- Arabis hirsuta (L.) Scop. – jäykkäpitkäpalko
- Arabis L. – pitkäpalot
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Jäykkäpitkäpalko, Arabis hirsuta, on lyhytikäinen monivuotinen, lehtiruusukkeellinen ja pysty sekä tavallisesti noin 20-60 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on jossain määrin puutunut ja toisinaan yläosastaan haarautunut. Varret ovat yksittäin tai haarautuneen juuren myötä muutaman varren ryhmissä. Ne ovat haarattomat, jäykät, liereät ja erityisesti alaosastaan tiheästi karheakarvaiset sekä vihreät tai punaruskeat. Karvoitus yleensä vähenee latvaa kohti. Harvemmin esiintyy myös yksilöitä, joiden varret ovat alhaaltakin vähäkarvaiset tai lähes kaljut.
Ruusukelehdet ovat ruodilliset ja lähinnä kapean vastapuikeat. Ruoti on kapeammin tai leveämmin siipipalteinen ja useimmiten noin 0,5-3 cm pitkä. Se levenee lehtilavaksi ilman selvää rajaa. Lapa on tavallisesti noin 1,5-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat, pitkulaiset tai kapeanpuikeat ja yleensä tylppäkärkiset sekä leveätyviset ja usein tyviliuskoin varren sivuille yltävät. Lapa on tavallisesti noin 1-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-1 cm leveä. Kaikki lehdet ovat vaihtelevasti matala-, tylppä- tai terävähampaiset ja toisinaan vain nyhä- tai lähes ehytlaitaiset. Ne ovat molemmin puolin tiheästi tähtikarvaiset ja vihreät tai vaihtelevasti punaruskeat. Toisinaan voi löytyä kasvustoja, joiden lehdet ovat hyvin vähäkarvaiset tai kaljut. Kaljulle muodolle on annettu oma muunnosnimikin, mutta ilmeisesti ominaisuuden eriasteisen muuntelevuuden vuoksi sitä ei ole tällä sivustolla käytettävissä nimistölähteissä noteerattu.
Kukinto on haaraton ja varren kärjessä terttumaisesti. Terttu on aluksi hyvin lyhyt, mutta pitenee kukinnan edetessä jopa 15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alaosa on jo hedelmävaiheessa. Tertturanka on yleensä kalju. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppä- tai suippokärkiset ja kalvolaitaiset sekä kellertävät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on useimmiten noin 3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat kapean vastapuikeat, pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 4-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 lyhyempää. Palhot ovat valkoiset tai kellertävät ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja tasalevyisen liereä sekä aluksi kellanvihreä ja kasvaessaan nopeasti punaruskeaksi muuttuva. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on hyvin lyhyt tai lähes puuttuu, eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, pieni, nuppimainen ja kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on lähes tai aivan pysty, kalju ja yleensä noin 3-8 mm pitkä. Hedelmä on pitkä, tasasoukka, pysty ja suora tai hieman kaareva litu, joka on useimmiten tumman punaruskea. Se on tavallisesti lopulta noin 25-35 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 0,5 mm pitkä, otamainen jatke. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yleensä noin 15 siementä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemenet ovat soikeahkot, litteät, kapeasti siipipalteiset ja ruskeat sekä noin 0,8-1,3 mm pisimmältä läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta kesäkuulle.
Jäykkäpitkäpalko on Suomessa alkuperäinen laji. Sen nykyinen esiintymisalue rajoittuu Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntiin, joissa se on yleinen tai aika yleinen. Lisäksi tällä vuosituhannella laji on Kasviatlaksen mukaan löydetty tulokkaana Uudenmaan eliömaakunnasta, Kirkkonummelta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä erilaiset kedot, ranta- ja muut kalliot, kuivat laitumet, pientareet ja tienvarret. Laji on kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa jäykkäpitkäpalko kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Jäykkäpitkäpalon kanssa samaan sukuun kuuluu Suomen luonnonvaraisista lajeista nykyisin vain tunturipitkäpalko, A. alpina. Jo nimi kertoo, että lajit eivät täällä kohtaa edustaessaan lähes Suomen ääripäitä. Tunturipitkäpalon terälehdet ovat noin 7-8 mm pitkät ja lidut ovat siirottavat. Paljon lähemmäksi jäykkäpitkäpalkoa tulee (keto)pölkkyruoho, Turritis glabra, joka kuuluikin aikaisemmin samaan Arabis-sukuun. Sekin on jäykän pysty, mutta jopa 120 cm korkea. Kukinto on haaraton tai haarova ja lopulta jopa 60 cm pitkä. Ruusukelehdet ovat pariliuskaiset, ja varsilehdet ovat ehytlaitaiset, suippo- ja teräväkärkiset sekä sinivihreät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle jäykkäpitkäpalon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Arabis hirsuta – jäykkäpitkäpalon teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat kapean vastapuikeat, pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 4-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, luonnonsuojelualue, keskiosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis hirsuta – jäykkäpitkäpalon kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi on muita lyhyempiä. Palhot ovat valkoiset tai kellertävät, ja ponnet ovat keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja tasalevyisen liereä sekä aluksi kellanvihreä ja kasvaessaan nopeasti punaruskeaksi muuttuva. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on hyvin lyhyt tai lähes puuttuu, eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, pieni, nuppimainen ja kellanvihreä. A, Sund, Bomarsund, Brännklint, Brännklintstornetin raunion eteläpuolinen kallioketo, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis hirsuta – jäykkäpitkäpalon kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppä- tai suippokärkiset ja kalvolaitaiset sekä kellertävät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on useimmiten noin 3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. Kukkaperä on yleensä noin 2-4 mm pitkä. Sikiäimet alkavat heti pölytyksen jälkeen kasvaa voimakkaasti pituutta. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, luonnonsuojelualue, keskiosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis hirsuta – jäykkäpitkäpalon ruusukelehdet ovat ruodilliset ja lähinnä kapean vastapuikeat. Ruoti on kapeammin tai leveämmin siipipalteinen ja useimmiten noin 0,5-3 cm pitkä. Se levenee lehtilavaksi ilman selvää rajaa. Lapa on tavallisesti noin 1,5-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveä. Varsi on vihreä tai punaruskea ja erityisesti alaosastaan tiheästi karheakarvainen. Kuvassa lehtiruusukkeen ympärillä on valkomaksaruohon, Sedum album, taimia. A, Sund, Bomarsund, Brännklint, Brännklintstornetin raunion eteläpuolinen kallioketo, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Arabis hirsuta – jäykkäpitkäpalon ruusukelehdet ovat molemmin puolin tiheästi tähtikarvaiset ja vihreät tai vaihtelevasti punaruskeat. Ne ovat laidoiltaan matalasti hampaiset tai lähes ehyet. A, Sund, Bomarsund, Brännklint, Brännklintstornetin raunion eteläpuolinen kallioketo, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 