- Bidens radiata Thuill. – säderusokki
- Bidens L. – rusokit
- Asteraceae – asterikasvit
Säderusokki on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-60 cm korkea ruoho. Juuri on lyhyehkö ja runsaahkosti pääjuuren sivuhaaroja tuottava. Erityisesti vetisillä kasvupaikoilla sivuhaarat voivat olla pitkiäkin. Varsi on tanakka, liereä ja lehtihangoistaan haarova sekä yleensä vihreä, kellanvihreä tai vaalean punaruskea, mutta voi joskus olla tummempikin. Se on kalju tai varren ja haarojen kärkiosasta karvainen.
Lehdet ovat ruodilliset ja vastakkain varrella haaroineen. Ruoti on yleensä noin 1-3 cm pitkä, kapeapalteinen ja kalju tai laidoiltaan niukkakarvainen. Lehtilapa on yleensä kolmiosainen ja tavallisesti noin 2,5-10 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 cm leveä. Lavan kärkilehdykkä on kookkain, kapeanpuikea tai suikea, pitkän suippokärkinen ja kiilatyvinen sekä useimmiten noin 2-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveä. Sen laita on kärkeä kohti suuntautuneesti isohampainen. Lavan kärkiosan tyvellä on useimmiten yksi pienempi lehdykkäpari. Tyvilehdykät ovat suikeat, kärkilehdykän tavoin hampaiset ja yleensä noin 2-5 cm pitkät sekä noin 0,2-1 cm leveät. Lehtimallissa on kuitenkin vaihtelevuutta ja erityisesti varren tyviosan lehtilapa voi olla myös ehyt tai tyveltään pieniliuskainen. Lehdet ovat vaalean- tai kellanvihreät ja muuten vähäkarvaiset mutta laidoiltaan sekä toisinaan alapuolen suonistaankin lyhyesti karheakarvaiset.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröt ovat lehtihankaiset ja pystyt. Mykeröperä on useimmiten noin 10-50 mm pitkä ja kaljuhko tai lyhyesti karheakarvainen. Mykerön tyvellä ja ulkolaidalla on ylälehtiä eli kehtosuomuja, jotka ovat kahtena hyvin erilaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Mykerön tyvellä ulospäin siirottavat suomut ovat vaalean- tai kellanvihreät, lehtimäiset ja suikeahkot. Ne ovat keskenään suunnilleen samankokoiset, ehytlaitaiset ja reunoiltaan karheakarvaiset. Ulompia kehtosuomuja on yleensä 7-14 ja ne ovat tavallisesti noin 15-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat tiiviisti mykerön ympärillä. Ne ovat lähinnä kapeansoikeat, suippopäiset ja keskeltä ruskeat, lähes mustat tai vihreänruskeat ja laidoiltaan vihreät. Ne ovat yleensä noin 5-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät.
Kukintomykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, tavallisesti noin 13-20 mm leveä ja noin 7-12 korkea. Kielelliset laitakukat puuttuvat. Kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on usein ainakin 150-200. Niiden tasasoukka tyviosa on noin 1,5-2 mm pitkä ja kärkiosa noin 2-2,5 mm pitkä sekä päästään 3-5-liuskainen. Kukkien tyvellä on tukisuomu, joka on leveästi kalvolaitainen, suikea, suippokärkinen ja keskeltä tumma sekä kalvolaidoiltaan vaalea. Tukisuomut ovat noin 5-7 mm pitkät ja noin 0,5-1,5 mm leveät. Verhiö on muuntunut väkäsikkäiksi sukasiksi.
Heteitä on 5, ja niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Hedelmä on litteähkö tai matalan ja tylpän 4-särmäinen sekä pitkulainen mutta kiilamaisesti alaspäin kapeneva pohjuspähkylä. Se on ruskean sinipunainen ja keskiosastaan kiiltävä sekä alaspäisesti sukasreunainen ja otineen noin 5-7 mm pitkä. Kärjen laidoilla olevien väkäsekkäiden otien osuus pituudesta on noin 2-3 mm. Itse pähkylä on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveä. Kukkien tukisuomut yltävät hedelmävaiheisessa mykerössä pähkyläotien kärjen tasalle. Normaali kukinta-aika on heinäkuun loppupuolelta lokakuun alkuun.
Säderusokki on Suomessa alkuperäinen laji. Se on paikoin yleinen Etelä- ja Länsi-Suomessa harvinaistuen pohjoiseen ja koilliseen päin. Vakinaisen esiintymisalueen raja kulkee Perä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Joitakin vanhoja, satunnaisia havaintoja on pohjoisempaakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, ojat, lammikot ja muut kosteikot, joutomaat, asutut alueet liepeineen sekä teiden ja muiden kulku-urien pientareet. Useimmiten kasvupaikat ovat märkiä, kosteita tai kausikosteita. Muissa Pohjoismaissa säderusokki kasvaa Ruotsissa ja Tanskassa, mutta on niissä huomattavasti Suomea harvinaisempi.
Säderusokki leviää kasvupaikkaansa kauemmaksi kahdella tavalla. Rantakasvina sen pähkylät kelluvat vettä myöten uusille rannoille. Pähkylät ovat rakenteeltaan myös eläinlevitteisiä. Kärkiodat väkäsineen ja pähkylärungon reunasukaset takertuvat tiukasti kiinni eläinten turkkiin ja ihmisten vaatteisiin. Näin ne voivat päätyä hyvinkin kauaksi alkuperäiseltä kasvupaikaltaan.
Suomessa kasvaa vakinaisena kaksi muuta rusokkia, joiden levinneisyyskuva on suunnilleen samanlainen säderusokin kanssa. Hyvin samankaltainen laji on tummarusokki, B. tripartita. Näkyvimmät erot löytyvät mykeröistä. Ulompia, siirottavia ja lehtimäisiä kehtosuomuja on tavallisesti 5-9, kun niitä säderusokilla on yleensä 7-14. Mykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen yhtä korkea. Säderusokin mykeröllä on leveyttä noin 15-20 mm, ja se on leveyttään matalampi. Tummarusokin pähkylät ovat harmaanvihreän ruskeat ja himmeät sekä otineen noin 9-12 mm pitkät. Säderusokilla ne ovat tummanruskeat tai sinipunaiseen vivahtavat ja keskiosastaan kiiltävät sekä otineen noin 5-7 mm pitkät. Tummarusokilla kukkien tukisuomu yltää hedelmävaiheessa noin pähkylärungon kärjen tasalle saakka ja säderusokilla lähelle pähkylän otien kärkeä. Tummarusokin lehdet ovat yleensä tummahkon vihreät ja säderusokin lehdet vaalean- tai kellanvihreät. Lajien määritystä hankaloittaa toisinaan niiden risteytyminen keskenään. Risteymä, isorusokki, B. xpolakii, on usein kantalajejaan kookkaampi ja erityistuntomerkit ovat niiden välimaastosta. Isorusokin kuva on alla olevan kuvasarjan viimeisenä. Toinen laji, nuokkurusokki, B. cernua, on helppo pitää erillään kahdesta muusta lajista. Sen lehdet ovat liuskattomat ja sepivät ja mykerö nimen mukaisesti jo varhain nuokkuva. Suomessa on lisäksi tavattu kuutta muuta rusokkilajia harvinaisena ja satunnaisena tulokkaana tai viljelykarkulaisena, mutta ne eivät ole kyenneet vakiintumaan havaintopaikoilleen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle säderusokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Bidens radiata – säderusokin muista Suomen luontaisista rusokeista erottavina tunnusmerkkeinä ovat pystyt ja leveyttään matalammat kukintomykeröt, joiden tyvellä on säännöllisen säteittäisesti ja runsaasti ylälehtiä eli lehtimäisiä, ulompia kehtosuomuja. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonsuontien pää, Sammonojan pienen lammikon ranta, 16.8.2021. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokki on erityisesti vetisiin, märkiin ja kosteisiin kasvupaikkoihin erikoistunut yksivuotinen laji. U, Helsinki, Toukola, Arabianranta, Toukolan rantapuisto, Vantaanjoen suualueelle tehdystä lammikosta mereen laskevan uoman ranta, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin lehdet ovat varrella vastakkain. Varsi on lehtihangoistaan haarova ja yleensä vihreä, kellanvihreä tai vaalean punaruskea, mutta voi joskus olla tummempikin. Kukinnot muodostuvat asterikasvien tapaan kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröt ovat lehtihankaiset, ja mykeröperä on useimmiten noin 10-50 mm pitkä. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin ulompia, siirottavia kehtosuomuja on tavallisesti 7-14, kun niitä lähilajilla, tummarusokilla, B. tripartita, on yleensä 5-9. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin mykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, tavallisesti noin 13-20 mm leveä ja noin 7-12 korkea. Tummarusokin mykerö on yleensä noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen yhtä korkea. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin mykerön kukinta alkaa laidoilta ja etenee keskustaa kohti. Alkuvaiheessa, kun kukinta ei ole vielä paisuttanut mykeröä, kehtosuomujen kaksi erilaista kehäriviä ovat hyvin esillä. Kehräkukissa on viisi hedettä, ja niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin mykerön ulommat kehtosuomut ovat vaalean- tai kellanvihreät, lehtimäiset ja suikeahkot. Ne ovat keskenään suunnilleen samankokoiset, ehytlaitaiset ja reunoiltaan karheakarvaiset sekä tavallisesti noin 15-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat tiiviisti mykerön ympärillä. Ne ovat lähinnä kapeansoikeat, suippopäiset ja keskeltä ruskeat, lähes mustat tai vihreänruskeat ja laidoiltaan vihreät. Ne ovat yleensä noin 5-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin pohjuspähkylät ovat tiiviisti lomittain mykeröpohjuksen päällä. Kuvassa niiden välissä näkyvät kukkien kalvolaitaiset tukisuomut, jotka yltävät pähkyläotien kärjen tasalle. Pähkylät ja odat ovat alaspäisesti sukasreunaiset. 21.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin pohjuspähkylä on litteähkö tai matalan ja tylpän nelisärmäinen sekä pitkulainen mutta kiilamaisesti alaspäin kapeneva. Se on ruskean sinipunainen ja keskiosastaan kiiltävä sekä otineen noin 5-7 mm pitkä. Kärjen laidoilla olevien otien osuus pituudesta on noin 2-3 mm. Itse pähkylä on noin 3-4 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveä. Kuvassa irrallaan näkyvät kukkien tukisuomut ovat noin 5-7 mm pitkät ja noin 0,5-1,5 mm leveät. 21.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin lehtilapa on yleensä kolmiosainen ja tavallisesti noin 2,5-10 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 cm leveä. Lavan kärkilehdykkä on kookkain, kapeanpuikea tai suikea, pitkän suippokärkinen ja kiilatyvinen sekä useimmiten noin 2-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveä. Sen laita on kärkeä kohti suuntautuneesti isohampainen ja lyhyesti karheakarvainen. Lavan kärkiosan tyvellä on useimmiten yksi pienempi lehdykkäpari. Tyvilehdykät ovat suikeat, kärkilehdykän tavoin hampaiset ja karvaiset sekä yleensä noin 2-5 cm pitkät ja noin 0,2-1 cm leveät. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokin lehdet ovat ruodilliset ja vaalean- tai kellanvihreät. Ruoti on yleensä noin 1-3 cm pitkä ja kapeapalteinen. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens radiata – säderusokki on Suomessa alkuperäinen laji. Se on paikoin yleinen Etelä- ja Länsi-Suomessa harvinaistuen pohjoiseen ja koilliseen päin. Vakinaisen esiintymisalueen raja kulkee Perä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, ojat, lammikot ja muut kosteikot, joutomaat, asutut alueet liepeineen sekä teiden ja muiden kulku-urien pientareet. Useimmiten kasvupaikat ovat märkiä, kosteita tai kausikosteita. 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 