• Achillea ptarmica L. – ojakärsämö
• var. ptarmica – kehräojakärsämö
• var. multiplex (P. Renault) Heimerl – koreaojakärsämö
• Achillea L. – kärsämöt
• Asteraceae – asterikasvit

Ojakärsämö, Achillea ptarmica, on monivuotinen, yleensä pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 30-60 cm korkea. Juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja rönsyinen. Se synnyttää usein monivartisia kasvustoja. Varsi on yläosastaan ja aika usein alempaakin haarova ja liereä tai matalasärmäinen. Se on vihreä tai tyviosastaan punaruskea ja alempaa vaihtelevasti sekä latvaosastaan tiheämmin lyhytkarvainen.

Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja tyvestään leveästi kiinnittyneet. Lapa on tasasoukka tai tasasoukan suikea ja suippo- sekä teräväkärkinen. Lehtilaita on tiheästi matala- ja terävähampainen. Hampaat ovat laidoiltaan toistamiseen hyvin pienihampaiset. Toissahaisuuden kunnolliseen havaitsemiseen vaaditaan noin 50-kertaista suurennosta. Lehti on vihreä tai harmahtavan vihreä, niukka-, pitkä- ja suorahkokarvainen tai kalju sekä pinnaltaan kuoppapisteetön tai vain kärjestään harvapisteinen. Pituutta on tavallisesti noin 3-8 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,3-0,6 cm.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä lähes tasalakisina ja harsuhkoina huiskiloina. Kukintomykeröitä on vartta kohti yleensä 5-30, mutta alhaalta alkaen haarovissa varsissa mykerömäärä voi nousta selvästi suuremmaksikin. Mykeröperä on useimmiten noin 10-50 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3-4 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat hieman eripituiset, lähinnä kapeanpuikeat ja vihreät mutta ruskean kalvoreunaiset. Ne ovat yleensä tiheän vaaleakarvaiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät.

Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 15-20 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on tavallisesti noin 10-15 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 1 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen, tyveltään usein punertava ja lähes pyöreä tai pitkänpyöreä. Se on yleensä noin 5-8 mm pitkä ja noin 4-7 mm leveä sekä kärjestään matalasti 3-hampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja valkoisia kehräkukkia, joita on usein noin 50-70. Niiden tyviosa on noin 1 mm pitkä ja kärkiosa noin 1,5 mm pitkä sekä päästään 5-liuskainen. Ilman laitakukkien valkoista kärkiosaa mykerö on tavallisesti noin 6-10 mm leveä. Kukkien tyvellä on lähes kehräkukan teriön mittainen tukisuomu. Verhiö puuttuu.

Edellä on kuvattu erityisesti kehräojakärsämön mykerön ominaisuudet. Harvinaisena esiintyy luontainen muoto, f. tubulosa, jolla laitakukkien kielimäinen kärkiosa onkin rullautuneen torvimainen. Lisäksi koristekasvina käytetään lajin muunnosta, koreakärsämöä, jota tuhatkaunoksikin on kutsuttu, var. multiplex, joka harvoin voi karata myös puutarhojen ulkopuolelle, esim. maankäsittelyalueille. Korakärsämön mykerö on lähinnä pallomainen, koska sen kaikki teriöt ovat laitakukkien tavoin kielimäiset.

Ojakärsämön kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Vartalon tyvellä on pieni mesiäinen. Hedelmä on litteähkö, harjuinen, kapeatyvinen ja ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 1,5-2 mm pitkä. Koska kukassa ei ole varsinaista verhiötä, pähkylän kärjestä puuttuu leviämistä helpottava pappus tai se on vain hyvin matala ja rengasmainen. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.

Ojakärsämö on Suomessa uustulokas, joka on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana aikaisintaan 1600-luvun loppupuoliskolla. Se yleistyi kuitenkin vasta heinänviljelyn myötä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin se on hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisemmissa eliömaakunnissa se on yleinen, harvinaisehko tai harvinainen. Lajin esiintyminen edellyttää jonkinasteista ihmisen vaikutustoimintaa luontoon ja se puuttuukin laajoilta metsä-, erämaa- ja tunturialueilta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, pellot, kaikenlaiset pientareet, pihamaat ja muut asutuksen lähialueet, joutomaat sekä rannat. Myös normaalikukintoista kehräojakärsämöä on käytetty kauan koristekasvina ja kuivakukkana. Muissa Pohjoismaissa ojakärsämö kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Suomessa kasvaa yleisenä ja ojakärsämöä runsaampana siankärsämö, A. millefolium, josta tavataan täällä kahta alalajia, etelänsiankärsämöä, subsp. millefolium ja pohjansiankärsämöä, subsp. sudetica. Etelänsiankärsämö kasvaa kaikissa eliömaakunnissa mutta harvinaisempana Lapissa. Pohjansiankärsämön pääesiintymisalueena on pohjoisin Lappi. Siankärsämön mykeröt ovat paljon ojakärsämöä pienemmät ja ne muodostavat tiiviin latvahuiskilon. Lisäksi lehdet ovat 2-3 kertaa pariliuskaiset. Oja- ja siankärsämön erottaa toisistaan jo ensivilkaisulla. Toisin on isokärsämön, A. salicifolia, kanssa, joka on ojakärsämön lähilaji. Isokärsämö on harvinainen tulokas, joka on selkeimmin vakiintunut Etelä-Hämeen eliömaakuntaan, Hämeenlinnaan ja Hattulaan, Vanajaveden rannoille. Isokärsämö on nimensä mukaisesti keskimäärin kookkaampi, jopa 120 cm pitkä. Sen mykeröt ovat laitakukkineen tavallisesti noin 12-17 mm leveät. Laitakukkia on lähes aina 8 ja niiden kielimäinen kärkiosa on tavallisesti 3,5-6 mm pitkä. Lehtilapa on lähinnä suikea ja tiheään lyhyt- sekä kiharakarvainen. Lisäksi se on kauttaaltaan runsaspisteinen. Määritystä hankaloittaa lajien risteytyminen keskenään. Jo kauemmaksi näkyvä merkki mahdollisesta risteymästä on varren yläosan runsas- ja pitkähaaraisuus yhdistettynä useimpien haarojen kukinnottomuuteen. Risteymän mykeröissä on yleensä 8-12 laitakukkaa. Lehtilapa on tasasoukan suikea, harvaan suorahko- ja aika pitkäkarvainen sekä harvakseltaan kuoppapisteinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ojakärsämön esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Alla oleva kuvasarja esittää nimimuunnosta, kehräojakärsämöä.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Achillea ptarmica – ojakärsämö on hyvin yleinen uustulokas suurimmassa osassa Suomea ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, pellot, kaikenlaiset pientareet, pihamaat ja muut asutuksen lähialueet, joutomaat sekä rannat. U, Helsinki, Tuomarinkartano, Tuomarinkylän kartanoalue, Kaisanmäenkujan rinnepiennar, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön monivartisissa ja lomittaisissa kasvustoissa mykeröstö näyttää aika tiheältäkin ja yksittäisen varren huiskiloita on vaikea erottaa muiden varsien huiskiloista. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, Sikomäki, Hermannintien piennar, 31.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön kukintomykeröitä on vartta kohti yleensä 5-30, mutta alhaalta alkaen haarovissa varsissa mykerömäärä voi nousta selvästi suuremmaksikin. Mykeröperä on useimmiten noin 10-50 mm pitkä. U, Vantaa, Rajakylä, Porvoonväylän eteläpuolen meluaidan vierusta, kävelyuran laita ojan varressa, Pyörätien pään lähellä, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 15-20 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on tavallisesti noin 10-15 yksineuvoista kielikukkaa ja mykerön keskustassa olevat kukat ovat kaksineuvoisia kehräkukkia. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea Hämeen Härkätien varressa, lähellä Perä-Tertin tien risteystä, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön laitakukkien kielimäinen kärkiosa on valkoinen ja lähes pyöreä tai pitkänpyöreä. Se on yleensä noin 5-8 mm pitkä ja noin 4-7 mm leveä sekä kärjestään matalasti kolmihampainen. Torvimaisia ja valkoisia kehräkukkia on usein noin 50-70. Niiden kärkiosa on noin 1,5 mm pitkä sekä päästään viisiliuskainen. Ilman laitakukkien kärkiosaa mykerö on tavallisesti noin 6-10 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Aulanko, puistometsäalue, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen kaakkoisranta, 27.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön mykeröt houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä, jotka hakevat kukista siitepölyä ja mettä emien tyvellä olevista mesiäisistä. Kuvassa mykeröitä on hyödyntämässä kimalaiskuoriainen, Trichus fasciatus, jonka turkki näyttää olevan jonkin kasvin siitepölyllä kuorrutettu. U, Vantaa, Rajakylä, Porvoonväylän eteläpuolen meluaidan vierusta, kävelyuran laita ojan varressa, Pyörätien pään lähellä, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön laitakukkien kärkiosa on tyveltään usein punertava. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten kolmena tai neljänä tiiviinä, lomittaisena rivinä. Suomut ovat hieman eripituiset, lähinnä kapeanpuikeat ja vihreät mutta ruskean kalvoreunaiset. Ne ovat yleensä tiheän vaaleakarvaiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Myös mykeröperät ovat tiheäkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea Hämeen Härkätien varressa, lähellä Perä-Tertin tien risteystä, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea ptarmica – ojakärsämön lehdet ovat ruodittomat ja tyvestään leveästi kiinnittyneet. Lavan keskisuoni on vahva ja alapinnalla selvästi koholla. U, Vantaa, Rajakylä, Porvoonväylän eteläpuolen meluaidan vierusta, kävelyuran laita ojan varressa, Pyörätien pään lähellä, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto