- Achillea salicifolia Besser – isokärsämö
- Achillea L. – kärsämöt
- Asteraceae – asterikasvit
Isokärsämö, Achillea salicifolia, on monivuotinen, pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 80-120 cm korkea. Juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja rönsyinen. Se synnyttää usein monivartisia kasvustoja. Varsi on tanakka, yläosastaan lyhyehköhaarainen ja liereä tai matalasärmäinen. Se on vaaleanvihreä ja alempaa vaihtelevasti sekä latvaosastaan tiheästi lyhytkarvainen.
Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja tyvestään leveästi kiinnittyneet. Lapa on päävarrella suikea ja sivuhaaroissa myös tasasoukan suikea sekä suippo- ja teräväkärkinen. Lehtilaita on tiheästi matala- ja terävähampainen. Hampaat ovat laidoiltaan toistamiseen hyvin pienihampaiset. Toissahaisuuden kunnolliseen havaitsemiseen vaaditaan noin 50-kertaista suurennosta. Lehti on usein kierteinen tai laidoiltaan aaltoileva, kellan- tai vaaleanvihreä, tiheään lyhyt- ja kiharakarvainen sekä kauttaaltaan kuoppapisteinen. Pituutta on tavallisesti noin 4-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,2 cm. Latvaosan sivuhaaroissa lehdet ovat yleensä em. mittoja pienemmät.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä lähes tasalakisina huiskiloina. Kukintomykeröitä on vartta kohti yleensä noin 30-100. Mykeröperä on useimmiten noin 10-30 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3-4 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä kapeanpuikeat ja vihreät mutta ruskean kalvoreunaiset. Ne ovat yleensä tiheän vaaleakarvaiset ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1 mm leveät.
Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 12-17 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on lähes aina 8 ja vain harvoin 7 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 1 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen, tyveltään usein kellertävä ja lähes pyöreä tai pitkänpyöreä. Se on yleensä noin 3,5-6 mm pitkä ja noin 3-5,5 mm leveä sekä kärjestään matalasti 3-hampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja valkoisia kehräkukkia, joita on usein noin 40-60. Niiden tyviosa on noin 1 mm pitkä ja kärkiosa noin 1,2-1,5 mm pitkä sekä päästään 5-liuskainen. Ilman laitakukkien valkoista kärkiosaa mykerö on tavallisesti noin 5-8 mm leveä. Kukkien tyvellä on lähes kehräkukan teriön mittainen tukisuomu. Verhiö puuttuu.
Kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Vartalon tyvellä on pieni mesiäinen. Hedelmä on litteähkö, harjuinen, kapeatyvinen ja ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 1,2-1,7 mm pitkä. Koska kukassa ei ole varsinaista verhiötä, pähkylän kärjestä puuttuu leviämistä helpottava pappus tai se on vain hyvin matala ja rengasmainen. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Isokärsämö on Suomessa uustulokas, joka on saapunut maahan venäläisen sotaväen ja sen rehukuljetusten mukana ilmeisesti 1800-luvulla. Se on levinnyt Hämeenlinnan varuskunnista kaupungin halkaisevan Vanajaveden rannoille, jonne se on vakiintunut ja levinnyt alavirtaan myös Hattulan puolelle. Vanhin ja myös näytteellä vahvistettu havainto on vuodelta 1874 ja tuolloin laji jo kasvoi rannassa. Missään se ei ole kuitenkaan kovin runsas. Satunnaisemmin lajia on tavattu myös Etelä-Hämeen eliömaakunnan ulkopuolelta havaintojen pohjoisrajan kulkiessa Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Lähes kaikki havainnot Hämeenlinnaa ja Hattulaa lukuun ottamatta ovat hyvin vanhoja. Lajilla voi olla kuitenkin piileviä kasvupaikkoja muuallakin kuin Hämeenlinnan seudulla, mutta ne jäävät helposti tunnistamatta. Tällainen vakiintunut kasvupaikka löytyi 2018 Heinäveden Karviosta, Varisjärven rannalta. Vakiintuneet kasvupaikat ovat savisia ja hiekkaisia rantoja ja rantaniittyjä. Satunnaiskasvupaikkoja ovat olleet lähinnä radan- ja tienvarret, pientareet, joutomaat ja puutarhat sekä kasarmialueiden liepeet ja talvisodan rintama-alueet. Lajia ei ole tavattu muista Pohjoismaista.
Suomessa kasvaa yleisenä ja runsaana lähilaji, ojakärsämö, A. ptarmica, joka on keskimäärin 30-60 cm pitkä. Sen mykeröt ovat laitakukkineen tavallisesti noin 15-20 mm leveät. Laitakukkia on useimmiten noin 10-15 ja niiden kielimäinen kärkiosa on yleensä noin 5-8 mm pitkä. Lehtilapa on tasasoukka tai tasasoukan suikea ja niukka-, pitkä- ja suorahkokarvainen tai kalju sekä pinnaltaan kuoppapisteetön tai vain kärjestään harvapisteinen. Määritystä hankaloittaa lajien risteytyminen keskenään. Jo kauemmaksi näkyvä merkki mahdollisesta risteymästä on varren yläosan runsas- ja pitkähaaraisuus yhdistettynä useimpien haarojen kukinnottomuuteen. Risteymän mykeröissä on yleensä 8-12 laitakukkaa. Lehtilapa on tasasoukan suikea, harvaan suorahko- ja aika pitkäkarvainen sekä harvakseltaan kuoppapisteinen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isokärsämön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Achillea salicifolia – isokärsämö on Suomessa uustulokas, joka on saapunut maahan venäläisen sotaväen ja sen rehukuljetusten mukana ilmeisesti 1800-luvulla. Se on levinnyt Hämeenlinnan varuskunnista kaupungin halkaisevan Vanajaveden rannoille, jonne se on vakiintunut ja levinnyt alavirtaan myös Hattulan puolelle. Muualla Suomessa esiintymät ovat olleet satunnaisempia. Isokärsämön juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja rönsyinen. Se synnyttää usein monivartisia kasvustoja. 15.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön varret ovat usein tiheälehtiset. Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä lähes tasalakisina huiskiloina. 15.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 12-17 mm leveä. Ojakärsämöllä mykerön kokonaisleveys on keskimäärin suurempi, noin 15-20 mm. 15.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön, kuten muidenkin kärsämöiden, laitakukat ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden kielimäinen kärkiosa on lähes pyöreä tai pitkänpyöreä. Se on yleensä noin 3,5-6 mm pitkä ja noin 3-5,5 mm leveä sekä kärjestään matalasti kolmihampainen. Mykerön keskustan kukat ovat kaksineuvoisia kehräkukkia, joita on usein noin 40-60. Ilman laitakukkien valkoista kärkiosaa mykerö on tavallisesti noin 5-8 mm leveä. 30.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön torvimaisten ja valkoisten kehräkukkien kärkiosa on noin 1,2-1,5 mm pitkä ja päästään viisiliuskainen. Kehräkukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Kuvassa se on parhaiten esillä laitakukkien kielimäisen kärkiosan tyvellä. Kehräkukkien heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. 30.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön laitakukkien kärkiosa on tyveltään usein kellertävä, kun se ojakärsämöllä on tavallisesti punertava. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3-4 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Suomut ovat keskenään eripituiset, lähinnä kapeanpuikeat ja vihreät mutta ruskean kalvoreunaiset. Ne ovat yleensä tiheän vaaleakarvaiset ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1 mm leveät. Mykeröperä on useimmiten noin 10-30 mm pitkä ja tiheäkarvainen. 15.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön lehdet ovat ruodittomat ja tyvestään leveästi kiinnittyneet. Lapa on suippo- ja teräväkärkinen sekä tavallisesti noin 4-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,2 cm leveä. Latvaosan sivuhaaroissa lehdet ovat yleensä em. mittoja pienemmät. 30.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
- Achillea salicifolia – isokärsämön lehtilaita on tiheästi matala- ja terävähampainen. Hampaat ovat laidoiltaan toistamiseen hyvin pienihampaiset. Toissahaisuuden kunnolliseen havaitsemiseen vaaditaan noin 50-kertaista suurennosta. Kuvassa toissahaisuus on juuri ja juuri havaittavissa lehden ylälaidan hampaissa. 30.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea salicifolia – isokärsämön lehti on tiheään lyhyt- ja kiharakarvainen sekä kauttaaltaan kuoppapisteinen. Pisteet näkyvät myös tuoreessa lehdessä karvakerroksen läpi. 30.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea ptarmica – ojakärsämön lehti on niukka-, pitkä- ja suorahkokarvainen tai kalju sekä pinnaltaan kuoppapisteetön tai vain kärjestään harvapisteinen. U, Vantaa, Rajakylä, Porvoonväylän eteläpuolen meluaidan vierusta, kävelyuran laita ojan varressa, Pyörätien pään lähellä, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 