- Campanula rotundifolia L. – kissankello
- subsp. rotundifolia – niittykissankello
- Campanula L. – (sini)kellot
- Campanulaceae – kellokasvit
Kissankellolla, Campanula rotundifolia, on Suomessa viisi alalajia, joista tässä kuvattava nimialalaji, niittykissankello, subsp. rotundifolia, on yleisin, runsain ja laaja-alaisin. Metsäkissankello, subsp. fennica, on harvinainen alalaji, jonka pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Pohjankissankello, subsp. kemensis, on nimensä mukaisesti pohjoinen alalaji, jonka esiintymisalueen eteläraja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Lapinkissankello, subsp. gieseckeana, kasvaa nykyisin ilmeisesti vain Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Viides alalaji, tunturikissankello, subsp. groenlandica, rajoittuu vain Käsivarren Lapin länsiosaan.
Niittykissankello on monivuotinen, pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 20-60 cm korkea sekä vähäkarvainen ruoho. Juurakko on ohut ja lyhytrönsyinen. Yksilöt ovat useimmiten monivartisia. Varsi on haaraton tai yläosasta haarova, matalasärmäinen tai lähes liereä ja vihreä tai ainakin alaosastaan punaruskea. Sen tyvipuoli on hyvin lyhytkarvainen.
Vesa- ja tyvilehdet ovat ruodilliset ja munuaismaiset, pyöreähköt tai herttamaisen puikeat. Niiden reuna vaihtelee nyhälaitaisesta isohampaiseen. Ruoti on yleensä noin 10-50 mm pitkä ja hento sekä yleensä tyviosastaan hyvin lyhytkarvainen. Lapa on tavallisesti noin 5-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-17 mm leveä. Tyvilehdet ovat kukintavaiheessa usein jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat alimpia lukuun ottamatta ruodittomat ja niiden muoto vaihtelee suikeasta lähes tasasoukkaan. Laita on melkein tai aivan ehyt. Alimpien varsilehtien ruoti on enimmillään noin 20 mm ja lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Varsilehtien lapa on yleensä noin 15-40 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 mm leveä. Varsilehdet ovat aika tasaisesti pitkin vartta ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ne ovat lähes samanlevyiset. Kaikki lehdet ovat vihreät ja kaljut.
Kukinto on usein toistamiseen haarova huiskilo tai terttu. Kukkia on tavallisesti 3-15. Nuput ovat pystyt ja kukat siirottavat tai nuokkuvat. Kukintohaarat ja kukat ovat tukilehtien hangoissa. Tukilehdet ovat lähes tai aivan tasasoukat ja yleensä noin 3-20 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,6 mm leveät. Kukkaperä on hento ja useimmiten noin 5-25 mm pitkä. Perässä voi olla muutamia esilehteä, jotka ovat tukilehtien kaltaiset mutta niitäkin pienemmät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on vastakartiomainen, selväsuoninen ja noin 2-3 mm pitkä. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat hyvin kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset tai äimämäiset ja useimmiten vihreät sekä siirottavat tai taakäänteiset. Ne ovat noin 5-6 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,5 mm leveät.
Teriö on yleensä vaaleansininen tai harvoin valkoinen. Se on pyöreätyvisen kellomainen, yhdislehtinen ja säteittäisesti 5-liuskainen. Pituutta teriöllä on liuskat suorana tavallisesti noin 16-25 mm ja leveyttä liuskojen siirottaessa ulospäin suunnilleen saman verran. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset, teräväkärkiset ja suorana yleensä noin 6-10 mm pitkät sekä noin pituutensa levyiset tai vähän leveämmät. Heteitä on 5. Ne ovat noin 6-8 mm pitkät. Palhon osuus pituudesta on noin 3-5 mm. Ponsi on kapean liuskamainen tai lähes rihmamainen ja keltainen tai kellanruskea. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo on sininen ja yläosastaan karvainen sekä nystyinen. Luotit ovat keltaiset, alaspäin kaartuvat tai kiertyvät ja suorana noin 2,5-3 mm pitkät. Vartalo kaareutuvine luotteineen on noin 12-14 mm pitkä ja teriötä lyhyempi. Kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva, vastakartiomainen tai lähes pitkänpyöreä, vahvasuoninen ja tavallisesti noin 6-7 mm pitkä sekä noin 4,5-5,5 mm leveä. Kota aukeaa tyviosastaan reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Siemenet ovat soikeat, litteähköt, kellanruskeat ja noin 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Kissankello on Suomessa alkuperäinen laji, mutta sen nimialalaji, niittykissankello on muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin. Se on yleinen lähes koko esiintymisalueellaan. Lisäksi joitakin uudempia tai vanhempia tulokashavaintoja on kaikista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kalliot, pientareet, tienvarret ja joutomaat. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa kissankello kasvaa lajitasolla Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla ja Norjan Huippuvuorilla.
Kissankello on lajina helppo tuntea, mutta alalajien erottaminen on vaikeampaa, koska rotujen morfologiset rajat ovat liukuvia ja osittain päällekkäisiä. Kaikkia populaatioita ei varmuudella pysty sijoittamaan alalajitasolle. Kolmella taksonilla, niitty-, metsä- ja pohjankissankellolla koko varsi on lehdekäs ja varsilehdet ovat keskenään aika samanlevyisiä. Niiden kukinto on huiskilo tai terttu. Niittykissankellolla kukinto on yleensä toistamiseen haarova ja kukkia on tavallisesti 3-15. Metsä- ja pohjankissankellolla kukinto on yleensä kertaalleen haarova ja kukkia on tavallisesti 1-10. Metsäkissankello on eteläinen harju- ja kalliokasvi, jonka teriö on noin 10-20 mm pitkä ja kota noin 4-6 mm pitkä sekä siemenet 0,7-0,8 mm pitkät. Pohjankissankello on pohjoinen niitty- ja rantakasvi, jonka teriö on noin 15-24 mm pitkä ja kota noin 5-7 mm pitkä sekä siemenet 0,7-0,9 mm pitkät. Tunturi- ja lapinkissankellon varsilehdet ovat enimmäkseen varren tyviosassa ja alemmat ovat ylempiä leveämmät. Tunturikissankellolla kukkia on tavallisesti 1-3, teriö on noin 18-30 mm pitkä ja kota noin 6-9 mm pitkä sekä siemenet 0,9-1,1 mm pitkät. Lapinkissankellolla kukkia on tavallisesti 1, teriö on noin 16-26 mm pitkä ja kota noin 5-8 mm pitkä sekä siemenet 0,8-0,9 mm pitkät.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Niistä vain harakankello, C. patula, on samaa kokoluokkaa. Sen teriö on kuitenkin sinipunainen ja kapeatyvinen sekä aluslehdet pitkulaiset tai pitkulaisen vastapuikeat ja kota pysty.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kissankellon lajitasoiselle esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 