Campanula patula – harakankello

  • Campanula patula L. – harakankello
  • Campanula L. – (sini)kellot
  • Campanulaceae – kellokasvit

Harakankello, Campanula patula, on kaksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 25-80 cm korkea sekä kalju tai lähes kalju ruoho. Pääjuuri on yleensä pysty, hoikahko ja lyhyehkö sekä usein tiheästi sivujuurinen. Yksilöt ovat yksivartisia tai tyveltä alkaen monivartisia. Varsi on haarova, särmikäs ja kalju tai särmiä myöten lyhytsukasinen sekä vihreä tai punaruskea.

Ruusuke- ja varren tyviosan lehdet ovat ruodilliset ja pitkulaiset tai pitkulaisen vastapuikeat sekä pyöreähköpäiset ja kiilatyviset. Ruoti on yleensä noin 1-2 cm pitkä ja kapeasti siipipalteinen. Palteen reunat ovat useimmiten lyhyesti karvaiset. Lapa on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Alimmat ruodilliset lehdet ovat kukintavaiheessa usein jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat tyviosan lehtiä lukuun ottamatta ruodittomat, pitkän- ja kapeansuikeat tai lähes tasasoukat sekä suippo- tai pyöreähkökärkiset. Ne ovat yleensä noin 1,5-6 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-1 cm leveät. Kaikki lehdet ovat vihreät ja hyvin matalasti nyhälaitaiset tai melkein ehytreunaiset.

Kukinto on toistamiseen haarova ja viuhkomainen tai huiskilomainen. Uloimmat haarat ovat useimmiten 1-3-kukkaisia. Kukat ovat normaalisti pystyhköt, mutta voivat esimerkiksi sateisella säällä kääntyä nuokkuviksi. Kukintohaarat ja kukat ovat tukilehtien hangoissa. Tukilehdet ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat ja yleensä noin 3-10 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät. Kukkaperän pituus vaihtelee suuresti noin välillä 15-60 mm, koska usein ei voi sanoa, onko kyse kukkaperästä vai yksittäisen kukan kukintohaarasta. Perässä ja uloimmissa kukintohaaroissa on muutamia esilehteä, jotka ovat tukilehtien kaltaiset mutta usein niitäkin pienemmät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on vastakartiomainen, selväsuoninen ja noin 3-5 mm pitkä. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja useimmiten vihreät sekä yleensä noin 5-10 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,5 mm leveät.

Teriö on sinipunainen, punertava tai harvoin valkoinen ja suoniltaan perusväriä tummempi. Se on kapeatyvisen kellomainen, yhdislehtinen ja säteittäisesti 5-liuskainen. Pituutta teriöllä on liuskat suorana tavallisesti noin 20-30 mm ja leveyttä liuskojen siirottaessa sivulle noin 25-35 mm. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset, suippo- ja teräväkärkiset sekä suorana yleensä noin 10-15 mm pitkät ja pituuttaan kapeammat. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat usein kärjestään alaspäin kaartuneet. Heteitä on 5. Ne ovat noin 5-10 mm pitkät. Palhon osuus pituudesta on noin 1-2 mm. Ponsi on kapean liuskamainen ja sininen tai siitepölyä luovuttaessaan keltainen. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo on sinipunainen tai vaalea ja nystyinen. Luotit ovat keltaiset tai lähes valkoiset, alaspäin kaartuvat ja suorana noin 3-4 mm pitkät. Vartalo kaareutuvine luotteineen on noin 10-15 mm pitkä ja siirottavaliuskaistakin teriötä selvästi lyhyempi. Kukkapohjuksesta paisuva kota on pysty, vastakartiomainen, vahvasuoninen ja tavallisesti noin 7-9 mm pitkä sekä noin 3,5-4,5 mm leveä. Kota aukeaa kärkiosastaan suonia myöten ja/tai reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Siemenet ovat pitkulaiset, litteähköt, kellanruskeat ja noin 1-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu, mutta lajin voi tavata kukkivana syyskuulle saakka.

Harakankello on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin. Se on yleinen lähes koko esiintymisalueellaan. Ahvenanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa laji on vakiintunut uustulokas. Lisäksi joitakin tulokashavaintoja on kaikista Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, entiset ja kesannolla olevat peltoalueet, viljelymaiden laiteet, tienvarret ja erilaiset pientareet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Lisäksi Islannissa siitä on tulokashavaintoja.

Harakankello kasvattaa ensimmäisenä vuotenaan lehtiruusukkeen ja pääjuuren, johon kertyneen energian voimin toisena vuotena nousee yksi tai useampi kukkavarsi. Kukinnan ja siementämisen jälkeen kasviyksilö kuolee ja kierto alkaa taas alusta.  Laji selviää umpeutuneessa kasvuympäristössä huonosti, mutta voi riittävän avoimella ja kuohkealla pohjalla, esimerkiksi kesantoalueella, nousta runsaan siementuotantonsa turvin joksikin aikaa valtalajien joukkoon. Yksittäisiä varsituppaita voi löytää karunnäköisiltä paikoiltakin, kuten tienvarsista ja tamppautuneilta joutomailta. Kaiken kaikkiaan laji on edelleen asutuksen seuralainen eikä menesty luonnontilaisissa ympäristöissä, joista puuttuu ihmisen kasvupohjaa muokkaava ja avartava vaikutus.

Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Harakankello on haarovakukintoisena, kapealehtisenä ja teriöltään kapeatyvisenä niin tunnistettava, että sitä ei yleensä sekoita muihin lajeihin. Eniten samankaltaisuutta on kissankellossa, C. rotundifolia. Sen teriö on kuitenkin sininen ja pyöreätyvinen sekä aluslehdet herttamaiset tai munuaismaiset ja kota nuokkuva. Suomessa on jonkin verran käytetty puutarhakasvina kaksivuotista kauriinkelloa, joka voi toisinaan karata myös asutuksen lähialueille. Se muistuttaa aika paljon harakankelloa, mutta sen teriö on noin 10-20 mm pitkä ja valkoinen tai vaaleansinertävä. Verhiönliuskat ovat äimämäisen kapeat ja pisimmillään jopa lähes teriön mittaiset. Juuri on porkkanamaisen turpea ja syötävä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle harakankellon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Campanula patula - harakankello selviää kaksivuotisena lajina umpeutuneessa kasvuympäristössä huonosti, mutta voi riittävän avoimella ja kuohkealla pohjalla, esimerkiksi kesantopellolla, nousta runsaan siementuotantonsa turvin joksikin aikaa jopa valtalajiksi. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien varren entinen peltolaikku, 24.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankello selviää kaksivuotisena lajina umpeutuneessa kasvuympäristössä huonosti, mutta voi riittävän avoimella ja kuohkealla pohjalla, esimerkiksi kesantopellolla, nousta runsaan siementuotantonsa turvin joksikin aikaa jopa valtalajiksi. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien varren entinen peltolaikku, 24.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankello on pysty ja tavallisesti noin 25-80 cm korkea sekä usein myös monivartinen. Se näyttää selviävän jopa karussa, kovaksi jyrätyssä ja kivikkoisessa kasvupohjassa, jossa monivuotiset kilpailijat eivät ehdi saada yliotetta. EK, Kotka, Halla, saarella oleva, laaja puuvarastoalue, ison keskuskentän eteläpuolinen varastoalue, 27.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankello on pysty ja tavallisesti noin 25-80 cm korkea sekä usein myös monivartinen. Se näyttää selviävän jopa karussa, kovaksi jyrätyssä ja kivikkoisessa kasvupohjassa, jossa monivuotiset kilpailijat eivät ehdi saada yliotetta. EK, Kotka, Halla, saarella oleva, laaja puuvarastoalue, ison keskuskentän eteläpuolinen varastoalue, 27.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon kukinto on toistamiseen haarova ja viuhkomainen tai huiskilomainen. Kukat ovat pystyhköt. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, pellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon kukinto on toistamiseen haarova ja viuhkomainen tai huiskilomainen. Kukat ovat pystyhköt. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, pellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon kukat voivat sateisella säällä kääntyä nuokkuviksi suojellen näin siitepölyvarantoaan ja emin luottejaan. Toki umpinainen kello ei muutenkaan kestäisi kertyvän veden painoa. Isommista kasvustoista voi löytää toisinaan myös aivan valkoteriöisiä yksilöitä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien varren entinen peltolaikku, 24.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon kukat voivat sateisella säällä kääntyä nuokkuviksi suojellen näin siitepölyvarantoaan ja emin luottejaan. Toki umpinainen kello ei muutenkaan kestäisi kertyvän veden painoa. Isommista kasvustoista voi löytää toisinaan myös aivan valkoteriöisiä yksilöitä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien varren entinen peltolaikku, 24.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon ollessa monivartinen varsien haarovat kukinnot muodostavat laajan, tiiviin ja näyttävän kukkaryöpyn, jonka yhteisvaikutusta hyönteistenkin on vaikea sivuuttaa. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, pellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon ollessa monivartinen varsien haarovat kukinnot muodostavat laajan, tiiviin ja näyttävän kukkaryöpyn, jonka yhteisvaikutusta hyönteistenkin on vaikea sivuuttaa. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, pellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon teriö on yleisimmin sinipunainen ja suoniltaan perusväriä tummempi. Täyden kukinnan vaiheessa teriönliuskat ovat sivulle kaartuvat, jolloin teriö on kärjestään tavallisesti noin 25-35 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien omakotialue, tienlaitaruohikko, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon teriö on yleisimmin sinipunainen ja suoniltaan perusväriä tummempi. Täyden kukinnan vaiheessa teriönliuskat ovat sivulle kaartuvat, jolloin teriö on kärjestään tavallisesti noin 25-35 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien omakotialue, tienlaitaruohikko, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon teriö on kapeatyvisen kellomainen ja liuskat suorana tavallisesti noin 20-30 mm pitkä. Sikiäimen sisältävä kukkapohjus on noin 3-5 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen saakka viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja yleensä noin 5-10 mm pitkät sekä tyveltään noin 1-1,5 mm leveät. Kukinnon uloimmissa haaroissa on useimmiten yhdestä kolmeen kukkaa. Kukintohaarat ja kukat ovat tukilehtien hangoissa. Tukilehdet ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat ja yleensä noin 3-10 mm pitkät. Myös kukkaperissä on muutamia esilehteä, jotka ovat tukilehtien kaltaisia mutta usein niitä pienempiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon teriö on kapeatyvisen kellomainen ja liuskat suorana tavallisesti noin 20-30 mm pitkä. Sikiäimen sisältävä kukkapohjus on noin 3-5 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen saakka viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja yleensä noin 5-10 mm pitkät sekä tyveltään noin 1-1,5 mm leveät. Kukinnon uloimmissa haaroissa on useimmiten yhdestä kolmeen kukkaa. Kukintohaarat ja kukat ovat tukilehtien hangoissa. Tukilehdet ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat ja yleensä noin 3-10 mm pitkät. Myös kukkaperissä on muutamia esilehteä, jotka ovat tukilehtien kaltaisia mutta usein niitä pienempiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon teriö on yleensä viisiliuskainen. Liuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset, suippo- ja teräväkärkiset sekä suorana yleensä noin 10-15 mm pitkät ja pituuttaan kapeammat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon teriö on yleensä viisiliuskainen. Liuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset, suippo- ja teräväkärkiset sekä suorana yleensä noin 10-15 mm pitkät ja pituuttaan kapeammat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon teriön kärkiliuskojen siirottaessa sivulle se on pituuttaan leveämpi. Emi luotteineen jää selvästi teriötä lyhyemmäksi. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon teriön kärkiliuskojen siirottaessa sivulle se on pituuttaan leveämpi. Emi luotteineen jää selvästi teriötä lyhyemmäksi. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon teriön väri voi olla myös hyvin punertava, joskin valon määrällä ja suunnalla on suuri merkitys väriaistimukseen. Tavallisen viiden liuskan sijaan teriöistä löytää toisinaan kuusikin varsin sopusuhtaista liuskaa. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon teriön väri voi olla myös hyvin punertava, joskin valon määrällä ja suunnalla on suuri merkitys väriaistimukseen. Tavallisen viiden liuskan sijaan teriöistä löytää toisinaan kuusikin varsin sopusuhtaista liuskaa. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon teriön nielu on yleensä muuta teriötä vaaleampi. Noin 5-10 mm pitkiä heteitä on viisi. Ponsi on kapean liuskamainen ja sininen tai siitepölyä luovuttaessaan keltainen. Yksivartaloinen emi on kolmiluottinen. Vartalo on sinipunainen tai vaalea ja nystyinen. Luotit ovat keltaiset tai lähes valkoiset, alaspäin kaartuvat ja suorana noin 3-4 mm pitkät. Vartalo kaareutuvine luotteineen on noin 10-15 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon teriön nielu on yleensä muuta teriötä vaaleampi. Noin 5-10 mm pitkiä heteitä on viisi. Ponsi on kapean liuskamainen ja sininen tai siitepölyä luovuttaessaan keltainen. Yksivartaloinen emi on kolmiluottinen. Vartalo on sinipunainen tai vaalea ja nystyinen. Luotit ovat keltaiset tai lähes valkoiset, alaspäin kaartuvat ja suorana noin 3-4 mm pitkät. Vartalo kaareutuvine luotteineen on noin 10-15 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon kota on pysty, vastakartiomainen, vahvasuoninen ja kalju sekä tavallisesti noin 7-9 mm pitkä ja noin 3,5-4,5 mm leveä. Kota aukeaa kärkiosastaan suonia myöten ja/tai puhkeavien reikien kautta. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen pihamaa Näsiäntien varressa, 2.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon kota on pysty, vastakartiomainen, vahvasuoninen ja kalju sekä tavallisesti noin 7-9 mm pitkä ja noin 3,5-4,5 mm leveä. Kota aukeaa kärkiosastaan suonia myöten ja/tai puhkeavien reikien kautta. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen pihamaa Näsiäntien varressa, 2.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon ruusuke- ja varren tyviosan lehdet ovat ruodilliset ja pitkulaiset tai pitkulaisen vastapuikeat sekä pyöreähköpäiset ja kiilatyviset. Ruoti on yleensä noin 1-2 cm pitkä ja kapeasti siipipalteinen. Lapa on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Varsi on särmikäs ja kalju tai särmiä myöten lyhytsukasinen sekä vihreä tai kuvan tavoin punaruskea. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien omakotialue, tienlaitaruohikko, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon ruusuke- ja varren tyviosan lehdet ovat ruodilliset ja pitkulaiset tai pitkulaisen vastapuikeat sekä pyöreähköpäiset ja kiilatyviset. Ruoti on yleensä noin 1-2 cm pitkä ja kapeasti siipipalteinen. Lapa on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Varsi on särmikäs ja kalju tai särmiä myöten lyhytsukasinen sekä vihreä tai kuvan tavoin punaruskea. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien omakotialue, tienlaitaruohikko, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula - harakankellon varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat tyviosan lehtiä lukuun ottamatta ruodittomat, pitkän- ja kapeansuikeat tai lähes tasasoukat sekä suippo- tai pyöreähkökärkiset. Ne ovat yleensä noin 1,5-6 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-1 cm leveät. Kaikki lehdet ovat hyvin matalasti nyhälaitaiset tai melkein ehytreunaiset. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, pellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula patula – harakankellon varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat tyviosan lehtiä lukuun ottamatta ruodittomat, pitkän- ja kapeansuikeat tai lähes tasasoukat sekä suippo- tai pyöreähkökärkiset. Ne ovat yleensä noin 1,5-6 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-1 cm leveät. Kaikki lehdet ovat hyvin matalasti nyhälaitaiset tai melkein ehytreunaiset. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, pellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto