Asplenium ruta-muraria – seinäraunioinen | Pohjolan kasvien pauloissa

Asplenium ruta-muraria L. – seinäraunioinen
Asplenium L. – raunioiset
Aspleniaceae – raunioiskasvit

Seinäraunioinen, Asplenium ruta-muraria, on monivuotinen, mätästävä ja tavallisesti noin 5-15 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, tummanruskeiden lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta pieninä, tiheähköinä kimppuina ja ne ovat talvehtivia. Ruoti on tyveltään enintään noin 1 cm:n mitalta tumman punaruskea, muuten vihreä ja yläpinnaltaan matalasti kouruinen sekä nystykarvainen ja karvamaisen kapeasuomuinen. Se on yleensä noin 2,5-10 cm pitkä ja noin 1-2 kertaa lehtilavan pituinen. Lavan keskiranka on vihreä ja yläpuolelta matalasti kouruinen. Lehtilapa on 1-3 kertaa parilehdykkäinen. Pienet lehdet voivat olla kokonaan kertaalleen parilehdykkäisiä. Usein lavan kärki on kertaalleen ja tyviosa kahteen kertaan parilehdykkäinen. Jaokkeisimmissa lehdissä kärkiosakin on kahteen kertaan ja tyvi kolmeenkin kertaan parilehdykkäinen. Lehtilapa on tavallisesti malliltaan kolmiomainen, puikea tai soikeahko, joskin pienemmät lehdet voivat olla ulkonäöltään yksilöllisen epäsymmetrisiäkin. Lapa on useimmiten noin 1,5-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä.

Lehtilavan sivulehdykät ovat malliltaan hyvin muuntelevia ja useimmiten lyhytruotisia ruodin ollessa noin 1 mm pitkä. Lehdykkä voi olla puikea, vastapuikea, soikeahko, kolmiomainen, viuhkamainen ja vinoneliömäinen tai yksilöllisen epäsymmetrinen. Lehdykän laita on yleensä tyviosastaan ehyt tai säännöttömän liuskainen ja kärkiosastaan suipon tylpähkö tai pyöreähkö sekä vaihtelevasti hampainen tai nyhälaitainen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 3-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa saman verran. Nuoret lehdykät ovat runsaammin ja vanhemmat niukemmin lyhyesti nystykarvaiset.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan sivulehdyköiden alapinnalla. Niitä on lehdykän koosta riippuen tavallisesti 2-8 kärkeä tai loivasti laitaa kohti suuntautuen. Itiöpesäkeryhmä on ennen itiöintiä tasasoukka tai suikea, noin 0,5 mm leveä ja enintään noin 5 mm pitkä. Sitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea, kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt vain toiselta reunaltaan. Katesuomun toinen reuna on ripsilaitainen. Katesuomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi. Kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi, laajenevat ja yhtyvät sekä peittävät ison osan lehdykän alapinnasta. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Seinäraunioinen on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä tavataan harvinaisena vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat kalkkikallioiden raot ja joissakin tapauksissa myös kalkkipitoinen soramaa. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla sekä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen. Uhkana ovat kaivannaistoiminta, rakentaminen, metsien puulajisuhteiden muutokset ja avoimien alueiden sulkeutuminen sekä keräily. Muissa Pohjoismaissa seinäraunioinen kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa kasvaa viisi raunioislajia. Seinäraunioinen on niin poikkeavasti omannäköisensä, että sitä ei sotke muihin suvun lajeihin eikä muihinkaan saniaisiin. Se voi kuitenkin risteytyä liuskaraunioisen, A. septentrionale, kanssa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle seinäraunioisen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto