Viola xfennica – viitaorvokki

  • Viola xfennica F. Nyl. [V. epipsila Ledeb. x palustris L.; V. xruprechtiana Borbás] – viitaorvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Viitaorvokki, Viola xfennica, on korpiorvokin, V. epipsila ja suo-orvokin, V. palustris, risteymä. Se kasvaa molempien tai jommankumman kantalajinsa seuran lisäksi myös itsenäisesti ja muodostaa usein tiheitä sekä laajojakin kasvustoja. Ilmeisesti itsenäisen esiintymisensä vuoksi se on saanut vahvistetun, tieteellisen risteymänimen samoin kuin suomalaisenkin nimensä. Viitaorvokki on monivuotinen, pystyhkö tai koheneva ja kukkiessaan yleensä noin 7-15 cm korkea ruoho, jonka juurakko on suikertava ja rönsyjä muodostava. Risteymä on varreton, sillä ruusukelehdet ja kukat nousevat suoraan juurihaarojen kärjestä tai nivelistä.

Ruusukkeessa on yleensä 2-5 lehteä, joiden ruoti on kalju tai harvoin yläpäästään harvakarvainen ja yleensä noin 5-12 cm pitkä. Kukinnan jälkeen ruoti kasvaa pitemmäksi. Lehtilapa on munuaismainen, pyöreähkönmuotoinen tai herttamainen ja nyhälaitainen. Valtaosa ruusukkeen lehdistä voi olla pyöreäpäisiä, mutta joukossa on ainakin yksi lehti, johon on muodostunut jonkinlainen matala ja tylppä kärki. Tyvilovi on matala tai syvempi ja leveä. Lehti on vaaleahkon vihreä, päältä kalju ja alta kaljuhko tai vaihtelevasti karvainen. Kukintavaiheessa lehtilapa on tavallisesti noin 2,5-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen tai munuaismaisissa lehdissä vähän leveämpi. Kukinnan jälkeen lapa yleensä laajenee jonkin verran. Lehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä vihreät, vaaleat tai ruskehtavat. Ne ovat ehytlaitaiset ja kaljut sekä tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät.

Kukkia on ruusukkeessa yleensä 1-2 ja ne ovat lähinnä hunajantuoksuisia, nuokkuvia ja juurakosta nousevan peränsä kärjessä yksittäin. Kukkaperä on kalju tai yläosastaan karvainen ja tavallisesti noin 5-15 cm pitkä. Noin perän puolivälissä tai hieman sen yläpuolella on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapeaa ja teräväksi kärjeksi suippenevaa sekä noin 2-4 mm pitkää esilehteä. Esilehtien korkeussijainti voi vaihdella samassakin ruusukkeessa. Verholehtiä on 5 ja ne ovat puikeat tai suikeat, tylppä- tai terävähkökärkiset ja kaljut sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat pyöreä- tai tylppäpäiset ja noin 1 mm pitkät.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 13-20 mm pitkä ja suunnilleen yhtä leveä. Terälehdet ovat yleensä vaaleansiniset tai vaalean sinipunaiset. Niistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Niiden suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä ja toisinaan myös alaviistoon osoittavissa terälehdissä. Suonitus on yleensä näkyvän tummansininen tai -violetti ja ulottuu alimmassa lehdessä lähes kärkeen saakka. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja tavallisesti pyöreäpäiset sekä noin 10-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja yleensä pyöreä- tai hieman lovipäinen sekä ilman kannusta noin 12-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Kannus on noin 1,5-3 mm pitkä, paksu, suora tai ylöspäin kaartuva ja pyöreä- tai tylppäpäinen sekä terälehtien värinen. Kannuksen pää ulottuu hieman tai reilumminkin tyvilisäkkeiden päätä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä kuvattujen avopölytteisten kukkien lisäksi myös risteymäperäiselle viitaorvokille voi kukintakauden lopussa kasvaa umpipölytteisiä kukkia, jotka ovat lyhytperäisiä ja vain noin 3-5 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Risteymä on hedelmällinen ja tuottaa siemeniä, jotka ilmeisesti ovat itämiskykyisiä. Hedelmä on pitkänpyöreä, kolmiliuskaisesti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, kellanruskeat ja sileät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Eroavuus kantalajeihin: Viitaorvokki muistuttaa yleisilmeeltään enemmän suo-orvokkia. Sen kasvustot ovat usein tiheitä, ruusukkeet monilehtisiä ja lehtilavat munuaismaisia tai pyöreämuotoisia. Lähemmällä tarkastelulla lehtien joukossa on kuitenkin ruusukkeittain jokin lehti, josta löytyy jonkinlainen kärkikohouma tai tylppä kärki ja lavassa on sen myötä herttamaisuutta. Mittasuhteiltaan risteymä on hyvin lähellä korpiorvokkia. Risteymäperää selvitettäessä kannattaa kiinnittää huomiota myös kukkaperän esilehtiin, jotka viitaorvokilla ovat noin vanan puolivälissä tai hieman sen yläpuolella. Puhtaalla suo-orvokilla ne ovat yleensä aika selvästi puolivälin alapuolella ja korpiorvokilla yläpuolella, usein lähempänä kukkaa kuin puoltaväliä. Teriössä voi olla piirteitä molemmista kantalajeista, mutta korpiorvokki näyttäisi dominoivan alimman terälehden ja kannuksen pituudessa, jotka ovat suo-orvokin mittoja pitemmät.

Viitaorvokki on Suomessa alkuperäisten lajien risteymä. Sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa ja se on orvokkiristeymistä yleisin ja laajalle levinnein. Kasvupaikkoja ovat lähinnä ranta- ja puronvarsilehdot, lähteikköjen ympäristöt, korvet, rantaniityt ja ojanvarret. Muissa Pohjoismaissa risteymää esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle viitaorvokin esiintymiskartalle Suomessa.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokki muodostaa toisen kantalajinsa, suo-orvokin, V. palustris, tapaan tiheähköjä, monilehtisiä ja laajojakin kasvustoja, jotka leviävät erityisesti suikertavan ja rönsyävän juuristonsa avulla. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokki muodostaa toisen kantalajinsa, suo-orvokin, V. palustris, tapaan tiheähköjä, monilehtisiä ja laajojakin kasvustoja, jotka leviävät erityisesti suikertavan ja rönsyävän juuristonsa avulla. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokki on yleishabitukseltaan suo-orvokin, V. palustris, kaltainen. Kuitenkin lehtiä tarkemmin katsomalla huomaa, että siellä täällä lehtilapa ei olekaan suo-orvokin tavoin tasaisen pyöreäpäinen, vaan lehdessä on nähtävissä jonkinasteinen tylppä kärki. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokki on yleishabitukseltaan suo-orvokin, V. palustris, kaltainen. Kuitenkin lehtiä tarkemmin katsomalla huomaa, että siellä täällä lehtilapa ei olekaan suo-orvokin tavoin tasaisen pyöreäpäinen, vaan lehdessä on nähtävissä jonkinasteinen tylppä kärki. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin hyvä tuntomerkki lehtien lisäksi löytyy kukkaperistä. Niiden esilehdet ovat noin perän puolivälissä tai hieman sen yläpuolella (nuolet). Korkeussijainti voi vaihdella vierekkäisissä kukissakin. Suo-orvokilla esilehdet ovat yleensä aika selvästi puolivälin alapuolella ja korpiorvokilla yläpuolella, usein lähempänä kukkaa kuin puoltaväliä. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin hyvä tuntomerkki lehtien lisäksi löytyy kukkaperistä. Niiden esilehdet ovat noin perän puolivälissä tai hieman sen yläpuolella (nuolet). Korkeussijainti voi vaihdella vierekkäisissä kukissakin. Suo-orvokilla esilehdet ovat yleensä aika selvästi puolivälin alapuolella ja korpiorvokilla yläpuolella, usein lähempänä kukkaa kuin puoltaväliä. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin teriö on tavallisesti noin 13-20 mm pitkä ja suunnilleen yhtä leveä. Terälehdet ovat yleensä vaaleansiniset tai vaalean sinipunaiset. Niistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin teriö on tavallisesti noin 13-20 mm pitkä ja suunnilleen yhtä leveä. Terälehdet ovat yleensä vaaleansiniset tai vaalean sinipunaiset. Niistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja tavallisesti pyöreäpäiset sekä noin 10-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen terälehti on vastapuikea ja yleensä pyöreä- tai hieman lovipäinen sekä ilman kannusta noin 12-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Mittasuhteet vastaavat enemmän korpi-orvokkia, V. epipsila. Lisäksi alimmainen terälehti on usein ulommaksi yltävä kuin suo-orvokilla, V. palustris. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja tavallisesti pyöreäpäiset sekä noin 10-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen terälehti on vastapuikea ja yleensä pyöreä- tai hieman lovipäinen sekä ilman kannusta noin 12-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Mittasuhteet vastaavat enemmän korpi-orvokkia, V. epipsila. Lisäksi alimmainen terälehti on usein ulommaksi yltävä kuin suo-orvokilla, V. palustris. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli urheilukentän kaakkoispuolella, rantametsä ulkoilureitin varrella, 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin terälehtien suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä ja toisinaan kuvan tavoin myös alaviistoon osoittavissa terälehdissä. Suonitus on yleensä näkyvän tummansininen tai -violetti ja ulottuu alimmassa lehdessä lähes kärkeen saakka. Heteitä on viisi ja ne ovat oranssinvärisiä sekä tiiviisti sikiäimen ympärillä. Emi on ulkonevasti yksiluottinen. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin terälehtien suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä ja toisinaan kuvan tavoin myös alaviistoon osoittavissa terälehdissä. Suonitus on yleensä näkyvän tummansininen tai -violetti ja ulottuu alimmassa lehdessä lähes kärkeen saakka. Heteitä on viisi ja ne ovat oranssinvärisiä sekä tiiviisti sikiäimen ympärillä. Emi on ulkonevasti yksiluottinen. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin kukkaperä on kalju tai kuvan tavoin yläosastaan karvainen. Kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa esilehteä ovat noin 2-4 mm pitkät ja suippenevat teräväksi kärjeksi. Verholehdet ovat puikeat tai suikeat sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm. Tyvilisäke on pyöreä- tai tylppäpäinen ja noin 1 mm pitkä. Teriön kannus on noin 1,5-3 mm pitkä, paksu, suora tai ylöspäin kaartuva ja terälehtien värinen. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin kukkaperä on kalju tai kuvan tavoin yläosastaan karvainen. Kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa esilehteä ovat noin 2-4 mm pitkät ja suippenevat teräväksi kärjeksi. Verholehdet ovat puikeat tai suikeat sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm. Tyvilisäke on pyöreä- tai tylppäpäinen ja noin 1 mm pitkä. Teriön kannus on noin 1,5-3 mm pitkä, paksu, suora tai ylöspäin kaartuva ja terälehtien värinen. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin lehtilapa on vaaleahkon vihreä ja päältä kalju. Tyvilovi on matala tai syvempi ja leveä. Kukintavaiheessa lehtilapa on tavallisesti noin 2,5-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin lehtilapa on vaaleahkon vihreä ja päältä kalju. Tyvilovi on matala tai syvempi ja leveä. Kukintavaiheessa lehtilapa on tavallisesti noin 2,5-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin lehtilapa on munuaismainen, pyöreähkönmuotoinen tai herttamainen ja nyhälaitainen. Valtaosa ruusukkeen lehdistä voi olla pyöreäpäisiä, mutta joukossa on ainakin yksi lehti, johon on muodostunut jonkinlainen matala ja tylppä kärki. Lehti on alta kaljuhko tai vaihtelevasti karvainen. Kuvan lehdessä karvoja on hyvin vähän. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin lehtilapa on munuaismainen, pyöreähkönmuotoinen tai herttamainen ja nyhälaitainen. Valtaosa ruusukkeen lehdistä voi olla pyöreäpäisiä, mutta joukossa on ainakin yksi lehti, johon on muodostunut jonkinlainen matala ja tylppä kärki. Lehti on alta kaljuhko tai vaihtelevasti karvainen. Kuvan lehdessä karvoja on hyvin vähän. Ks, Kuusamo, Ruka, Salmilamminkylä, purolehto, Suolahteen laskevan Suolahdenpuron laiteet, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) - viitaorvokin lehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä vihreät, vaaleat tai ruskehtavat. Ne ovat ehytlaitaiset ja kaljut sekä tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Niissä ei ole juurikaan eroa kantalajiensa korvakkeisiin. Kuvassa on myös ilmeisesti umpipölytteiseksi jäävä, noin 5 mm pitkä kukka. Pääosa risteymän siementuotannosta tullee näistä umpipölytteisistä kukista. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Tertti, vanhassa kuusikossa olevan puron laide, 29.5.1998. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Viola xfennica (V. epipsila x palustris) – viitaorvokin lehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä vihreät, vaaleat tai ruskehtavat. Ne ovat ehytlaitaiset ja kaljut sekä tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Niissä ei ole juurikaan eroa kantalajiensa korvakkeisiin. Kuvassa on myös ilmeisesti umpipölytteiseksi jäävä, noin 5 mm pitkä kukka. Pääosa risteymän siementuotannosta tullee näistä umpipölytteisistä kukista. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Tertti, vanhassa kuusikossa olevan puron laide, 29.5.1998. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto