Carex vesicaria – luhtasara

  • Carex vesicaria L. – luhtasara
  • Erilaistähkäiset, 3-luottiset sarat
  • Carex L. – sarat
  • Cyperaceae – sarakasvit

Luhtasara, Carex vesicaria, on monivuotinen, löyhästi mätästävä ja tavallisesti noin 30-70 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, maarönsyinen ja tiheitäkin kasvustoja muodostava. Varret ovat aluksi pystyt, myöhemmin sivulle kaartuvat, monilehtiset, terävästi 3-särmäiset ja vihreät sekä yläosastaan karheat. Varren tyvellä olevat lehtitupet ovat punaruskeat tai toisinaan viininpunaiset ja usein laidoiltaan säikeiset. Varsilehtien tupet ovat pitkät, osin sisäkkäiset, ja niiden sisäsivun suulla on kalvomainen kieleke. Lehtilapa on yleensä noin 20-35 cm pitkä, ja ylemmät lehdet yltävät noin kukinnon tasolle ja toisinaan hieman sen yläpuolellekin. Lapa on tasasoukka, pitkäsuippuisen teräväkärkinen, litteä ja molemmin puolin vihreä tai kellanvihreä sekä kalju ja sileä. Se on noin (3-)4-8 mm leveä. Lehtien laidat ovat karheat.

Tuulipölytteinen kukinto muodostuu varren kärjessä olevasta, 2-4 hedetähkästä, ja niiden alapuolella harvahkosti olevista (1-)2-3 emitähkästä. Hedetähkien väli vaihtelee ja on useimmiten noin 10-50 mm. Tähkät ovat hyvin tiheät, tasasoukat ja ruskehtavat sekä noin 15-50 mm pitkät (kärkitähkä useimmiten pisin) ja kukkiessaan noin 4-6 mm leveät. Emitähkät ovat perälliset tai osin perättömät, tiheät, liereän pitkulaiset ja aluksi pystyt, myöhemmin nuokkuvat sekä noin 20-50 mm pitkät ja kehitysvaiheestakin riippuen noin 10-15 mm leveät. Tähkien perä on noin 0-30 mm pitkä, ja se on pisimmillään alimmassa tähkässä. Tähkät ovat tukilehdelliset. Alin tukilehti on varsilehtimäinen mutta tupeton, noin kukinnon mittainen tai sitä pitempi ja noin 15-25 cm pitkä. Pääsääntöisesti hede- ja emikukat ovat eri tähkissä, kuten edellä on kuvattu. Tästä lajin erilaistähkäisyydestä huolimatta joskus jonkin hedetähkän kärkiosa voi olla emikukkainen. Vastaavasti emitähkien kärki on toisinaan hedekukkainen.

Kukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Hedekukkien tähkäsuomu on suikea – hyvin kapeanpuikea, suippokärkinen, kalvolaitainen ja punaruskea sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreä ja noin 5-7 mm pitkä. Hedekukka on 3-heitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 3-4 mm pitkät. Emikukka on pullomaisen esilehden eli pullakon ympäröimä ja 3-luottinen. Emikukkien tähkäsuomu on suikea – hyvin kapeanpuikea, suippo- tai pitkäsuippuisen teräväkärkinen, kalvolaitainen ja punaruskea sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreä ja noin 3-6 mm pitkä. Pullakko on lähinnä munanmuotoinen, vähitellen pitkäksi, kapeaksi suuodaksi suippeneva, väljä ja ohutseinäinen sekä kokonaisuudessaan noin 6-8 mm pitkä. Se on tähkässään enemmän tai vähemmän yläviistoon siirottava, aluksi vihreä, kypsyessään kellertävä, ja sen suonet ovat jossain määrin näkyvillä. Suuota on syvään lovikärkinen ja sileä. Sen osuus pullakon kokonaispituudesta on noin 2-2,5 mm. Pullakon sisällä oleva pähkylä on soikea, 3-särmäinen, ruskehtava ja noin 2,5 mm pitkä. Normaali kukinta- ja pullakoiden kehittymisaika on kesä-heinäkuu.

Luhtasara on alkuperäinen Suomessa, ja sen esiintymisalue kattaa koko maan. Se on muualla yleinen mutta Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä järvien ja jokien rannat, allikot ja ojat laiteineen sekä luhtasuot ja lähdekorvet. Muissa Pohjoismaissa luhtasara kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Alla olevan levinneisyyskartan mukaan laji kasvaisi tulokkaana myös Islannissa.

Luhtasara kuuluu kolmen läheisen saran ryhmään, johon kuuluvat sen lisäksi pullosara, C. rostrata ja kaislasara, C. rhynchophysa. Pullosara on noin 20-100 cm korkea. Sen lehdet ovat litteät – kouruiset, yläpinnaltaan papillikkaat ja alapinnaltaan sileät. Pullakot ovat lähes tai aivan sivulle siirottavat, pulleat ja jyrkästi kapeaksi sekä pitkäksi suuodaksi kapenevat. Kaislasara on noin 50-120 cm korkea ja tanakkavartinen. Sen lehdet ovat noin 6-15 mm leveät, litteät ja molemmin puolin sileät. Pullakot ovat siirottavat, pulleat ja jyrkästi kapeaksi sekä pitkäksi suuodaksi kapenevat. Luhtasara on noin 30-70 cm korkea, ohuehko- ja pian kaarevavartinen. Sen lehdet ovat noin 4-8 mm leveät, litteät ja molemmin puolin sileät. Pullakot ovat enemmän tai vähemmän yläviistot, munanmuotoiset ja vähitellen kapeaksi sekä pitkäksi suuodaksi kapenevat.

Toisinaan tapahtuva risteytyminen vaikeuttaa lajien määrittämistä. Luhtasara risteytyy ainakin seuraavien sarojen kanssa: pullosara (risteymänimi C. xinvoluta), kaislasara (risteymänimi C. xbogstadensis), jouhisara, C. lasiocarpa (risteymänimi C. xkohtsii), varstasara, C. pseudocyperus (risteymänimi C. xwolteri) ja aapasara, C. rotundata.

Suomen putkilokasvien luettelon 2019 mukaan Suomessa kasvaa peräti 86 alkuperäistä ja 3 muinaistulokkaana tänne saapunutta saralajia. Lisäksi uustulokkaina on vakiintunut pysyväisluonteisesti tai ainakin joksikin aikaa noin puolentusinaa lajia. Rakenteellisesti sarat on jaettu viiteen määritysryhmään:

  • Yksitähkäiset sarat
  • Yhtäläistähkäiset ja 2-luottiset sarat
  • Valeyhtäläistähkäiset ja 3-luottiset sarat
  • Erilaistähkäiset ja 2-luottiset sarat
  • Erilaistähkäiset ja 3-luottiset sarat (sarojen suurin ryhmä, johon myös luhtasara kuuluu).

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle luhtasaran esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Carex vesicaria – luhtasara on monivuotinen ja tavallisesti noin 30-70 cm korkea ruoho, jonka lehdet yltävät noin kukinnon tasolle ja toisinaan sen yläpuolellekin. Ne ovat yleensä noin 20-35 cm pitkiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Ala-Juumajärven koillispää Niskakosken eteläpuolella, Kallioisen tila, Retki-Etapin ranta, 8.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran juurakko on suikertava, maarönsyinen ja tiheitäkin kasvustoja muodostava. A, Jomala, Gottby, Hammarlandsvägenin (tie 1) ja metsän välinen kosteikkopainanne Norrbygatanin risteyksen kaakkoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria - luhtasaran varret ja kukinnot ovat aluksi pystyt. Se kuuluu erilaistähkäisten sarojen suureen joukkoon. Hedekukat ovat varren latvassa olevissa tähkissä, joita on kahdesta neljään. Emikukat ovat alempana olevissa, hyvin erinäköisissä tähkissä, joita on yleensä kaksi tai kolme ja hyvin harvoin vain yksi. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen itäranta Rapalammin tasalla, vetinen rantasoistuma sähkölinjan alla, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria – luhtasaran varret ja kukinnot ovat aluksi pystyt. Se kuuluu erilaistähkäisten sarojen suureen joukkoon. Hedekukat ovat varren latvassa olevissa tähkissä, joita on kahdesta neljään. Emikukat ovat alempana olevissa, hyvin erinäköisissä tähkissä, joita on yleensä kaksi tai kolme ja hyvin harvoin vain yksi. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen itäranta Rapalammin tasalla, vetinen rantasoistuma sähkölinjan alla, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran varsi on sen verran ohut, että se kehittyvän tähkistönsä painosta pian kaareutuu. Myös emitähkät kääntyvät nuokkuviksi. Emitähkät ovat perällisiä tai aika usein ylin tähkä on lähes tai aivan perätön. Perä on alimmassa tähkässä pisimmillään noin 30 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevytväylän kohdalla metsikössä olevan, pysyvän vesilampareen ranta, 4.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria - luhtasaran hedetähkien väli vaihtelee ja on useimmiten noin 10-50 mm. Tähkät ovat hyvin tiheät, tasasoukat, ruskehtavat ja noin 15-50 mm pitkät sekä kukkiessaan noin 4-6 mm leveät. Kärkitähkä on useimmiten pisin. Hedekukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Kukka on kolmiheitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 3-4 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen itäranta Rapalammin tasalla, vetinen rantasoistuma sähkölinjan alla, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria – luhtasaran hedetähkien väli vaihtelee ja on useimmiten noin 10-50 mm. Tähkät ovat hyvin tiheät, tasasoukat, ruskehtavat ja noin 15-50 mm pitkät sekä kukkiessaan noin 4-6 mm leveät. Kärkitähkä on useimmiten pisin. Hedekukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Kukka on kolmiheitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 3-4 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen itäranta Rapalammin tasalla, vetinen rantasoistuma sähkölinjan alla, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria - luhtasaran erilaistähkäisyydestä huolimatta joskus jonkin hedetähkän kärkiosa voi olla emikukkainen. Vastaavasti emitähkien kärki on toisinaan hedekukkainen. Hedekukkien tähkäsuomu on suikea - hyvin kapeanpuikea, suippokärkinen, kalvolaitainen ja punaruskea sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreä ja noin 5-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevytväylän kohdalla metsikössä olevan, pysyvän vesilampareen ranta, 23.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria - luhtasaran emikukat ovat kehättömät ja pullomaisten esilehtien eli pullakoiden ympäröimät. Emikukka on kolmiluottinen. Luotit ovat pitkät ja aluksi valkoiset. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen itäranta Rapalammin tasalla, vetinen rantasoistuma sähkölinjan alla, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria – luhtasaran emikukat ovat kehättömät ja pullomaisten esilehtien eli pullakoiden ympäröimät. Emikukka on kolmiluottinen. Luotit ovat pitkät ja aluksi valkoiset. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen itäranta Rapalammin tasalla, vetinen rantasoistuma sähkölinjan alla, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran pullakko on aluksi vihreä, ja sen suonet ovat jossain määrin näkyvillä. Tuulipölytyksen jälkeen luotit ruskistuvat vähitellen ja pullakko saa lopullisen, pullean muotonsa. Ks, Kuusamo, Juuma, Ala-Juumajärven koillispää Niskakosken eteläpuolella, Kallioisen tila, Retki-Etapin ranta, 8.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran emitähkän suomut ovat suikeat – hyvin kapeanpuikeat, suippo- tai pitkäsuippuisen teräväkärkiset, kalvolaitaiset ja punaruskeat sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreät ja noin 3-6 mm pitkät. A, Jomala, Gottby, Hammarlandsvägenin (tie 1) ja metsän välinen kosteikkopainanne Norrbygatanin risteyksen kaakkoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria - luhtasaran pullakot ovat tähkässään enemmän tai vähemmän yläviistoon siirottavat ja kypsinä kellertävät. EH, Pälkäne, Etelä-Äimälä, Kyäntäänniemen tyven poikki Tykölänjärvestä Mallasveden Suolahteen virtaavan ojan laide, 24.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria – luhtasaran pullakot ovat tähkässään enemmän tai vähemmän yläviistoon siirottavat ja kypsinä kellertävät. EH, Pälkäne, Etelä-Äimälä, Kyäntäänniemen tyven poikki Tykölänjärvestä Mallasveden Suolahteen virtaavan ojan laide, 24.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran pullakot ovat lähinnä munanmuotoiset, vähitellen pitkäksi, kapeaksi suuodaksi suippenevat, väljät ja ohutseinäiset sekä kokonaisuudessaan noin 6-8 mm pitkät. Suuota on syvään lovikärkinen ja sileä. Sen osuus pullakon kokonaispituudesta on noin 2-2,5 mm. Pullakon sisällä oleva pähkylä on soikea, kolmisärmäinen ja noin 2,5 mm pitkä. EH, Pälkäne, Etelä-Äimälä, Kyäntäänniemen tyven poikki Tykölänjärvestä Mallasveden Suolahteen virtaavan ojan laide, 24.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran varret ovat monilehtiset. Juurakon rönsyistä kasvaa myös varrettomia ja pitkälehtisiä versoja. Lehdet ovat vihreät tai kellanvihreät. A, Jomala, Gottby, Hammarlandsvägenin (tie 1) ja metsän välinen kosteikkopainanne Norrbygatanin risteyksen kaakkoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasaran varsi (kuvassa alempi) on vihreä ja terävästi kolmisärmäinen. Lehtilapa on tasasoukka, kalju ja sileä. A, Jomala, Gottby, Hammarlandsvägenin (tie 1) ja metsän välinen kosteikkopainanne Norrbygatanin risteyksen kaakkoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria - luhtasaran lehtilapa on noin (3-)4-8 mm leveä. Sen laidat ovat karheat. Kuvassa on lehden alapinta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevytväylän kohdalla metsikössä olevan, pysyvän vesilampareen ranta, 23.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria – luhtasaran lehtilapa on noin (3-)4-8 mm leveä. Sen laidat ovat karheat. Kuvassa on lehden alapinta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevytväylän kohdalla metsikössä olevan, pysyvän vesilampareen ranta, 23.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria - luhtasaran varren tyvellä olevat lehtitupet ovat punaruskeat tai toisinaan viininpunaiset ja usein laidoiltaan säikeiset. EH, Tampere, Kauppi, Näsijärven eteläpään uimaranta nykyisen UKK-instituutin kohdalla, 23.6.1979. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Carex vesicaria – luhtasaran varren tyvellä olevat lehtitupet ovat punaruskeat tai toisinaan viininpunaiset ja usein laidoiltaan säikeiset. EH, Tampere, Kauppi, Näsijärven eteläpään uimaranta nykyisen UKK-instituutin kohdalla, 23.6.1979. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Carex vesicaria – luhtasara on alkuperäinen Suomessa, ja sen esiintymisalue kattaa koko maan. Se on muualla yleinen mutta Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä järvien ja jokien rannat, allikot ja ojat laiteineen sekä luhtasuot ja lähdekorvet. A, Jomala, Gottby, Hammarlandsvägenin (tie 1) ja metsän välinen kosteikkopainanne Norrbygatanin risteyksen kaakkoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto