- Viola uliginosa Besser – luhtaorvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Luhtaorvokki, Viola uliginosa, on monivuotinen, pysty ja yleensä noin 8-16 cm korkea ruoho, jonka juurakko on suikertava, haarova ja maanalaisesti rönsyävä. Laji on varreton, sillä ruusukelehdet ja kukat nousevat suoraan juurakosta tai rönsyistä. Kasvustot voivat hyvillä kasvupaikoilla levittäytyä laajoiksikin.
Ruusukelehtiä on kerrallaan yleensä 2-4. Ruoti on kalju ja yleensä noin 5-10 cm pitkä. Lehtilapa on puikean herttamainen, nyhälaitainen, vaaleahkon vihreä ja päältä kalju tai vähäkarvainen sekä alta kalju. Tyvilovi on erityisesti kukintavaiheen lehdissä matala ja leveähkö sekä lehden kärki terävähkö, tylppä tai pyöreähkö. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 3-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 cm. Lehtien koko kasvaa kukinnan jälkeen. Lapa on useimmiten noin 1-1,5 kertaa leveyttään pitempi. Lehtien korvakkeet ovat alaosastaan yhdiskasvuiset ruodin kanssa. Ne ovat yleensä lähes tasasoukat ja ehytlaitaiset tai hyvin pienihampaiset sekä tavallisesti noin 7-10 mm pitkät.
Kukat ovat tuoksuttomia, nuokkuvia ja tyveltä nousevan peränsä kärjessä yksittäin. Kukkaperä on ohut, kalju ja tavallisesti noin 10-15 cm pitkä sekä yleensä selvästi ruusukelehtiään pitempi. Perän puolivälistä ylöspäin on muutamia, äimämäisiä ja useimmiten noin 2-5 mm pitkiä esilehtiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai puikeat, terävähkökärkiset, kaljut sekä tyvilisäkkeelliset ja enemmän tai vähemmän punaruskeat. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-8 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat lähes pyöreämuotoisia tai päästään suorahkoja ja yleensä noin 1-3 mm pitkiä.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 25-30 mm pitkä ja pituuttaan kapeampi tai terälehtien asennosta riippuen myös pituutensa levyinen. Terälehdet ovat sinipunaiset tai lähes siniset ja suonitukseltaan terälehden pohjaväriä tummemmat. Kaksi niistä on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi alaviistoon tai harvemmin sivulle päin. Nämä neljä ovat kapean vastapuikeat ja pyöreähkö-, tylppä- tai lovipäiset sekä yleensä noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6,5-9 mm leveät. Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja sen tyvellä on noin 3-5 mm pitkä, lieriömäinen, suora ja teriön muuta väritystä tummempi kannus. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Tyvilisäkkeiden em. pituusvaihtelusta johtuen kannus on noin 2,5-6 kertaa niitä pitempi. Alin terälehti on malliltaan ja mitoiltaan (ilman kannusta) muiden kaltainen, mutta sen tyviosa on pohjaväriltään valkoinen. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosa on kalju tai siinä on vaihtelevan kokoinen ryhmä läpinäkyviä karvoja. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.
Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-11 mm pitkä ja noin 4-6 mm paksu. Siemenet ovat pitkänpyöreät, ruskeahkot ja sileät sekä noin 1,5 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Luhtaorvokki on alkuperäinen laji Suomessa ja on hyvin harvinainen koko esiintymisalueellaan. Sitä esiintyy nykyisin Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa, mutta Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnista se on jo hävinnyt. Kasvupaikkoja on ollut kaikkiaan noin 20, joista jäljellä on enää viisi: yksi Ahvenanmaan Kökarissa, kaksi Uudellamaalla, Hangossa ja Vihdissä, yksi Satakunnan Sastamalassa ja yksi Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä. Hangon (kuvasarja) ja Tohmajärven kasvupaikat ovat laajimmat ja runsaimmat. Lajin kasvupaikkoja ovat erityisesti luhtaiset, tulvivat rantaniityt, tervaleppäluhdat ja puronvarret. Laji on rauhoitettu koko maassa.
Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa luhtaorvokki on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen tai erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat ojitus ja turpeenotto, maa- ja vesirakentaminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä risteytyminen. Risteytymisuhan aiheuttaa isoaho-orvokki, V. canina subsp. ruppii. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa ja Tanskassa (vain Bornholm).
Tuntomerkeiltään ja kasvupaikkavaatimuksiltaan samantyyppinen laji on korpiorvokki, V. epipsila sekä sen ja suo-orvokin, V. palustris, risteymä, viitaorvokki, V. xfennica. Niiden lehdet ovat kuitenkin leveän herttamaisia tai munuaismaisia ja kukkien kanssa suurin piirtein samanpituisia. Lehtien korvakkeet ovat kokonaan ruodista erilliset. Lisäksi kukat ovat selvästi pienemmät ja eriväriset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle luhtaorvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 