- Viola tricolor L. – keto-orvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Keto-orvokki, Viola tricolor, on 1- tai 2-vuotinen ja harvoin lyhytikäinen monivuotinen ruoho, joka on pysty tai koheneva ja haaraton tai tyveltä runsaastikin haarova. Kallioilla, kedoilla ja muilla kuivilla paikoilla kasvaessaan se on tavallisesti noin 10-25 cm korkea, mutta voi niityillä ja pelloilla kasvaessaan yltää jopa 40-50 cm:iin. Juuri on yleensä pysty ja hennohko. Varret ovat lehdekkäät, vihreät tai vaihtelevasti punaruskeat ja kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset.
Kaksivuotinen yksilö kasvattaa ensimmäisenä vuotena yleensä vain tyvilehtien ruusukkeen. Myös yksivuotisella kasvilla on tyvilehtiä, jotka lakastuvat myöhemmin kukinnan aikana. Niiden lapa on nyhälaitainen, yleensä pyöreähkö, leveänpuikea tai kapeanpuikea ja tyveltään suorahko, matalalovinen tai leveän kiilatyvinen sekä kärjestään tylppä – terävähkö. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 0,5-2 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm. Ruoti on noin 0,5-2 cm pitkä. Varsilehtien lapa on nyhälaitainen, puikea, soikea tai suikea, useimmiten kiilatyvinen ja tylppä- tai teräväkärkinen. Se on yleensä noin 1-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveä. Varsilehtien ruoti on noin 0,5-2 cm pitkä. Kaikkien lehtien lapa on vihreä, lyhyesti ripsilaitainen, päältä kalju ja alta toisinaan suonia myöten lyhytkarvainen tai lapa on kokonaan kalju. Ruodit ovat lyhytkarvaiset tai kaljut. Lehtien korvakkeet ovat lehtimäiset, vihreät ja syvään sekä kapeasti pariliuskaiset tai alimmat toisinaan lähes sormijakoiset. Kärkiliuska on muita selvästi isompi ja kapean vastapuikea, kielimäinen, suikea tai lähes tasasoukka sekä ehyt tai nyhälaitainen. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 0,5-3 cm pitkät ja karvoitukseltaan lehtilavan kaltaiset.
Kukat ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Ne ovat nuokkuvia ja tuoksuvia. Kukkaperä on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä ja kalju tai hyvin lyhytkarvainen. Perän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kalvomaista, leveätyvistä ja teräväkärkistä esilehteä, jotka ovat yleensä noin 0,5-1,5 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai tasasoukan suikeat, teräväkärkiset ja tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 8-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 1-2 mm pitkät.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin 12-20 mm leveä. Terälehdet ovat tieteellisen nimensä mukaisesti usein kolmiväriset, jolloin perusväreinä ovat sinipunainen eri sävyissään, valkoinen ja keltainen. Yleisimmin keltaista väriä on vain alimman terälehden tyviosassa, mutta toisinaan myös osa terälehdistä tai koko teriö voi olla keltainen. Keltaista tyvilaikkua lukuun ottamatta kokonaan sinipunaiset teriöt ovat aika yleisiä ja valkoiset harvinaisempia. Kaiken kaikkiaan väri- ja sävyvaihtoehtoja tuntuu olevan lähes loputtomasti ja värivaihtelua on samoissakin yksilöissä. Alimman ja keskimmäisten terälehtien tyviosan suonet ovat lisäksi tummanvioletit.
Terälehdet ovat verholehtiä pitemmät ja kapeahkon tai leveän vastapuikeat sekä päästään pyöreähköt tai tylpähköt. Kaksi niistä on suuntautunut ylös ja kaksi yläviistoon ja kannuksellinen terälehti alaspäin. Terälehdet ovat (ilman kannusta) useimmiten noin 10-14 mm pitkät ja neljä ylintä leveimmältä kohtaa noin 5-9 mm leveät sekä alimmainen noin 6-12 mm leveä. Keskimmäisten terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Kannus on noin 2-4 mm pitkä, usein ylöspäin kaareva ja pyöreäpäinen sekä sinipunainen. Kannuksen pää ulottuu verholehtien tyvilisäkkeiden tasalle tai niitä ulommaksi. Tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen. Heteet ja emin luotti eivät näy huulimaisen reunan ja tiheän nielukarvoituksen takaa. Umpipölytteisiä ja avautumattomia kukkia ei kehity.
Hedelmä on munanmuotoinen, tylppä ja kolmiliuskaisesti alas asti avautuva sekä kalju tai kaljuhko kota, joka on tavallisesti noin 6-10 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Siemenet ovat soikeahkot, vaaleanruskehtavat ja sileät sekä noin 1,5-2.5 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-syyskuu.
Keto-orvokki on alkuperäinen laji Suomessa etelästä päin Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Kolmessa ensin mainitussa maakunnassa se on harvinainen ja muualla yleinen. Lisäksi sitä tavataan harvinaisena, vakiintuneena tulokkaana Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Sitä pohjoisempana se on harvinainen satunnaistulokas. Kasvupaikkoja ovat lähinnä avokalliot, kalliokedot, ahot, rinneniityt, pientareet, merenrannat, hiekkakentät ja pellot sekä toisinaan myös puutarhat ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa keto-orvokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Tämä esittely koskee keto-orvokin nimialalajia, kallioketo-orvokkia, subsp. tricolor. Pohjoismaissa, Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Tanskassa esiintyy myös toinen alalaji, dyyniketo-orvokki, subsp. curtisii. Se on monivuotinen, juurakollinen ja monivartinen. Varret ovat rentoja tai kohenevia. Lehdet ovat hieman möyheitä ja ylimpien lapa on kapeanpuikea tai lähes tasasoukka. Teriö on kokonaan vaaleansininen – tummansinipunainen. Alalaji kasvaa nimensä mukaisesti merenrannan dyyneillä tai hietikoilla ja somerikoilla. On esitetty, että taksoni kasvaisi myös Suomen rannikkoalueilla, mutta varmuutta siitä ei ole.
Keto-orvokin läheisin laji Suomessa on pelto-orvokki, V. arvensis. Sen teriö on noin 10-15 mm pitkä ja terälehdet ovat valkoiset, kellanvalkoiset tai toisinaan vaalean sinipunaiset. Hyvänä erottavana tuntomerkkinä pienikukkaisiin keto-orvokkeihin on verholehtien pituus. Pelto-orvokilla terälehdet ovat verholehtiä lyhyemmät tai enintään niiden mittaiset. Sekaannusta voi kuitenkin aiheuttaa lajien risteytyminen keskenään. Risteymäpohjainen tarhaorvokki, V. xwittrockiana on koristekasvi, joka toisinaan villiintyy asutuksen ympäristöön sekä joutomaille ja maankäsittelypaikoille. Se on monimuotoinen, mutta selvästi suurikukkaisempi kuin keto-orvokki, joka on yhtenä kantalajina mukana risteymäkompleksissa. Keto-orvokki ja tarhaorvokki voivat myös risteytyä keskenään silloin harvoin, kun sattuvat kasvamaan riittävän lähekkäin.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle keto-orvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Viola tricolor – keto-orvokin teriöiden värikirjo ja terälehtien malli sekä koko ovat hyvin vaihtelevia. Kuva 1 on Hämeenlinnan Aulangonjärveltä 18.5.2014, kuva 2 Hangon Täktomista 18.6.2012, kuva 3 Sipoon Kalkkirannasta 21.5.2016, kuvat 4-5 Imatran Kaukopäästä 1.8.2017 ja kuva 6 Helsingin Kaarelan Håkansbergiltä 19.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 