Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki

  • Viola rupestris F. W. Schmidt – hietaorvokki
  • subsp. rupestris – harjuhietaorvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Hietaorvokista, Viola rupestris, esiintyy Suomessa ja muualla Fennoskandiassa kaksi alalajia, nimialalaji harjuhietaorvokki, subsp. rupestris ja pahtahietaorvokki, subsp. relicta. Tässä esiteltävä harjuhietaorvokki on totuttu jakamaan kahteen muunnokseen, lähes kauttaaltaan karvaiseen (karvoituksen pituus vain 0,1-0,2 mm) ja yleisempään nimimuunnokseen, var. rupestris ja harvinaisempaan, kaljuun muunnokseen, var. glaberrima Murb. Uudemmissa lähteissä (mm. Flora Nordica 6, 2010 ja Suomen putkilokasvien luettelo, 2019) näille muodoille ei ole annettu enää muunnosarvoa, vaikka ne lienevät saapuneet eri aikaan ja eri suunnista jääkauden jälkeiseen Suomeen.

Harjuhietaorvokki on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai yleisemmin useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ja kukkiessaan tavallisesti noin 3-9 cm korkea ruoho. Juurakko on pysty tai koheneva, haaraton tai yläpäästään haarova ja tavallisesti noin 4-6 mm paksu sekä tiheästi vanhojen, kuihtuneiden ja ruskeiden lehtikorvakkeiden päällystämä. Varret ovat yleensä haarattomat, lehdekkäät ja kukintavaiheessa (ilman kukkaa) useimmiten noin 2-5 cm pitkät. Avopölytteisen kukintavaiheen jälkeen ne voivat kohenevasti kasvaa jopa 20 cm pitkiksi.

Ruusukelehtiä on vartta kohti yleensä 3-6. Niiden ruoti on noin 1,5-5 cm pitkä. Varsilehtiä on kukkivissa varsissa useimmiten 1-4 ja niiden ruoti on noin 0,5-1,5 cm ja voi myöhemmin kasvaa noin 2,5 cm:iin. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on munuaismainen, herttamainen tai pyöreähkönmuotoinen, yleensä sini- tai tummanvihreä, paksuhko ja matalasti nyhälaitainen sekä tyveltään matala- tai syvälovinen ja toisinaan suorahko. Täysikasvuiset lehtilavat ovat kukinta-aikaan tavallisesti noin 0,8-2 cm pitkiä ja noin 0,7-2 cm leveitä pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 0,6-1,4-kertainen. Lehtilapa voi kesällä, avopölytteisen kukinnan jälkeen kasvaa jopa noin 4,5 cm pitkäksi ja noin 4 cm leveäksi. Lehtien korvakkeet ovat suikeita tai suikeanpuikeita, ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti hampaisia tai ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä ja ilman hampaita noin 1,5-3 mm leveitä.

Varsissa on yleisimmin 1-2 kukkaa ja ne ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä yltävät lehtien yläpuolelle. Kukkaperä on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä. Perän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, lähes tasasoukkaa tai suikeaa esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ylemmät niistä ovat tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,8 mm leveät. Alemmat niistä ovat yleensä noin 4,5-7,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,3-2,5 mm leveät. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat suorakulmaiset tai pyöreämuotoiset ja noin 1-2 mm pitkät.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja sen koko vaihtelee suuresti pituuden ollessa yleensä noin 11,5-19 mm ja leveyden suunnilleen saman verran. Terälehdet ovat vaaleamman tai tummemman sinipunaiset ja toisinaan sinivoittoiset sekä hyvin harvoin valkoiset. Niiden tyvi on valkoinen ja suonitus ei ole sävyltään juurikaan pohjaväriä tummempi paitsi alimman terälehden valkoisessa tyviosassa. Terälehdistä kaksi on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi alaviistoon. Nämä neljä ovat leveähkön vastapuikeat tai soikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveät. Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja sen tyvellä on noin 4,5-9,5 mm pitkä, suora tai hieman käyristynyt, pyöreäpäinen tai tylpähkö kannus, jonka väri voi vaihdella valkoisesta vihertävän valkoiseen, siniseen ja sinipunaiseen. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Alin terälehti on leveän vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen sekä ilman kannusta tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5,5-8 mm leveä. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä on kuvattu harjuhietaorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi alalajilla voi olla usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Niitä esiintyy ns. kesävarsissa avopölytteisen kukinnan jälkeen. Ne ovat yleensä vain muutaman millin mittaisia. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on munanmuotoinen ja kolmiliuskaisesti avautuva kota, joka on tavallisesti noin 6,5-8,5 mm pitkä ja noin 4-6 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, ruskehtavat ja sileät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Harjuhietaorvokki on alkuperäinen alalaji Suomessa ja se kasvaa yleisempänä tai harvinaisempana etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi esiintymisalue nousee idässä Pohjois-Karjalasta Sompion Lapin eliömaakuntaan saakka. Se kasvaa lähinnä kuivilla, usein hiekkaisilla mäen- ja harjunrinteillä sekä kallioilla ja kedoilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on johtanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat kaivannaistoiminta ja rakentaminen sekä metsien puulajisuhteiden muutokset. Muissa Pohjoismaissa harjuhietaorvokkia esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.

Harjuhietaorvokkia ei kasvutapansa ja pienten lehtiensä vuoksi kukintavaiheessa kovin helposti sekoita muihin lajeihin. Avopölytteisen kukinnan jälkeen varret pitenevät ja lehdet isonevat. Tällöin se muistuttaa jo metsäorvokkia, V. riviniana, jonka kanssa se voi myös risteytyä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle harjuhietaorvokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle lajitason esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki kasvaa lähinnä kuivilla mäen- ja harjunrinteillä sekä kallioilla ja kedoilla. Pienenä kasvina se hyötyy aikaisesta kukinnastaan, kun muu kasvillisuus vasta tekee tuloaan. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki kasvaa lähinnä kuivilla mäen- ja harjunrinteillä sekä kallioilla ja kedoilla. Pienenä kasvina se hyötyy aikaisesta kukinnastaan, kun muu kasvillisuus vasta tekee tuloaan. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki on yksi- tai yleisemmin useampivartinen ja lehtiruusukkeellinen. Kukkiessaan se on tavallisesti vain noin 3-9 cm korkea. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki on yksi- tai yleisemmin useampivartinen ja lehtiruusukkeellinen. Kukkiessaan se on tavallisesti vain noin 3-9 cm korkea. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki on uhanalaisuusarvioinnissa määritelty silmälläpidettäväksi. Vaikka se onkin Suomessa aika laaja-alainen, kovin yleinen se ei ole enää missään. Yksilöiden määrä on merkittävästi vähentynyt lähes kaikkialla. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki on uhanalaisuusarvioinnissa määritelty silmälläpidettäväksi. Vaikka se onkin Suomessa aika laaja-alainen, kovin yleinen se ei ole enää missään. Yksilöiden määrä on merkittävästi vähentynyt lähes kaikkialla. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin kukat ovat yksittäin lyhyen varren lehtihangoissa. Viisilehtisen teriön koko vaihtelee suuresti. Sen pituus on yleensä noin 11,5-19 mm ja leveys suunnilleen saman verran. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin kukat ovat yksittäin lyhyen varren lehtihangoissa. Viisilehtisen teriön koko vaihtelee suuresti. Sen pituus on yleensä noin 11,5-19 mm ja leveys suunnilleen saman verran. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin terälehdet ovat usein vaaleamman tai tummemman sinipunaiset ja niiden tyvi on valkoinen. Terälehdistä kaksi on suuntautunut yleensä taakse kaartuen ylös ja kaksi alaviistoon. Nämä neljä ovat leveähkön vastapuikeat tai soikeat ja useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveät. Viides kannuksellinen terälehti on alaspäin suuntautunut ja leveän vastapuikea sekä pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen. Ilman kannusta se on tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5,5-8 mm leveä. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin terälehdet ovat usein vaaleamman tai tummemman sinipunaiset ja niiden tyvi on valkoinen. Terälehdistä kaksi on suuntautunut yleensä taakse kaartuen ylös ja kaksi alaviistoon. Nämä neljä ovat leveähkön vastapuikeat tai soikeat ja useimmiten noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveät. Viides kannuksellinen terälehti on alaspäin suuntautunut ja leveän vastapuikea sekä pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen. Ilman kannusta se on tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5,5-8 mm leveä. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin terälehdissä voi olla kuvan tavoin myös enemmän sinisävyä. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Olisiko kenties niiden tehtävänä kammata kukkaan tulevan hyönteisen päähän tarttunutta siitepölyä kukan emin ainokaiselle luotille, joka yltää sopivasti karvojen alapuolelle. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin terälehdissä voi olla kuvan tavoin myös enemmän sinisävyä. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Olisiko kenties niiden tehtävänä kammata kukkaan tulevan hyönteisen päähän tarttunutta siitepölyä kukan emin ainokaiselle luotille, joka yltää sopivasti karvojen alapuolelle. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin kukkaperät ovat tavallisesti noin 2-5 cm pitkiä ja niiden väri vaihtelee vihreästä sinipunaiseen tai punaruskeaan. Kukan viidestä verholehdestä ylimmät ovat alempia lyhyemmät ja kapeammat. Verholehdissä on tyvilisäke, joka kuvan kukissa on taipunut ulospäin. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin kukkaperät ovat tavallisesti noin 2-5 cm pitkiä ja niiden väri vaihtelee vihreästä sinipunaiseen tai punaruskeaan. Kukan viidestä verholehdestä ylimmät ovat alempia lyhyemmät ja kapeammat. Verholehdissä on tyvilisäke, joka kuvan kukissa on taipunut ulospäin. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin verholehdet ovat lähinnä suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat. Niiden pituus vaihtelee noin välillä 3-7,5 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat suorakulmaiset tai pyöreämuotoiset ja noin 1-2 mm pitkät. Kannus on noin 4,5-9,5 mm pitkä ja suora tai hieman käyristynyt sekä tylppä- tai pyöreäpäinen. Sen väri vaihtelee valkoisesta vihertävän valkoiseen, siniseen ja sinipunaiseen. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin verholehdet ovat lähinnä suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat. Niiden pituus vaihtelee noin välillä 3-7,5 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat suorakulmaiset tai pyöreämuotoiset ja noin 1-2 mm pitkät. Kannus on noin 4,5-9,5 mm pitkä ja suora tai hieman käyristynyt sekä tylppä- tai pyöreäpäinen. Sen väri vaihtelee valkoisesta vihertävän valkoiseen, siniseen ja sinipunaiseen. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin pinnat ovat kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset (0,1-0,2 mm). Karvoitus on juuru ja juuri nähtävissä kukkaperän pinnalla. Kukkaperän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, lähes tasasoukkaa tai suikeaa esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin pinnat ovat kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset (0,1-0,2 mm). Karvoitus on juuru ja juuri nähtävissä kukkaperän pinnalla. Kukkaperän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, lähes tasasoukkaa tai suikeaa esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin kukintavaiheessa ruusukelehtien ruoti on noin 1,5-5 cm pitkä ja varsilehtien ruoti noin 0,5-1,5 cm. Lehtien lapa on munuaismainen, herttamainen tai pyöreähkönmuotoinen, paksuhko ja matalasti nyhälaitainen sekä tyveltään matala- tai syvälovinen ja toisinaan suorahko. Pituutta kukinta-aikaisilla lehdillä on tavallisesti noin 0,8-2 cm ja leveyttä noin 0,7-2 cm pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 0,6-1,4-kertainen. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin kukintavaiheessa ruusukelehtien ruoti on noin 1,5-5 cm pitkä ja varsilehtien ruoti noin 0,5-1,5 cm. Lehtien lapa on munuaismainen, herttamainen tai pyöreähkönmuotoinen, paksuhko ja matalasti nyhälaitainen sekä tyveltään matala- tai syvälovinen ja toisinaan suorahko. Pituutta kukinta-aikaisilla lehdillä on tavallisesti noin 0,8-2 cm ja leveyttä noin 0,7-2 cm pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 0,6-1,4-kertainen. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin lehdet ovat yleensä sini- tai tummanvihreitä. Lehtilavan alapinta voi myös olla enemmän tai vähemmän sinipunainen samoin kuin lehtiruoditkin. Kuvassa näkyvät myös varsilehtien hampaiset korvakkeet. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin lehdet ovat yleensä sini- tai tummanvihreitä. Lehtilavan alapinta voi myös olla enemmän tai vähemmän sinipunainen samoin kuin lehtiruoditkin. Kuvassa näkyvät myös varsilehtien hampaiset korvakkeet. St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin lehtien korvakkeet ovat suikeita tai suikeanpuikeita, ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti hampaisia tai ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä (nuoli). St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola rupestris subsp. rupestris – hietaorvokin subsp. harjuhietaorvokin lehtien korvakkeet ovat suikeita tai suikeanpuikeita, ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti hampaisia tai ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä (nuoli). St, Sastamala, Vammala, Sammaljoki, peltoalueen laiteessa olevan Käkikallion, alarinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto