• Aegopodium podagraria L. – (lehto)vuohenputki
• Aegopodium L. – vuohenputket
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Vuohenputki tai täsmällisemmin lehtovuohenputki, Aegopodium podagraria, on monivuotinen, pysty ja yleensä yksivartinen ruoho, joka on useimmiten noin 30-100 cm korkea. Juurakko on vaakatasoisesti laajalle levittäytyvä ja rönsyävä synnyttäen tiheitä, laajenevia kasvustoja. Varsi on alaosastaan yleensä noin 4-6 mm paksu, yläosastaan haarova, liereä ja ontto. Se on yleensä selvästi uurteinen, tavallisesti vihreä tai kellanvihreä, toisinaan alaosastaan punertava ja kalju tai yläosastaan hyvin lyhyesti nystyinen ja/tai nystykarvainen.

Aluslehtiä on yleensä noin 2-4 ja varsilehtiä useimmiten 3-7. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on lyhyt, leveä, tyveltään vain osittain varren sivuille sepivä ja useimmiten vihreäsävyinen sekä sisäpinnalta kalju ja päältä hyvin lyhytkarvainen. Varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on noin 7-30(-50) cm pitkä, kouruinen ja kalju. Varren yläosassa ruoti lyhenee niin, että ylimpien lehtien lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, lehtitupen reunasta. Aluslehtien ja alimpien varsilehtien lapa on ulkokehältään kolmiomainen, päältä aluksi helakanvihreä, myöhemmin tummempi ja muuten kalju mutta suonistaan yleensä hyvin lyhyesti nystykarvainen sekä alta vaalean sinivihreä tavallisesti tiheästi lyhytkarvainen ja lyhyen nystykarvainen. Se on 2 kertaa useimmiten 3-lehdykkäinen. Toisinaan joissakin päälehdyköissä uloimpia lehdyköitä voi olla vain 1-2. Lehtilapa on tavallisesti noin 13-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 16-35 cm leveä. Päälehdyköiden ruoti on yleensä noin 1,5-4 cm pitkä. Päälehdyköissä olevien uloimpien lehdyköiden keskilehdykän ruoti on noin 1-2,5 cm ja sivulehdykkäparin noin 0-1 cm pitkä. Uloimmat lehdykät ovat puikeat tai kapeanpuikeat ja ehyet, tai joskus lehdykän tyvellä on yksi liuskapari. Lehdykät ovat yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja matalan herttatyviset. Toisinaan niiden tyvi on epämukainen. Lehdykät ovat toistamiseen sahalaitaiset, tavallisesti noin 4-13 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 cm leveät. Ylemmät varsilehdet ovat 1-2 kertaa 3-lehdykkäiset ja pienenevät tasaisesti latvaa kohti. Lehdykät ovat kapeanpuikeat tai lähes suikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja pyöreähkö- tai kiilatyviset sekä muilta ominaisuuksiltaan aluslehtien ja alimpien varsilehtien lehdyköiden kaltaiset.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva ja kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 6-14 cm. Se on lähes aina suojukseton. Pikkusarjoja on yleensä noin 14-35. Ne ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 15-20 mm. Niiden perä on lähes suora tai ylöspäin kaartuva, uurteinen, lyhytnystyinen ja kukintavaiheessa noin 2-4 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Pikkusarjat ovat lähes poikkeuksetta suojuksettomia. Pikkusarjassa on yleensä noin 20-40 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-8 mm pitkä sekä sarjaperän tavoin uurteinen ja lyhytnystyinen. Verhiö puuttuu.

Teriö on valkoinen tai toisinaan hieman punertava, useimmiten lähes tai aivan symmetrisen säteittäinen ja ilman heteitä noin 2,5-3,5 mm läpimitaltaan. Terälehtiä on 5, ja ne ovat lähinnä pitkänpyöreät – leveän vastapuikeat sekä useimmiten noin 1-2 mm pitkät ja noin 0,6-1,7 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen. Lovi johtuu pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,5-3 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt, valkoiset ja myöhemmin kellanruskehtavat. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on kesäkuulta elokuun alkupuolelle.

Kukan sikiäimestä kehittyy 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on lähinnä munanmuotoinen mutta sivuiltaan litteähkö, noin 3-4,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-2,5 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyttyään ruskea. Kärjessä säilyvät lähes loppuun asti noin 1,3-2,7 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään kapeaharjuinen ja kalju sekä noin 1-1,5 mm leveä.

(Lehto)vuohenputki on alkuperäinen Etelä- ja Keski-Suomessa, muinaistulokas Ahvenanmaalla ja uustulokas Pohjois- Suomessa. Se on yleisehkö, yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisemmissa eliömaakunnissa laji on harvinainen tai hyvin harvinainen. Enontekiön eliömaakunnasta ei ole tuoreempia, 2000-luvulta olevia havaintoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä multavat lehdot, rantalehdot, puronvarret, metsänreunat, niityt, kesantopellot, kaikenlaiset pientareet, tievarret, pihat, puutarhat ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa vuohenputki kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Tanskan Färsaarilla sekä kotiutuneena tulokkaana Islannissa.

Vaikka vuohenputki on Suomessa alkuperäinen lehtokasvi, valtaisan runsautensa se näyttää kuitenkin ihmistoiminnan piirissä olevilla alueilla, kuten niityillä, vanhoilla peltokaistoilla, tienvarsilla ja joutomailla. Ohut, hauras juuristo levittäytyy vaakatasossa haaroen ja rönsyten laajalle alueelle synnyttäen kärkisilmuistaan tiheän varsikon, joka usein peittää koko maanpinnan isolehdykkäisten lehtiensä varjostuksen alle. Helposti katkeilevan juuristonsa vuoksi laji on lähes mahdoton hävitettävä puutarhasta. Aina jää jäljelle muutama juurenpätkä, josta uusi kasvu pian alkaa. Asutuskeskusten ympäristössä vuohenputki on niityillä ja pientareilla koiranputken, Anthriscus sylvestris, ohella runsain sarjakukkaiskasvi. Niiden ”valtakaudet” rytmittyvät sopivasti peräkkäin. Samoilla kasvupaikoilla kukoistaa alkukesällä ensin koiranputken ”valkomeri”. Sen hiipuessa vähän lyhyempivartiset vuohenputket ottavat näyttävän kukkimisvuoron. Molemmat lajit kaunistavat kukinnoillaan voimallisesti pientareita ja niittyjä sekä tarjoavat ylenpalttisella kukintomäärällään runsaasti mettä hyönteisille. Vuohenputkivarsikko on kukkiessaan näyttävä ja koristeellinen, vaikka sitä on puutarhoissa vaikea suosiakaan. Mm. Pohjois-Amerikkaan se on aikanaan viety juuri koristekasviksi.

Vuohenputkella on aikojen kuluessa ollut myös hyötykäyttöä. Siitä on ainakin keskiajalta asti valmistettu hauteita, joilla on hoidettu kihtiä ja muita nivelvaivoja. Nimetessään lajia 1753 Carl von Linné johti lajinimen kreikan kielen sanasta podagra, joka tarkoittaa kihtiä. Vuohenputki on lehdiltään hyvä villivihannes, vaikka karja ei sitä juuri huolikaan. Erityisesti keväällä lehdet sisältävät paljon C-vitamiinia ja myös rautaa ja flavonoideja. Myöhemmin kesällä lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan tai mausteena. Vuohenputki on yleisistä sarjakukkaisista suurilehdykkäisin ja sikäli helppo tuntea. Hieman vastaavannäköiset lehdet ovat karhunputkella, Angelica sylvestris, mutta ne ovat selvästi monilehdykkäisemmät. Kerääjälle ei vahinkoa tule, vaikka mukaan eksyisi jokunen karhunputken lehtikin, sillä myös niitä voi käyttää vihanneksena.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (lehto)vuohenputken esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken yleisestä yksivartisuudesta huolimatta varsikko on usein niin tiheä, että yksilörajoja on mahdoton erottaa. Kasvupaikan viimeistelee vielä peittävä aluslehtien matto, joka ei auringonsäteitä juuri muille suo. Erillisiä yksilöitä ei voi muutenkaan hahmottaa, sillä vuohenputken juurakko on vaakatasoisesti laajalle levittäytyvä ja rönsyävä synnyttäen kärkisilmuistaan laajenevan versoston. Samasta syystä laji on erityisen vaikea hävitettävä esimerkiksi puutarhasta. U, Helsinki, Taka-Töölö, Töölönlahden länsiranta kevytväylän varressa, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken varsi on yläosastaan haarova, liereä ja ontto. Se on yleensä selvästi uurteinen ja tavallisesti vihreä tai kellanvihreä. Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä. Kukintoperät ovat yleensä noin 6-10 cm pitkät. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, Pikku-Parolantien koillispuoli, tien ja pääradan kulmauksessa oleva entinen peltoalue, nykyinen joutomaaniitty, 2.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken kukinto on kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 6-14 cm. Pikkusarjoja on yleensä noin 14-35. Normaali kukinta-aika on kesäkuulta elokuun alkupuolelle. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelän teollisuusalue, Tölkkimäentien varren joutomaa-alue lähellä Pietiläntien risteystä, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken pääsarja on lähes aina suojukseton. Pikkusarjojen perä on lähes suora tai ylöspäin kaartuva ja kukintavaiheessa noin 2-4 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Kuvan pääsarjassa on 17 pikkusarjaa. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, kevytväylän laitaniitty Kukkaronnyörintien pään lounaispuolella, 18.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputkella myös kukinnon pikkusarjat ovat melkein poikkeuksetta suojuksettomia. Niissä on yleensä noin 20-40 kukkaa (kuvan pikkusarjassa kukkia on ainakin 26). Kukkaperä on noin 2-8 mm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Pikkusarjaperä ja kukkaperät ovat uurteisia, ja lyhytnystyisiä. Kukkaperän kärjessä oleva sikiäin on kehänalainen ja kaksilokeroinen. Kukasta puuttuu verhiö. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, kevytväylän laitaniitty Kukkaronnyörintien pään lounaispuolella, 18.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken teriö on valkoinen tai toisinaan hieman punertava ja useimmiten lähes tai aivan symmetrisen säteittäinen. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat lähinnä pitkänpyöreät – leveän vastapuikeat sekä useimmiten noin 1-2 mm pitkät ja noin 0,6-1,7 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen. Lovi johtuu pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitäkin on viisi, ja niiden palhot ovat noin 1,5-3 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt, valkoiset ja myöhemmin kellanruskehtavat. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, kevytväylän laitaniitty Kukkaronnyörintien pään lounaispuolella, 18.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken kukinnan jälkeen sarjat muuttuvat vihreiksi, ja sikiäimet alkavat kehittyä hedelmiksi. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien ja Kastepolun kulmauksen niitty, 26.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken lohkohedelmä on lähinnä munanmuotoinen mutta sivuiltaan litteähkö, noin 3-4,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-2,5 mm leveä. Se on kypsyttyään ruskea. Kärjessä säilyvät lähes loppuun asti noin 1,3-2,7 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään kapeaharjuinen ja kalju sekä noin 1-1,5 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitaruohikko tien ylittävän kevytväylän koillispuolella, 22.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken aluslehtien ja alimpien varsilehtien lapa on ulkokehältään leveänpuikea tai kolmiomainen, päältä aluksi helakanvihreä ja myöhemmin tummempi. Se on kaksi kertaa useimmiten kolmilehdykkäinen. Toisinaan joissakin päälehdyköissä uloimpia lehdyköitä voi olla vain yksi tai kaksi. Lehtilapa on tavallisesti noin 13-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 16-35 cm leveä. Ylemmät varsilehdet ovat yksi tai kaksi kertaa kolmilehdykkäiset ja pienenevät tasaisesti latvaa kohti. Niiden lehdykät ovat kapeanpuikeat tai lähes suikeat. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Vanajaveden länsiranta Järvikujan päässä, matonpesupaikan viereinen ruohikko, 11.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputken aluslehtien ja alimpien varsilehtien lapa on alapuolelta vaalean sinivihreä. Päälehdyköiden ruoti on yleensä noin 1,5-4 cm pitkä. Päälehdyköissä olevien uloimpien lehdyköiden keskilehdykän ruoti on noin 1-2,5 cm ja sivulehdykkäparin noin 0-1 cm pitkä. Uloimmat lehdykät ovat puikeat tai kapeanpuikeat ja ehyet, tai joskus lehdykän tyvellä on yksi liuskapari. Lehdykät ovat yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja matalan herttatyviset. Toisinaan niiden tyvi on epämukainen. Lehdykät ovat tavallisesti noin 4-13 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Vanajaveden länsiranta Järvikujan päässä, matonpesupaikan viereinen ruohikko, 11.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputki on Suomessa nimensä lisämääreen mukainen, alkuperäinen lehtokasvi. Sen alkuperäisinä kasvupaikkoina ovat lähinnä multavat lehdot, rantalehdot, puronvarret ja metsänreunat. Aikojen kuluessa se on näyttävästi levittäytynyt myös niityille, kesantopelloille, kaikenlaisille pientareille, tievarsiin, pihoille, puutarhoihin ja joutomaille. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, Sikomäki, Voikkaantien varrella olevan kallioisen mäkialueen, Lapinmäen lehtoinen laitametsä, 6.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Aegopodium podagraria – (lehto)vuohenputki on alkuperäinen Etelä- ja Keski-Suomessa, muinaistulokas Ahvenanmaalla ja uustulokas Pohjois- Suomessa. Se on yleisehkö, yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisemmissa eliömaakunnissa laji on harvinainen tai hyvin harvinainen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Mäyränkorven ja Lamminrannan välissä oleva Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto