- Arabis alpina L. – tunturipitkäpalko
- Arabis L. – pitkäpalot
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Tunturipitkäpalko, Arabis alpina, on monivuotinen, lehtiruusukkeellinen ja pysty tai koheneva sekä tavallisesti noin 10-30 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on pitkä ja yläosastaan pitkärönsyinen. Rönsyt päättyvät uusiin lehtiruusukkeisiin. Varret ovat yksittäin tai kasvavat ryhminä löyhistä ruusukemättäistä. Varsi on haaraton, liereä ja tiheästi tähtikarvainen sekä vihreä tai punaruskea.
Ruusukelehdet ja joskus myös varren alimmat lehdet ovat ruodilliset ja lähinnä vastapuikeat. Ruoti on kapeammin tai leveämmin siipipalteinen ja useimmiten noin 0,2-2 cm pitkä. Se levenee lehtilavaksi ilman selvää rajaa. Lapa on tavallisesti noin 1-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat alimpia, mahdollisesti ruodillisia lehtiä lukuun ottamatta ruodittomat ja varren yläosassa sepivät. Lapa on lähinnä pitkulainen, suippokärkinen ja leveätyvinen sekä tavallisesti noin 0,8-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,5 cm leveä. Kaikki lehdet ovat iso- ja terävähampaiset, molemmin puolin tiheästi tähtikarvaiset sekä vihreät, harmaanvihreät tai vaihtelevasti punaruskeat.
Kukinto on haaraton ja varren kärjessä terttumaisesti. Terttu on aluksi hyvin lyhyt, mutta pitenee kukinnan edetessä jopa 15 cm pitkäksi, harvoin pitemmäksikin. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alaosa on jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on karvainen ja yleensä noin 3-10 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, teräväkärkiset ja kalvolaitaiset sekä kellertävät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on useimmiten noin 3-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Sen tyviosa on kuitenkin keltainen. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kapeatyviset ja yleensä noin 7-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 selvästi lyhyempää. Palhot ovat valkoiset tai kellertävät ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja tasalevyisen liereä sekä aluksi kellanvihreä ja kasvaessaan nopeasti punaruskeaksi muuttuva. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt, eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, pieni, nuppimainen ja kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on yläviistoon tai myöhemmin sivulle siirottava, kalju ja yleensä noin 10-13 mm pitkä. Hedelmä on pitkä, tasasoukka, siirottava ja suora tai ylöspäin kaareva litu, joka on useimmiten tumman punaruskea. Se on tavallisesti lopulta noin 30-40 mm pitkä ja noin 2 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 0,5-1 mm pitkä, otamainen jatke. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yleensä noin 15-20 siementä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemenet ovat pyöreähköt, litteät ja ruskeat sekä noin 1,5 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuuhun.
Tunturipitkäpalko on Suomessa alkuperäinen laji. Se on runsaimmillaan Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin länsiosissa. Harvinaisena sitä esiintyy Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Lisäksi Kasviatlaksen mukaan ovat erillisesiintymät Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa, Kemijärven Pyhätunturilla ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnassa, Pudasjärven Nuukavaaralla. Onpa yksi tällä vuosituhannella tehty havainto ilmeisesti tulokasesiintymästä Pohjois-Karjalan Rääkkylästäkin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakat, valuvetiset kalliorinteet ja kivikot, kosteat soraikot, puron- ja joenvarret sekä lähteiköt. Kasvupaikkoja on myös tunturimaaston ulkopuolella metsävyöhykkeessä. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan arktisilla saarilla ja Tanskan Färsaarilla.
Tyypillisillä kasvupaikoillaan tunturipitkäpalkoa ei juuri sotke muihin lajeihin, koska sitä muistuttavia suvun tai heimonkaan valkokukkaisia lajeja ei Pohjois-Suomessa ole. Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa kasvaa jäykkäpitkäpalko, A. hirsuta. Se on nimensä mukaisesti jäykkä- ja pystyvartinen. Terälehdet ovat noin 4 mm pitkät ja lidut ovat pystyt. Suomessa käytetään toisinaan koristekasvina kaukasianpitkäpalkoa, A. caucasica. Se on tuntupitkäpalon lähilaji, ja niitä on pidetty myös samaan lajiin kuuluvina alalajeina. Kasviatlaksessa on muutamia tuoreempia kirjauksia lajin karkulais- tai viljelyjäännekasvustoista. Kaukasianpitkäpalon kukat ovat isommat. Verholehdet ovat 5-8 mm pitkät, ja terälehdet ovat 9-18 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa 5-8 mm leveät. Litu on 40-70 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturipitkäpalon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Arabis alpina – tunturipitkäpalko on monivuotinen ja pysty tai koheneva sekä tavallisesti noin 10-30 cm korkea ruoho, jonka pitkä ja rönsyävä pääjuuri synnyttää usein pieniä kasvustolaikkuja. Kuvassa etualalla on seuralaisina haurasloikon, Cystopteris fragilis ja (tunturi)hapron, Oxyria digyna, lehtiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen paljakkarinne koillispuolen pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 730-800 m mpy, 6.7.2018. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon varret kasvavat usein ryhminä löyhistä ruusukemättäistä. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon kukinto on varren kärjessä terttumaisesti. Terttu on aluksi hyvin lyhyt. Lehdet ovat laidoiltaan iso- ja terävähampaiset. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Sen tyviosa on kuitenkin keltainen. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat vastapuikeat, kapeatyviset ja yleensä noin 7-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Heteitä on kuusi, joista kaksi on selvästi muita lyhyempiä. Palhot ovat valkoiset tai kellertävät, ja ponnet ovat keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, tasalevyisen liereä ja aluksi kellanvihreä, mutta kasvaessaan nopeasti punaruskeaksi muuttuva. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt, eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, pieni, nuppimainen ja kellanvihreä. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon kukkaperä on yleensä noin 3-10 mm pitkä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, teräväkärkiset ja kalvolaitaiset sekä kellertävät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on useimmiten noin 3-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon kukintoterttu pitenee kukinnan edetessä jopa 15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alaosa on jo hedelmävaiheessa. Laji näyttää pitkän juurensa avulla menestyvän silkassa vyörykivisessä rinteessäkin, jossa ei muita putkilokasvia lähellä näy. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon lidut saattavat lopulta olla jopa vaakasuoraan sivulle siirottavat. Varjoisilla kasvupaikoilla lidut voivat olla vihreitäkin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan loivahkon luoteisrinteen keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko, tihkuvetinen kallioseinämä, 720 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalon kaikki lehdet ovat molemmin puolin tiheästi tähtikarvaiset ja vihreät, harmaanvihreät tai vaihtelevasti punaruskeat. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis alpina – tunturipitkäpalko on Suomessa alkuperäinen laji. Se on runsaimmillaan Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin länsiosissa. Harvinaisena tai hyvin harvinaisena sitä esiintyy etelään päin Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakat, valuvetiset kalliorinteet ja kivikot, kosteat soraikot, puron- ja joenvarret sekä lähteiköt. Kasvupaikkoja on myös tunturimaaston ulkopuolella metsävyöhykkeessä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen seinämärinne, 655-660 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 