Vuohenkello, Campanula rapunculoides, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-90 cm korkea ruoho. Juurakko on yleensä suikertava ja haarova sekä kasvustoja muodostava. Siinä on myös turpeita, mukulamaisia paksunnoksia. Varsi on haaraton tai vähähaarainen, lähes liereä, vaihtelevasti hyvin lyhytkarvainen tai kaljuhko ja vihreä tai usein punaruskea.
Aluslehdet ovat pitkäruotiset ja herttamaiset. Tyvilovi on kapeahko ja kärki suippo mutta tylpähkö. Lapa on tavallisesti noin 3-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 cm leveä. Aluslehtien ruoti on varren tavoin karvainen ja yleensä noin 7-15 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat ruodilliset. Ruoti voi olla esim. noin 6 cm pitkä ja enintään kapeasti siipipalteinen. Se lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Niiden lapa on tavallisesti puikea tai kapeanpuikea ja matalan hertta-, suora- tai kiilatyvinen sekä suippokärkinen. Se on yleensä noin 2,5-8 cm pitkä ja noin 0,8-4 cm leveä. Kaikki lehdet ovat epätasaisesti matala- ja tylppähampaiset. Ne ovat vihreät ja molemmin puolin hyvin lyhytkarvaiset.
Kukinto on noin 10-40 cm pitkä, tavallisesti toispuolinen ja runsaskukkainen latvaterttu, jonka kukat ovat yleensä nuokkuvia. Kukat ovat ainakin tertun latvaosassa yksittäin tukilehtiensä hangoissa. Alaosan hangoissa voi olla lyhyitä, muutaman kukan kukintohaaroja. Alimmat hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset. Muut tukilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja useimmiten noin 5-30 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 mm leveät. Ne ovat valtaosin kukkia lyhyemmät. Kukkaperä on yleensä noin 3-10 mm pitkä ja hyvin lyhytkarvainen. Perässä on usein esilehtipari, jonka lehdet ovat lähes tasasoukat ja noin 1-4 mm pitkät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on pyöristynyt tai vastakartiomainen ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen sekä noin 3-5 mm pitkä. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat hyvin kapean kolmiomaiset, taakäänteiset ja vihreät tai punaruskeavivahteiset sekä hyvin lyhytkarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja tyveltään noin 1-2 mm leveät.
Teriö on sinipunainen, kellomainen, yhdislehtinen ja säteittäisesti 5-liuskainen. Sisäpinta ja liuskojen reunat ovat harvakseen pitkä- ja valkokarvaiset. Pituutta teriöllä on liuskat suorana tavallisesti noin 20-35 mm ja leveyttä kärjestään noin 15-25 mm. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset ja suippopäiset sekä suorana yleensä noin 10-17 mm pitkät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat. Heteitä on 5. Ne ovat lähes rihmamaiset ja useimmiten noin 10-13 mm pitkät. Palhon osuus pituudesta on vain noin 3-4 mm. Ponsi on keltainen tai kellanruskea. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo on sinipunainen, tanakka ja yläosastaan hyvin lyhytkarvainen sekä nystermäinen. Luotit ovat keltaiset ja alaspäin kaartuvat. Vartalo luotteineen on noin 15-25 mm pitkä ja siirottavaliuskaista teriötä hieman lyhyempi tai enintään sen mittainen. Kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva, kolmilokeroinen, lähinnä pitkänpyöreä tai pyöristyneen vastakartiomainen ja vahvasuoninen sekä hyvin lyhytkarvainen. Se on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 5-7 mm leveä. Kota aukeaa reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta tyviosastaan. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Siemenet ovat soikeat, litteähköt, kellanruskeat ja kapeasti siipipalteiset sekä noin 1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Vuohenkello on Suomessa muinaistulokas Varsinais-Suomen eliömaakunnassa ja muualla koristekasvikarkulainen ja uustulokas, joka kykenee hyvin leviämään myös luonnossa. Sen on yleinen tai harvinaisempi ja vakiintunut etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Tuoreempia yksittäisiä havaintoja on myös Perä-Pohjanmaan, Koillismaan ja Sompion Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen lähialueet, mm. puistot, puutarhat, tienvarret, pientareet, metsänlaiteet, lehtometsät, niityt, pellonlaiteet, joutomaat ja maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa vuohenkello kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Vuohenkelloa on koristekasvikäytön lisäksi hyödynnetty myös ravintokasvina. Keväisin sen nuoria lehtiä on käytetty vihanneksina ja turpeita juurakon osia juureksina, joiden maku on lähellä palsternakkaa.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Vuohenkello on yleensä toispuolisine latvaterttuineen niin tunnistettavan näköinen, että sitä ei helposti sotke muihin lajeihin. Lähimmäksi tulevat varsankello, C. trachelium ja ukonkello, C. latifolia. Niiden kukat eivät kuitenkaan ole toispuolisesti nuokkuvia ja kukkien tukilehdet ovat erityisesti kukkatertun keskiosassa selvästi kookkaampia. Myöskään niiden verhiönliuskat eivät ole taakäänteisiä.
Campanula rapunculoides – vuohenkello on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-90 cm korkea ruoho. Juurakko on yleensä suikertava ja haarova sekä kasvustoja muodostava. U, Kouvola, Elimäki, Takamaa, Takamaantien laita Perämaan tilan viereisen peltoaukean kohdalla, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkello on Suomessa muinaistulokas Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Muualla se on koristekasvikarkulainen ja uustulokas, joka kykenee hyvin leviämään myös luonnossa. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren metsikkö maanläjitysalueen kohdalla, 24.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon kukinto on noin 10-40 cm pitkä, tavallisesti toispuolinen ja runsaskukkainen latvaterttu, jonka kukat ovat yleensä nuokkuvia. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren metsikkö maanläjitysalueen kohdalla, 24.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkello on kulkeutunut myös metsänreunoihin ja lehtometsiin. PK, Kitee, Papinniemi, ukonhattulehto, lehdon läpi kulkevan metsätien laitaruohikko, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon kukat ovat ainakin tertun latvaosassa yksittäin tukilehtiensä hangoissa. Alimpia kukkia lukuun ottamatta tukilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja useimmiten noin 5-30 mm pitkät sekä kukkia lyhyemmät. U, Kouvola, Elimäki, Takamaa, Takamaantien laita Perämaan tilan viereisen peltoaukean kohdalla, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon kukkaperä on yleensä noin 3-10 mm pitkä ja hyvin lyhytkarvainen. Perässä on usein esilehtipari, jonka lehdet ovat lähes tasasoukat ja noin 1-4 mm pitkät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on pyöristynyt tai vastakartiomainen ja noin 3-5 mm pitkä. Verhiönliuskat ovat aluksi kukkaa suojaavat, mutta kääntyvät jo nuppuvaiheessa sivulle siirottaviksi. U, Kouvola, Elimäki, Takamaa, Takamaantien laita Perämaan tilan viereisen peltoaukean kohdalla, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon kukinnon alaosassa hanka- eli tukilehdet ovat usein varsilehtien kaltaiset. Alimmissa hangoissa voi kuvan tavoin olla lyhyitä, muutaman kukan kukintohaaroja. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren metsikkö maanläjitysalueen kohdalla, 24.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon teriö on sinipunainen, kellomainen ja viisiliuskainen. Pituutta teriöllä on liuskat suorana tavallisesti noin 20-35 mm. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti viisiliuskainen. Liuskat ovat hyvin kapean kolmiomaiset, taakäänteiset ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja tyveltään noin 1-2 mm leveät. Kuvassa Suomen kansallishyönteinen, seitsenpistepirkko, Coccinella septempunctata, on juuri napannut itselleen saaliin. U, Kouvola, Elimäki, Takamaa, Takamaantien laita Perämaan tilan viereisen peltoaukean kohdalla, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon teriö on kärjestään tavallisesti noin 15-25 mm leveä. Sisäpinta ja liuskojen reunat ovat harvakseen pitkä- ja valkokarvaiset. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset ja suippopäiset sekä suorana yleensä noin 10-17 mm pitkät. Täyden kukinnan vaiheessa ne ovat kärjestään siirottavat. U, Kouvola, Elimäki, Takamaa, Takamaantien laita Perämaan tilan viereisen peltoaukean kohdalla, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon kukassa on viisi hedettä. Ne ovat lähes rihmamaiset ja useimmiten noin 10-13 mm pitkät. Ponsi on keltainen tai kellanruskea. Emin vartalo on kolmiluottinen. Vartalo on sinipunainen, tanakka ja yläosastaan hyvin lyhytkarvainen sekä nystermäinen. Luotit ovat keltaiset ja alaspäin kaartuvat. Vartalo luotteineen on noin 15-25 mm pitkä ja siirottavaliuskaista teriötä hieman lyhyempi tai enintään sen mittainen. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta, Turuntien ja Taimistontien kulmaus, ruohikko- ja pensaikkoalue, 20.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva, kolmilokeroinen, lähinnä pitkänpyöreä tai pyöristyneen vastakartiomainen ja vahvasuoninen sekä hyvin lyhytkarvainen. Se on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 5-7 mm leveä. Kota aukeaa puhkeavien reikien kautta tyviosastaan. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Kuvassa alemman kodan perässä näkyy hyvin pieni, lähes tasasoukka tukilehti. Varsi on lähes liereä ja vaihtelevasti hyvin lyhytkarvainen tai kaljuhko. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta, Turuntien ja Taimistontien kulmaus, ruohikko- ja pensaikkoalue, 20.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat ruodilliset. Ruoti on enintään kapeasti siipipalteinen. Se lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Lehtilapa on tavallisesti puikea tai kapeanpuikea ja matalan hertta-, suora- tai kiilatyvinen sekä suippokärkinen. Se on yleensä noin 2,5-8 cm pitkä ja noin 0,8-4 cm leveä. PK, Kitee, Papinniemi, ukonhattulehto, lehdon läpi kulkevan metsätien laitaruohikko, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon aluslehdet ovat pitkäruotiset ja herttamaiset. Tyvilovi on kapeahko ja kärki suippo mutta tylpähkö. Lapa on tavallisesti noin 3-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 cm leveä. Ruoti on yleensä noin 7-15 cm pitkä. PK, Kitee, Papinniemi, ukonhattulehto, lehdon läpi kulkevan metsätien laitaruohikko, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula rapunculoides – vuohenkellon lehdet ovat epätasaisesti matala- ja tylppähampaiset. Ne ovat molemmin puolin hyvin lyhytkarvaiset. U, Kouvola, Elimäki, Takamaa, Takamaantien laita Perämaan tilan viereisen peltoaukean kohdalla, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 