Carduus nutans – nuokkukarhiainen | Pohjolan kasvien pauloissa

Carduus nutans L. – nuokkukarhiainen
Carduus L. – karhiaiset
Asteraceae – asterikasvit

Nuokkukarhiainen, Carduus nutans, on kaksivuotinen, pysty, melko kookas ja haarova sekä tavallisesti noin 40-150 cm korkea ruoho. Pääjuuri on vahva ja hoikempia sivujuuria on runsaasti. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisena vuotena kasvaa vahvahko varsi, joka haaroineen on harmaan- tai vaaleanvihreä, seittikarvainen ja särmikäs sekä särmistään siipipalteinen. Siipipalteet ovat epäsäännöllisen liuskaiset ja hampaiset sekä piikkiset. Piikit ovat vankat, keltaiset ja enimmillään noin 10 mm pitkät.

Ruusukelehdet ja varren aluslehdet ovat parijakoiset tai pariosaiset. Liuskapareja on yleensä 6-10. Ne ovat kapeahkot, toistamiseen epäsäännöllisen liuskaiset ja hampaiset sekä piikkiset. Piikkien pituus on siipipalteiden tavoin enimmillään noin 10 mm. Lehden kärki, sivuliuskat ja hampaat kapenevat pitkäsuippuisen teräviksi ja muuttuvat kärkipiikiksi ilman selvää rajaa. Lehtiruoti on siipipalteinen, sivuliuskainen ja lavan tavoin piikkinen. Sen rajaa lehtilapaan on usein vaikea määrittää. Lehti on päältä vihreä ja tiheästi tai harvahkosti hapsikarvainen sekä usein ruoti ja keskiranka myös seittikarvaiset. Alapinta on vihreä ja ainakin suonia myöten hapsikarvainen. Pituutta ruusuke- ja aluslehdillä on yleensä noin 15-30 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa piikkipäisine liuskoineen noin 5-10 cm. Varsinkin tiheämmissä kasvustoissa aluslehdet ovat kukintavaiheessa jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat ruusuke- ja aluslehtien tavoin ruodilliset ja liuskaiset. Ylemmät varsilehdet ovat suikeahkot, hyvin kapealiuskaiset ja lyhytruotiset tai ruodittomat. Siipipalteinen ruoti tai lehden tyvi yhtyvät varren särmän siipipalteeseen. Ylemmät varsilehdet ovat tavallisesti noin 5-12 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa piikkipäisine liuskoineen noin 1,5-4 cm leveät. Varsilehtien karvoitus ja piikkisyys ovat ruusuke- ja aluslehtien kaltaiset.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat haarojen kärjessä yksittäin sekä kukintavaiheessa nuokkuvia. Kukintoon päättyvä haara mykeröperineen on useimmiten enintään noin 15-20 cm pitkä. Sen noin 2-10 cm pitkä kärkiosa, jota voi kutsua varsinaiseksi peräksi, on yleensä piikitön ja hyvin tiheästi harmaan vanuke- tai seittikarvainen. Muu osa haaraa on harvapalteinen ja -piikkinen. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena ja puolipallomaisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Koko kehtoa ympäröi niukempi tai runsaampi seittikarvoitus. Erityisesti ulommat kehtosuomukerrokset ovat jäykkiä, paksuja, kapean kolmiomaisia tai kielimäisiä ja pitkäsuippuisen teräväkärkisiä sekä päästään pistävän vahvapiikkisiä. Ne ovat vihreitä, vihreänruskeita tai punaruskeita. Kukintavaiheessa pari kolme ulointa suomukerrosta ovat taakäänteisiä, seuraavat siirottavia ja sisemmät mykerön suuntaisesti kaareutuvia. Sisimmät kehtosuomut ovat punaisia, ohuempia, taipuisia ja nuppua suojanneita sekä myöhemmin pystyjä ja kärjestään hentopiikkisempiä. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja suippoa kärkeä lukuun ottamatta noin 2-3 mm leveät. Mykerö on täydessä koossaan yleensä noin 35-60 mm leveä ja noin 30-50 mm korkea.

Mykerössä on yleensä satoja kukkia. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaalea, isolta osaltaan pitkittäisesti liuskainen ja noin 15-20 mm pitkä tukisuomu. Verhiö on noin 12-17 mm pitkä ja muuntunut hapsihaiveniksi. Pelkkä teriö on yleensä noin 20-25 mm pitkä ja nousee huomattavasti kehtoa korkeammalle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 10-15 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean 5-liuskainen ja tavallisesti punainen sekä vanhemmiten sinipunainen. Pituutta kärkiosalla on noin 10 mm. Heteitä on 5. Niiden punaiset tai sinipunaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo luotteineen nousee selvästi teriönliuskoja pitemmäksi ja se on kärkiosastaan yleensä vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen. Hedelmä on pitkulainen, pulleahko ja sileä sekä vaaleahkonruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3-5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä säilyy leviämistä helpottava, valkoinen ja hapsihaivenista muodostunut pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Nuokkukarhiainen on Suomessa uustulokas. Se on saapunut satamiin purjelaivakaudella Etelä- ja Keski-Euroopasta erityisesti painolastimaan eli paarlastin mukana. Lajista on vanhoja havaintoja lähes koko etelä-, lounais- ja länsirannikon mitalta. Nykyisin se esiintyy vakiintuneena vain Satakunnan eliömaakunnassa, Porin Reposaaressa. Lisäksi Kasviatlaksessa on yksi 2010-luvun sisämaahavainto Oulun Pohjanmaan eliömaakunnasta kasvimaarikkana. Rannikoilla kasvupaikkoina ovat olleet satamat ja niiden lähialueet, minne on levitetty purjelaivojen painolastimaata, yleensä hiekkaa ja kivistä soraa. Myös Reposaaressa kasvustot keskittyvät paarlastista täytetyille satamakentille, joissa on säilynyt myös muita purjelaivakauden tulokkaita. Jonkin verran yksilöitä on kulkeutunut myös katujen varsille. Muissa Pohjoismaissa lajilla on tulokasesiintymiä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Euroopassa ja Välimeren ympäristössä nuokkukarhiainen on The Euro+Med Plantbasen mukaan jakautunut peräti 16 kuvattuun alalajiin.

Suomessa kasvaa tai on tavattu nuokkukarhiaisen lisäksi myös neljää muuta karhiaislajia, joista vain yksi, muinaistulokkaana saapunut kyläkarhiainen, C. crispus, on laajasti yleinen. Sen mykeröt ovat tavallisesti 3-5 ryhminä ja niiden leveys on yleensä noin 15-25 mm. Piikkikarhiaista, C. acanthoides, hoikkakarhiaista, C. tenuiflorus ja idänkarhiaista, C. thoermeri ei kasviatlaksen mukaan ole tavattu Suomesta ainakaan kymmeniin vuosiin. Valtaosa havainnoista ajoittuu 1950-luvulle tai sitä vanhempaan aikaan. Näistä lajeista idänkarhiainen on nuokkukarhiaisen kaltainen. Sen kehtosuomut ovat vastapuikeita niin, että kärkiosa on tyvipuolta leveämpi ja 3-10 mm leveä sekä päästään lyhytsuippuinen. Nuokkukarhiaisella kehtosuomujen kärkiosa ei ole tyviosaa leveämpi ja kärki on hyvin pitkäsuippuisen terävä. Lisäksi idänkarhiasen varsi ja lehdet ovat kaljuhkot tai vähäkarvaiset ja hennompipiikkiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle nuokkukarhiaisen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto