- Cardamine pratensis L. – luhtalitukka
- subsp. paludosa (Knaf) Čelak. – rantaluhtalitukka
- Cardamine L. – litukat
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Luhtalitukasta, Cardamine pratensis, kasvaa Suomessa kolme alalajia, eteläinen nimialalaji, niittyluhtalitukka, subsp. pratensis, tässä esiteltävä, kautta Suomen kasvava rantaluhtalitukka, subsp. paludosa ja pääasiassa pohjoinen pohjanluhtalitukka, subsp. angustifolia.
Rantaluhtalitukka on monivuotinen, yleensä pysty ja tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho. Juurakko on lyhyehkö, pysty tai vino ja rönsytön. Varret ovat yksittäin tai kasvavat tiheinäkin ryhminä. Varsi on haaraton tai haarova, liereä ja vihreä tai harmaanvihreä sekä kalju.
Kaikki lehdet ovat parilehdykkäiset, ja varsilehdet ovat kierteisesti. Tyviruusukkeen lehtien ruoti on yleensä noin 5-10 cm pitkä ja kalju tai karvainen. Ruodin ja lehtilavan osuutta on kuitenkin usein vaikea rajata, sillä sivulehdykät alkavat varista aika pian tyveltä alkaen. Ruusukelehtien lapaosuus on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Siinä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 4-12 lehdykkäparia. Sivulehdykät ovat ruodilliset, ja ruoti on yleensä noin 1-5 mm pitkä. Kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi tai niiden kanssa lähes samankokoinen, pyöreähkö tai munuaismainen ja isohampaisen kulmikas, mutkalaitainen tai lähes ehytreunainen. Se on läpimitaltaan yleensä noin 8-20 mm. Sivulehdykät ovat pyöreähköt, yleensä mutkalaitaiset tai lähes ehytreunaiset ja useimmiten noin 5-15 mm läpimitaltaan. Ruusukelehtien lehdykät ovat vihreät ja vaihtelevasti karvaiset.
Varsilehtiä on useimmiten 5-10. Alemmat niistä ovat ruodilliset ja ylimmät lähes ruodittomat. Ruoti on yleensä 0,5-5 cm pitkä ja kalju tai karvainen. Lapaosuus on tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä. Siinä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 3-10 lehdykkäparia. Sivulehdykät ovat ruodilliset, ja ruoti on yleensä noin 1-5 mm pitkä. Alempien varsilehtien lehdykät ovat tavallisesti soikeat tai kapeansoikeat ja ylimpien lehtien lehdykät myös suikeahkot. Lehdykät ovat ehytlaitaiset tai hieman hampaiset ja kaljut tai karvaiset sekä yleensä noin 7-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. Niiden kärkilehdykkä on useimmiten sivulehdyköiden mallinen ja kokoinen.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu on yleensä laaja-alaisesti siirottava ja enintään noin 15 cm pitkä. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on kalju ja useimmiten noin 10-20 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja suippo- tai tylppäpäiset sekä vihreät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 4-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Teriö on nuppuisena yleensä vaaleahkon sinipunainen ja avoimena lähes tai aivan valkoinen mutta tyveltään kellanvihreä sekä yleensä noin 20-25 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, lantto-, lähes suora- tai pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä tavallisesti noin 12-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat vihreät tai kellanvihreät ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja kapean lieriömäinen sekä vihreä tai kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on huomaamaton, noin 0,3-0,5 mm pitkä vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, sikiäintä selvästi leveämpi ja keltainen tai kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava ja yleensä noin 20-35 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, lähes tai aivan suora ja vihreä, kellanvihreä tai sinipunertava litu, joka on tavallisesti noin 20-30 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1-1,5 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pitkulainen, ruskea ja noin 1,5-2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Rantaluhtalitukka on Suomessa alkuperäinen laji ja sen esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat. Se on yleinen, yleisehkö tai kohtalaisesti esiintyvä lukuun ottamatta Enontekiön ja Inarin Lapin eliömaakuntia, joissa se on hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä järvien, jokien ja merenlahtien rantaniityt, purojen ja ojien varret, hetteiköt, lätäköt ja märät korvet. Muissa Pohjoismaissa alalaji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Rantaluhtalitukan juuri on lyhyt ja rönsytön, joten se ei pysty leviämään kasvullisesti juuriston tai rönsyjen avulla. Lajilla on kuitenkin toisenlainen kasvullinen leviämistapa. Sen ruusukelehtien ja alimpien varsilehtien lehdykät irtoavat helposti ja varisevat vihreinä maahan. Tuuli voi lakaista lehdyköitä kauemmaksikin. Niihin kehittyy silmuja, jotka juurtuvat ja kasvavat uusiksi taimiksi. Lituja ja siemeniäkin kehittyy vaihtelevasti. Suvullinen lisääntyminen saattaa kuitenkin olla vähäisempää kuin suvuton, silmuista alkunsa saava lisääntyminen. Rantaluhtalitukalla on merkitystä myös villiyrttinä, ja se soveltuu hyvin alkukesän tuoresalaatteihin.
Luhtalitukan nimialalaji, niittyluhtalitukka on rantaluhtalitukkaa harvinaisempi ja huomattavasti suppea-alaisempi sekä kasvaa useimmiten kuivemmilla niityillä ja vain harvemmin rantojen läheisyydessä. Se on keskimäärin lyhyempi, pienilehtisempi ja teriöltään useimmiten vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen. Toisin kuin rantaluhtalitukalla niittyluhtalitukan lehtien sivulehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 1 mm pitkä. Varsilehtien lehdykät ovat kapeammat ja jopa tasasoukat. Pohjanluhtalitukka on nimensä mukaisesti pohjoinen alalaji, mutta sitä tavataan niukkana myös Kaakkois-Suomessa. Sen teriö on vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai harvemmin valkoinen. Sen lehdet ovat möyheähköt ja ruusukelehtien lehdykät ovat pienet ja pyöreähköt. Varsilehtien lehdykät ovat pienet ja enintään suikeahkot.
Muista litukoista eniten luhtalitukkaa muistuttaa, purolitukka, C. amara. Purojen ja virtaavien ojien rannoilla sen seurassa tai lähistöllä voi kasvaa myös rantaluhtalitukka. Purolitukankin teriö on valkoinen, mutta sen heteiden ponnet ovat sinipunaiset tai punaruskeat. Purolitukalla ei ole selvää lehdyköiden muotoeroa aluslehtien ja varsilehtien välillä. Varsilehtien lehdykät ovat enimmäkseen soikeahkot tai pyöreähköt ja kookkaat sekä isohampaiset, isonyhäiset tai mutkalaitaiset. Lehdykät voivat olla jopa 5 cm pitkät ja noin 3 cm leveät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rantaluhtalitukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Cardamine pratensis subsp. paludosa – rantaluhtalitukan teriö on nuppuisena vaaleahkon sinipunainen ja avoimena lähes tai aivan valkoinen. Varsinkin tummapilvisellä säällä voi aika usein avoimissakin kukissa, jotka kuvassa ovat sateisen sään vuoksi supummassa, nähdä häivähdyksen sinipunertavaa sävyä. 3.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. paludosa – rantaluhtalitukan kukkaterttu on yleensä laaja-alaisesti siirottava ja pitenee hedelmävaiheessa yleensä enintään noin 15 cm pitkäksi. Kukkaperä on kalju ja useimmiten noin 10-20 mm pitkä. 3.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. paludosa – rantaluhtalitukan teriö on Suomen litukoiden kookkain. Se on yleensä noin 20-25 mm leveä. Teriön tyvi on kellanvihreä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, Vanajaveden rannan pitkospuupolun varsi, hetteinen järvenrantamättäikkö, 24.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. paludosa – rantaluhtalitukan hedelmäperä on yläviistoon siirottava ja yleensä noin 20-35 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, lähes tai aivan suora ja vihreä, kellanvihreä tai sinipunertava litu, joka on tavallisesti noin 20-30 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1-1,5 mm pitkä ota. Kuvassa olevat lidut ovat jääneet tavallista lyhyemmiksi ja osin muutenkin heikosti kehittyneiksi. Lituterttuun on vielä jälkikäteen kasvanut tiivis ryhmä ruusukelehtien kaltaisia lisälehtiä kuin korvaamaan heikkoa siementuotantoa. 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. paludosa – rantaluhtalitukan varsien tyvellä on yleensä runsas joukko monilehdykkäisiä ruusukelehtiä. Luhtalitukalla on aika poikkeuksellinen tapa täydentää siementuotantoaan suvuttomasti. Sen ruusukelehtien ja alimpien varsilehtien lehdykät irtoavat helposti ja varisevat vihreinä maahan. Niihin kehittyy silmuja, jotka juurtuvat ja kasvavat uusiksi taimiksi. 3.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. paludosa – rantaluhtalitukan lehdet ovat parilehdykkäiset. Tyviruusukkeen lehtien ruoti on yleensä noin 5-10 cm pitkä ja kalju tai karvainen. Lapaosuus on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Siinä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 4-12 lehdykkäparia. Sivulehdykät ovat ruodilliset, ja ruoti on yleensä noin 1-5 mm pitkä. Kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi tai niiden kanssa lähes samankokoinen, pyöreähkö tai munuaismainen ja isohampaisen kulmikas, mutkalaitainen tai lähes ehytreunainen. Se on läpimitaltaan yleensä noin 8-20 mm. Sivulehdykät ovat pyöreähköt, yleensä mutkalaitaiset tai lähes ehytreunaiset ja useimmiten noin 5-15 mm läpimitaltaan. Ruusukelehtien lehdykät ovat vaihtelevasti karvaiset. 3.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 