aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Botrychium virginianum (L.) Sw.
Botrypus Michx. – isonoidanlukot
Ophioglossaceae – käärmeenkielikasvit
Lehtonoidanlukko, Botrypus virginianus, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet nousevat lyhyestä, pystystä ja ruskeasta sekä monijuurisesta maavarresta yksittäin. Versot kasvavat yksittäisinä tai pieninä ryhminä. Niiden korkeus on tavallisesti noin 20-50 cm. Lehti jakautuu noin verson puolivälistä tai hieman sen yläpuolelta steriiliin ja fertiiliin, itiöpesäkkeelliseen osaan, jotka ovat keskenään hyvin erinäköisiä. Näyttää siltä kuin lajilla olisi yksi varsilehti ja pitkävanainen, haarova ”kukinto”, vaikka kyseessä onkin yksi jakautunut lehti. Joskus harvoin fertiilejä lehden osia voi olla kaksikin. Lehti ei talvehdi. Sen tyvi on usein hieman turpea johtuen siitä, että sen sisällä on jo seuraavan vuoden lehtisilmu. Kasvustoissa esiintyy myös pelkästään steriilejä lehtiä, joihin fertiili, itiöivä osa jää muodostumatta.
Steriili lehtilapa on ruoditon tai siinä on lyhyt, enintään noin 5 mm pitkä, paksu ruoti. Lapa on 2-3 kertaa parilehdykkäinen ja malliltaan leveän kolmiomainen muistuttaen koiranputken tai hyvin pienen sananjalan lehteä. Se on kellanvihreä ja ohut sekä nuorena hieman karvainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 7-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-20 cm. Sivulehdykät ovat ruodittomia tai lyhytruotisia. Alin sivulehdykkäpari on yleensä selvästi muita kookkaampi ja kolmiomainen tai leveänpuikea. Pikkulehdykät ovat kapeanpuikeita, suippoja ja pariliuskaisia. Uloimmat liuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat ja laidoiltaan hampaiset tai liuskahampaiset. Lehdykät ja uloimmat liuskat ovat keskisuonellisia.
Lehden fertiilin, itiöpesäkkeellisen osan perä on pysty, tanakka ja vihreä sekä tavallisesti noin 7-17 cm pitkä. Itiöpesäkkeistö on malliltaan soikeahko tai kapeahkon kartiomainen, toispuoleinen ja 2-3 kertaa haarova. Toisinaan pesäkkeistö jakaantuu tyveltä alkaen kahteen noin samankokoiseen osaan. Itiöpesäkkeistö on useimmiten noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm leveä. Itiöpesäkkeet ovat perättömiä tai lyhytperäisiä ja ne sijaitsevat kahtena rivinä tai rypälemäisinä ryhminä pesäkkeistön haaroissa. Itiöpesäke on pallomaisen pyöreä ja läpimitaltaan noin 1 mm sekä aluksi vihreä tai kellanvihreä ja kypsänä kellan- tai punertavanruskea. Pesäkkeen puolivälissä on sauma, josta se itiöidessään avautuu. Itiöpöly on lähes valkoista. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Lehtonoidanlukko on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy hyvin harvinaisena Varsinais-Suomen (Paimio, Salo), Uudenmaan (Kirkkonummi), Oulun Pohjanmaan (Muhos, Utajärvi, Kiiminki) ja Perä-Pohjanmaan (Keminmaa, Tornio, Tervola, Rovaniemi) eliömaakunnissa. Vuonna 2012 laji löytyi jopa kymmenien fertiilien lehtien voimin myös Pohjois-Karjalan Liperistä. Ahvenanmaan ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista laji on hävinnyt. Kaikkiaan lajilla on parikymmentä tunnettua, säilynyttä kasvupaikkaa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, rehevät kuusimetsät, lehtopensaikot, lettokorvet ja metsänreunat sekä paikoin myös tienpientareet ja erilaisten urien laiteet. Olennaista on, että kasvupaikan maaperästä löytyy kalkkia. Sienijuurensa avulla lehtonoidanlukko kykenee elämään piilossa maan alla, kunnes riittävän suotuisten olosuhteiden vallitessa se taas kasvattaa maanpäällisen verson. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea, pirstoutunut esiintymisalue, pieni populaatiokoko, suuret kannanvaihtelut ja jatkuva taantuminen. Uhkatekijöinä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus ja turpeenotto sekä kaivannaistoiminta ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa lehtonoidanlukko kasvaa vain Ruotsissa, jossa se on myös luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN).
Suomessa kasvaa seitsemän noidanlukkolajia, jotka on nykyisin jaettu kolmeen sukuun. Isonoidanlukkojen sukuun ei kuulu muita lajeja. Lehtonoidanlukkoa ei jo kokonsakaan puolesta kovin helposti sekoita muihin noidanlukkoihin. Eniten se varmaan muistuttaa ahonoidanlukkoa, Sceptridium multifidum. Sen lehti kuitenkin jakaantuu jo tyvestä. Lisäksi lehdet ovat nahkeita ja niiden pikkulehdykät lähes ehyitä.
Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukko kasvaa lähinnä lehdoissa, rehevissä kuusimetsissä, lehtopensaikoissa, lettokorvissa ja kuten kuvassa, metsänreunoissa. Se on löytänyt kasvupaikakseen myös tienpientareet ja erilaisten urien laiteet, jopa paljaan kivennäismaan. Olennaista on, että kasvupaikan maaperästä löytyy kalkkia. V, Salo, Suomusjärvi, Salmijärvi, vanhan kalkkilouhoksen lähialue, 23.8.2022. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukko on Suomen seitsemästä noidanlukkolajista suurin, pituudeltaan yleensä noin 20-50 cm korkea. Versot kasvavat yksittäin tai pieninä ryhminä, kuten kuvassa. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukko on jossain määrin oikullinen esiintymisessään. Se voi sienijuurensa avulla piilotella maan alla ja kasvattaa maanpäällisen verson vasta, kun olosuhteet ovat käyneet kasvulle suotuisiksi. Onkin arveltu, että lehtonoidanlukon elämänkierto voi seurata sen kasvumetsän luontaista kehitystä. Kun metsä uudistuu kovan myrskyn, metsäpalon tai jopa hakkuiden seurauksena, myös lehtonoidanlukon paikalla oleva populaatio uudistuu. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukko on Suomessa erittäin uhanalainen (EN) laji ja sillä on kaikkiaan vain noin parikymmentä säilynyttä, tunnettua kasvupaikkaa. Lehtonoidanlukko onkin rauhoitettu. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon lehti jakautuu noin verson puolivälistä steriiliin ja fertiiliin, itiöpesäkkeelliseen osaan, jotka ovat keskenään hyvin erinäköisiä. Näyttää siltä kuin lajilla olisi yksi varsilehti ja pitkävanainen, haarova ”kukinto”, vaikka kyseessä onkin yksi jakautunut lehti. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukolla, kuten muillakin noidanlukoilla koko ja ulkonäkö jossain määrin vaihtelee. Lehden itiöpesäkkeellisen osan perä on pysty, tanakka ja vihreä sekä tavallisesti noin 7-17 cm pitkä. Perusasetelmasta poiketen joskus harvoin, kuten kuvassa, pesäkkeellisiä lehden osia voi olla kaksikin. Itiöpesäkkeistö on aluksi kellanvihreä. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukot kuvattuna samalla kasvupaikalla kuin edellisessä kuvassa, mutta elokuun loppupuolella. Steriilit lehtilavat ovat haalistuneet entistä vaaleammiksi. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut itiöpesäkkeistöissä. Ne ovat itiöpölynsä luovutettuaan menettäneet entisen muotonsa ja muuttuneet punaruskeiksi. 23.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon itiöpesäkkeistö on malliltaan soikeahko tai kapeahkon kartiomainen, toispuoleinen ja 2-3 kertaa haarova. Se on useimmiten noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm leveä. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon itiöpesäkkeistö on toisinaan kaksinkertainen eli se on jakaantunut tyveltä alkaen kahteen noin samankokoiseen osaan. Itiöpesäkkeet ovat perättömiä tai lyhytperäisiä ja ne sijaitsevat kahtena rivinä tai rypälemäisinä ryhminä pesäkkeistön haaroissa. Itiöpesäke on pallomaisen pyöreä ja läpimitaltaan noin 1 mm. Kuvan joissakin itiöpesäkkeissä näkyy ruskeita ”silmiä” merkkinä pesäkkeen kypsymisestä ja alkavasta avautumisesta. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon itiöpesäkkeet ovat lopulta punaruskeat. Ne avautuvat pesäkkeen puolivälissä olevasta saumasta. 23.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon versoista yleensä osa jää kokonaan steriileiksi eli itiöpesäkkeellistä haaraa ei ollenkaan muodostu. Tällaista yksilöä ei helposti huomaa muun kasvillisuuden joukosta varsinkin, kun se äkkivilkaisulla muistuttaa koiranputken lehteä tai minikokoista sananjalkaa. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon steriili lehtilapa on kellanvihreä, ohut ja 2-3 kertaa parilehdykkäinen sekä malliltaan leveän kolmiomainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 7-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-20 cm. Alin sivulehdykkäpari on yleensä selvästi muita kookkaampi ja kolmiomainen tai leveänpuikea. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon steriili lehtilapa on ruoditon tai siinä on lyhyt, enintään noin 5 mm pitkä, paksu ruoti. Lapa on molemmilta puolilta suunnilleen samanvärinen. Aivan nuorena se on hieman karvainen ja myöhemmin kalju. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Botrypus virginianus (Botrychium virginianum) – lehtonoidanlukon steriilin lehtilavan uloimmat liuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat ja laidoiltaan hampaiset tai liuskahampaiset. Lehdykät ja uloimmat liuskat ovat keskisuonellisia. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 