kukkivissa varsissa useimmiten 1-4 ja niiden ruoti on noin 0,5-1,5 cm ja voi myöhemmin kasvaa noin 2,5 cm:iin. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on munuaismainen, herttamainen tai pyöreähkönmuotoinen, yleensä sini- tai tummanvihreä, paksuhko ja matalasti nyhälaitainen sekä tyveltään matala- tai syvälovinen ja toisinaan suorahko. Täysikasvuiset lehtilavat ovat kukinta-aikaan tavallisesti noin 0,8-2 cm pitkiä ja noin 0,7-2 cm leveitä pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 0,6-1,4-kertainen. Lehtilapa voi kesällä, avopölytteisen kukinnan jälkeen kasvaa jopa noin 4,5 cm pitkäksi ja noin 4 cm leveäksi. Lehtien korvakkeet ovat suikeita tai suikeanpuikeita, ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti hampaisia tai ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä ja ilman hampaita noin 1,5-3 mm leveitä.
Varsissa on yleisimmin 1-2 kukkaa ja ne ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä yltävät lehtien yläpuolelle. Kukkaperä on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä. Perän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, lähes tasasoukkaa tai suikeaa esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ylemmät niistä ovat tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,8 mm leveät. Alemmat niistä ovat yleensä noin 4,5-7,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,3-2,5 mm leveät. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat suorakulmaiset tai pyöreämuotoiset ja noin 1-2 mm pitkät.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja sen koko vaihtelee suuresti pituuden ollessa yleensä noin 11,5-19 mm ja leveyden suunnilleen saman verran. Terälehdet ovat vaaleamman tai tummemman sinipunaiset ja toisinaan sinivoittoiset sekä hyvin harvoin valkoiset. Niiden tyvi on valkoinen ja suonitus ei ole sävyltään juurikaan pohjaväriä tummempi paitsi alimman terälehden valkoisessa tyviosassa. Terälehdistä kaksi on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi alaviistoon. Nämä neljä ovat leveähkön vastapuikeat tai soikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveät. Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja sen tyvellä on noin 4,5-9,5 mm pitkä, suora tai hieman käyristynyt, pyöreäpäinen tai tylpähkö kannus, jonka väri voi vaihdella valkoisesta vihertävän valkoiseen, siniseen ja sinipunaiseen. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Alin terälehti on leveän vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen sekä ilman kannusta tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5,5-8 mm leveä. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu harjuhietaorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi alalajilla voi olla usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Niitä esiintyy ns. kesävarsissa avopölytteisen kukinnan jälkeen. Ne ovat yleensä vain muutaman millin mittaisia. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on munanmuotoinen ja kolmiliuskaisesti avautuva kota, joka on tavallisesti noin 6,5-8,5 mm pitkä ja noin 4-6 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, ruskehtavat ja sileät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Harjuhietaorvokki on alkuperäinen alalaji Suomessa ja se kasvaa yleisempänä tai harvinaisempana etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi esiintymisalue nousee idässä Pohjois-Karjalasta Sompion Lapin eliömaakuntaan saakka. Se kasvaa lähinnä kuivilla, usein hiekkaisilla mäen- ja harjunrinteillä sekä kallioilla ja kedoilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on johtanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat kaivannaistoiminta ja rakentaminen sekä metsien puulajisuhteiden muutokset. Muissa Pohjoismaissa harjuhietaorvokkia esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.
Harjuhietaorvokkia ei kasvutapansa ja pienten lehtiensä vuoksi kukintavaiheessa kovin helposti sekoita muihin lajeihin. Avopölytteisen kukinnan jälkeen varret pitenevät ja lehdet isonevat. Tällöin se muistuttaa jo metsäorvokkia, V. riviniana, jonka kanssa se voi myös risteytyä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle harjuhietaorvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
