aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Anchusa arvensis (L.) M. Bieb.
LycopsisL. – suvirastit
Boraginaceae – lemmikkikasvit
Peltorasti, Lycopsis arvensis, on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea ruoho, jonka juuri on pysty, kapeahko ja haaraton tai vähähaarainen. Varsi on liereähkö tai särmikäs, vihreä, monilehtinen ja latvan kukintohaaroihin saakka haaraton tai vaihtelevasti haarova sekä siirottavasti tiheäkarvainen. Karvat ovat valkoisia, jäykkiä ja eripituisia sekä noin 1-3 mm pitkiä sukaskarvoja.
Lehdet ovat varrella kierteisesti. Alimmat niistä ovat ruodilliset ja yleensä kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja kapenevatyviset. Pituutta niillä on ruodin kanssa tavallisesti noin 5-10 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm. Ruoti on siipipalteinen, noin 2-3 cm pitkä ja levenee tasaisesti lehtilavaksi niin, että raja on usein epäselvä. Alimmat lehdet lakastuvat kukinnan aikana. Muut varsilehdet ovat ruodittomia, suikeita tai kapeanpuikeita, tavallisesti tylppäpäisiä ja erityisesti ylempänä leveätyvisiä. Ne ovat ylöspäin pieneten yleensä noin 2-8 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveitä. Kaikki lehdet ovat vihreitä, enemmän tai vähemmän mutkalaitaisia ja matalahkosti sekä epäsäännöllisesti hammaslaitaisia. Ne ovat laidoiltaan ja molemmin puolin sukaskarvaisia. Sukaskarvat ovat pulleatyvisiä ja kookkaimmillaan (maksimissaan noin 3 mm) laitahampaissa.
Kukintohaarat ovat lehtihankaisia. Kukat ovat tiheinä pieninä viuhkoina yksipuolisesti haaran yläpinnalla. Haara pitenee kukinnan edistyessä. Kaikkien kukkien tyvellä on kapea, teräväkärkinen ja vihreä sekä noin 5-10 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveä tukilehti. Kukkaperä on 1-2 mm pitkä. Verhiö on kellomainen ja tyveen asti 5-liuskainen. Liuskat ovat suikeita tai lähes neulasmaisia, suippokärkisiä ja tavallisesti noin 5-6 mm pitkiä. Kukintohaarat, kukkien tukilehdet ja perät sekä verhiöt ovat tiheään sukaskarvaisia. Karvojen pituus vaihtelee noin välillä 1-2 mm.
Teriö on ratasmainen, kärkiosastaan hieman kellomainen ja yhdislehtinen sekä päästään 5-liuskainen. Se on nuppuna ja puhjetessaan vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen, mutta muuttuu nopeasti vaaleansiniseksi. Harvoin väri on lähes tai aivan valkoinen. Teriön torvi on verhiön mittainen ja jossain määrin käyrä. Teriö on torvineen tavallisesti noin 9-10 mm pitkä ja kukka noin 5-6 mm leveä. Teriönliuskat ovat noin 2-3 mm pitkiä ja yhtä leveitä. Teriön nielun peittävät 5 valkoista ja tiheäkarvaista suomua. Heteitä on 5. Ne ovat hyvin lyhytpalhoisia, kiinnittyneet teriön torveen ja varisevat sen mukana. Emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja 2-luottinen. Heteet ja emi jäävät karvasuomujen alle piiloon. Hedelmä on nelilohkoinen ja hieman verhiönliuskoja lyhyempi. Lohko on noin 3-4 mm pitkä, soikeahko, lyhytkärkinen, kova ja nystermäpintainen sekä kypsänä ruskea. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Peltorasti on Suomessa muinaistulokas ja nykyisin harvinaisehko. Sen vakinainen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja siitä ylöspäin Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Satunnaistulokkaana sitä on tavattu Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä viljapellot ja muut viljelysalat, kasvimaat, puutarhat, maakasat, uudisnurmikot sekä joutomaat, satamat ja tienvarret. Peltorasti yksivuotisena rikkakasvina voi ilmaantua runsaanakin, mutta katoaa myös nopeasti jättäen kuitenkin siemenpankin odottamaan uutta tulemista. Se ei yksivuotisena kestä kasvupohjansa täyttä sulkeutumista. Erityisesti siemenviljan puhtaus ja rikkakasvien torjunta ovat vähentäneet sen kantoja huomattavasti. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa tavataan vielä harvinaisempana muinais- tai uustulokkaana toista, aikaisemmin samaan sukuun kuulunutta lajia, rohtorastia, Anchusa officinalis. Se on kuitenkin helppo erottaa peltorastista suuremman kokonsa ja selvästi isompien sekä tummansinisten tai sinipunaisten teriöidensä avulla. Äkkiä katsoen enemmän yhtäläisyyttä löytyy lemmikkien suvun, Myosotis, kanssa. Lemmikit eivät ole kuitenkaan yhtä pitkäkarvaisia eivätkä niiden lehdet ole mutka- ja hammaslaitaisia. Niiden teriön nielunsuulla olevat kyhmyt ovat keltaisia tai valkoisia eivätkä tiheäkarvaisina peitä nielun suuta, kuten peltorastilla.
Lycopsis arvensis – peltorasti on Suomessa muinaistulokas, joka on levinnyt varsin tehokkaasti viljan siementen mukana. Nykyisin, kun siemenet ovat puhtaampia ja rikkakasveja torjutaan kemiallisesti, peltorasti on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Silti sen nimensä mukaisesti yhä varmimmin löytää peltojen laiteilta. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorasti on yksivuotinen kasvi eikä kestä kasvualansa umpeutumista. Niinpä se suosii peltojen lisäksi kasvimaita, puutarhoja, uudisnurmikoita, maakasoja ja ruderaatteja eli paikkoja, jotka ovat olleet muokkauksen kohteina. Tällaisille paikoille se kulkeutuu kylvetyn siemenen ja siirretyn maan mukana tai putkahtaa esiin olemassa olevasta, ehkä vanhastakin, siemenpankista. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorasti on tavallisesti noin 15-40 cm korkea ja sen ulkomuoto vaihtelee. Usein se on hoikka ja pienehkölehtinen sekä haaraton kukinto-osaan saakka. Peltorastin kukintohaarat ovat lehtihankaisia ja pitenevät kukinnan edetessä, kun kärjen kiemurasta avautuu uusia kukkia. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorasti voi usein olla myös kuvan tavoin tanakan rehevä ja isolehtinen sekä haaroa lähes jokaisesta lehtihangastaan. Peltorastin alimmat lehdet ovat ruodilliset ja yleensä kapean vastapuikeat ja kapenevatyviset. Pituutta niillä on ruodin kanssa tavallisesti noin 5-10 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm. Ruoti on siipipalteinen ja levenee tasaisesti lehtilavaksi. Alimmat lehdet lakastuvat kukinnan aikana. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin kukat ovat tiheinä pieninä viuhkoina yksipuolisesti haaran yläpinnalla. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin teriö on nuppuna ja puhjetessaan vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen, mutta muuttuu nopeasti vaaleansiniseksi. Teriön torvi on verhiön mittainen ja jossain määrin käyrä. Teriö on torvineen tavallisesti noin 9-10 mm pitkä. Kukan verhiö on tyveen asti viisiliuskainen. Liuskat ovat suikeita tai lähes neulasmaisia, suippokärkisiä ja tavallisesti noin 5-6 mm pitkiä. Kukkaperä on 1-2 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin teriö on ratasmainen, kärkiosastaan hieman kellomainen ja yhdislehtinen sekä päästään viisiliuskainen ja tavallisesti noin 5-6 mm leveä. Teriönliuskat ovat noin 2-3 mm pitkiä ja yhtä leveitä. Teriön nielun peittävät viisi valkoista ja tiheäkarvaista suomua, joiden alle piiloon jäävät viisi lyhytpalhoista hedettä ja yksivartaloinen emi. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin kaikkien kukkien tyvellä on kapea, teräväkärkinen ja noin 5-10 mm pitkä tukilehti. Kukkien tukilehdet ja perät sekä verhiöt ovat tiheään sukaskarvaisia. Karvojen pituus vaihtelee noin välillä 1-2 mm. Hedelmä on nelilohkoinen ja hieman verhiönliuskoja lyhyempi. Lohko on noin 3-4 mm pitkä, soikeahko, kova ja nystermäpintainen sekä kypsänä ruskea. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin kukat voivat hyvin harvoin olla myös lähes tai aivan valkoiset. Kuvan yksilö on kauttaaltaan myös sinikukkaisia kumppaneitaan vaaleamman vihreä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin kuvan esittämässä yksilössä teriö on nuppuna ja puhjetessaan kärkiliuskoistaan vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen, mutta muuttuu avauduttuaan kokonaan valkoiseksi. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin ylemmät varsilehdet ovat ruodittomia, suikeita tai kapeanpuikeita, tavallisesti tylppäpäisiä ja leveätyvisiä. Ne ovat ylöspäin pieneten yleensä noin 2-8 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveitä. Kaikki lehdet ovat enemmän tai vähemmän mutkalaitaisia ja matalahkosti sekä epäsäännöllisesti hammaslaitaisia. Ne ovat laidoiltaan ja molemmin puolin sukaskarvaisia. Myös varret ja kukintohaarat ovat tiheästi ja siirottavasti sukaskarvaisia. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Lycopsis arvensis – peltorastin lehtien sukaskarvat ovat pulleatyvisiä ja vankimmillaan sekä pisimmillään laitahampaissa. Karvojen pituus vaihtelee samassa lehdessä yleensä välillä 0,5-3 mm. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Pollentien ja Mäkilaurilantien kulmauksen kapeahko, kauraa kasvava peltokaistale, 26.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 