Carlina vulgaris – ketokurho

  • Carlina vulgaris L. – ketokurho (lännenkurho)
  • synonyyminimi C. vulgaris subsp. vulgaris – ketokurho subsp. lännenketokurho
  • Carlina L. – kurhot
  • Asteraceae – asterikasvit

Ketokurho, Carlina vulgaris, on kaksivuotinen tai kerran kukkiva, lyhytikäinen monivuotinen, pysty, tanakka ja piikikäs sekä tavallisesti noin 10-35 cm korkea ruoho. Pääjuuri on yleensä noin 10-15 cm pitkä ja yläpäästään vankka. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisena vuotena tai myöhemmin kasvaa tukeva ja alaosastaan tavallisesti noin 5-8 mm paksu varsi, joka on kukintoon saakka haaraton. Se on alempaa liereä, yläosastaan kulmikas ja yleensä vihertävä, sinipunainen tai punaruskea sekä kauttaaltaan seittikarvainen.

Ruusukelehdet ja varren aluslehdet ovat maanmyötäiset, suikeat tai kapeansoikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä ruodilliset. Ruoti on siipipalteinen ja vähitellen, ilman rajaa lavaksi levenevä. Pituutta ruusuke- ja aluslehdillä on ruotineen yleensä noin 7-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat tai hieman sepivät, kapeansoikeat tai -puikeat ja teräväkärkiset sekä tavallisesti noin 3-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm leveät. Kaikki lehdet ovat paksut, vihreät, kaljuhkot ja laidoiltaan vaihtelevasti hampaiset ja vahvapiikkiset. Niiden sivusuonet päättyvät hampaisiin ja piikkeihin. Erityisesti lavan tyviosan laitahampaissa on yleensä vähintään kaksi piikkiä. Laitapiikit ovat useimmiten enimmillään noin 7 mm pitkät ja kellertäväkärkiset.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren latvassa, haaransa tai peränsä kärjessä yksittäin, yleensä 1-10 mykerön huiskilona. Harvoin mykeröitä voi olla enemmänkin, jopa yli 20. Varren päähän kasvava mykerö jää alemmaksi ja muut ovat useimmiten vähän sen yläpuolella lähes tasalakisesti. Mykeröhaarat tai -perät ovat lehtihankaiset, lehdekkäät ja seittikarvaiset sekä tavallisesti noin 5-10 cm pitkät. Mykerön alla on kaulusmaisesti siirottaen varsilehtimäisiä, laita- ja kärkipiikkisiä ulkosuomuja. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät puolipallomaisena, monikerroksisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Uloimmat kehtosuomut ovat lehtimäisiä, vihreitä, jäykkiä, yläviistoon siirottavia ja piikkilaitaisia sekä kapean kolmiomaisia tai suikeahkoja. Ne ovat yleensä noin 10-20 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa ilman piikkejä noin 2-5 mm leveitä. Seuraava kehtosuomukerros on tiivis, pysty ja tiheästi seittikarvan ympäröimä. Sen yksittäiset suomut ovat suikeat, ruskeat tai punaruskeat, siirottavasti pitkäpiikkiset ja piikkikärkiset sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja ilman piikkejä noin 2 mm leveät. Sisimmät, noin 2-3 kerroksen kehtosuomut ovat piikittömät, tasasoukat, teräväkärkiset ja alempaa punaruskeat tai sinipunaiset sekä yläosastaan valtaosin kellertävät ja joustavat. Pituutta niillä on enimmillään yleensä noin 20 mm ja leveyttä noin 1 mm. Joustava kärkiosa on kukintavaiheessa aurinkoisella ilmalla sivulle kääntyneenä ja muulloin tavallisesti painunut suojaksi mykerön kukkien päälle. Kukinnan jälkeen kärkiosa jää pysyvästi sivulle siirottavaksi. Kehto on täydessä koossaan yleensä noin 30-45 mm leveä ja noin 25-30 mm korkea.

Mykerössä on yli 100 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaaleankellertävä, isolta osaltaan pitkittäisesti äimäliuskainen tukisuomu, jonka liuskat nousevat teriöiden välistä näkyviin. Kukkapohjuksen kärjessä oleva verhiö on muuntunut noin 8-10 mm pitkiksi sulkahaiveniksi. Kukat nousevat hieman kehtoa korkeammalle silloin, kun sisimmät kehtosuomut ovat sivulle kääntyneet. Teriön tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 5 mm pitkä ja jää kokonaan kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, hyvin kapean kolmiomaisesti 5-liuskainen ja sinipunainen tai keltainen sekä noin 2-3 mm pitkä. Kukissa on usein myös metallinhohteisia värisävyjä. Heteitä on 5. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee hieman teriönliuskoja pitemmäksi. Hedelmä on lähes liereän pitkulainen, karvainen ja ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3 mm pitkä. Sen kärjessä säilyy jonkin aikaa löyhästi kiinnittynyt, vaalea ja varrellinen sekä sulkahaiveninen pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Ketokurho on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on harvinainen Ahvenanmaalla, jossa sillä on eri puolilla yhteensä yli 30 kasvupaikkaa.  Lisäksi se on erittäin harvinainen lounaissaaristossa, Varsinais-Suomen eliömaakunnassa, josta sen pelättiin jo hävinneenkin. Kuitenkin 2000-luvun alkupuolella laji löytyi Örön saarelta, nummimaiselta ketoalueelta, jossa Kasviatlaksen tietojen mukaan 2020 kasvoi 55 yksilöä. Lisäksi kuluvan vuosituhannen tietoja on parista kolmesta muusta paikasta. Manner-Suomesta on lisäksi muutamia vanhoja tulokashavaintoja. Kasvupaikkoina ovat laidunniityt, kuivat niityt, kedot ja nummet. Nykyisinä kasvupaikkoina ovat myös tienvarret ja merenrannat. Laji on rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneena syynä on yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. Uhanalaistumisen on aiheuttanut avoimien alueiden sulkeutuminen. Erityisesti luonnonlaitumien käytön merkittävä väheneminen on aiheuttanut parhaiden kasvupaikkojen umpeenkasvua. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Ketokurho voi kerätä energiaa kukkimista varten useamman vuoden ajan kasvaen lehtiruusukkeena. Kukintakesänsä jälkeen yksilö kuolee. Pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset. Varsi mykeröineen jää törröttämään seuraavaan kesään saakka. Heikon leviämiskyvyn omaavat pähkylät purkautuvat mykeröistä myöhään syksyllä tai usein vasta keväällä. Ne varisevat yleensä kuolleen emokasvin lähistölle, johon myös uudet lehtiruusukkeet keskittyvät. Kauemmaksi yltävää levintää ei yleensä tapahdu. Ketokurhon mykeröissä elää Ahvenanmaalla niihin erikoistunut kurhomykerökoi, Metzneria aestivella, joka on em. uhanalaisuusarvioinnissa todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR).

Suomessa kasvaa ketokurhon lisäksi idänkurho, C. biebersteinii. Sitä on aikaisemmin pidetty myös ketokurhon alalajina, subsp. longifolia. Idänkurho on kaikin puolin hentorakenteisempi. Ruusukelehdet ovat melko pystyjä. Alemmat varsilehdet ovat ruusuke- ja aluslehtien kokoisia ja vähitellen latvaa kohti lyheneviä. Lehdet ovat aika ohuet, suikeat tai kapeansuikeat ja pienihampaiset. Hampaat ovat yksipiikkiset. Piikit ovat hennompia ja lyhyempiä. Sivusuonet ovat laidan suuntaisesti kaartuvia, eivät ketokurhon tavoin hampaisiin ja piikkeihin päättyviä. Myös kehto on yleensä pienempi ja täydessä koossaan tavallisesti noin 20-35 mm leveä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketokurhon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Carlina vulgaris - ketokurho kasvaa Ahvenanmaalla harvinaisena. Sillä on siellä reilut 30 kasvupaikkaa. Luontaisimmillaan se viihtyy laidunnuksen avoimina pitämillä niityillä ja kedoilla. Näiden kasvupaikkojen vähentyessä uutta elintilaa on löytynyt erityisesti tienlaiteilta. Kuvassa seuralaisina mm. keltamatara, Galium verum ja ahdekaunokki, Centaurea jacea. A, Saltvik, Hjortö, Eden, tilan päärakennuksen koillispuolinen, kallioinen ja karjan laiduntama rinneketoalue, 3.8.1996. Skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurho kasvaa Ahvenanmaalla harvinaisena. Sillä on siellä reilut 30 kasvupaikkaa. Luontaisimmillaan se viihtyy laidunnuksen avoimina pitämillä niityillä ja kedoilla. Näiden kasvupaikkojen vähentyessä uutta elintilaa on löytynyt erityisesti tienlaiteilta. Kuvassa seuralaisina mm. keltamatara, Galium verum ja ahdekaunokki, Centaurea jacea. A, Saltvik, Hjortö, Eden, tilan päärakennuksen koillispuolinen, kallioinen ja karjan laiduntama rinneketoalue, 3.8.1996. Skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurho on kaksivuotinen tai kerran kukkiva, lyhytikäinen monivuotinen. Se voi valmistautua kukkimiseen useamman vuoden ajan kasvaen lehtiruusukkeena. Kukintakesänsä jälkeen yksilö kuolee. Varsi mykeröineen jää törröttämään seuraavaan kesään saakka. Kuvassa seuralaisina mm. harjuajuruoho, Thymus serpyllum subsp. serpyllum, ketokallioinen, Erigeron acris subsp. acris ja ketokaunokin, Centaurea scabiosa, tyvilehtiä. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurho on kaksivuotinen tai kerran kukkiva, lyhytikäinen monivuotinen. Se voi valmistautua kukkimiseen useamman vuoden ajan kasvaen lehtiruusukkeena. Kukintakesänsä jälkeen yksilö kuolee. Varsi mykeröineen jää törröttämään seuraavaan kesään saakka. Kuvassa seuralaisina mm. harjuajuruoho, Thymus serpyllum subsp. serpyllum, ketokallioinen, Erigeron acris subsp. acris ja ketokaunokin, Centaurea scabiosa, tyvilehtiä. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurho on tavallisesti noin 10-35 cm korkea ja yleensä monimykeröinen. A, Sund, Kulla, Sundsvägeniltä lähtevän Gesterbyvägenin laitaruohikko, 12.7.2022. Kuva Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurho on tavallisesti noin 10-35 cm korkea ja yleensä monimykeröinen. A, Sund, Kulla, Sundsvägeniltä lähtevän Gesterbyvägenin laitaruohikko, 12.7.2022. Kuva Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurho voi toisinaan olla hyvin tanakka, monimykeröinen ja tiheästi piikkisten lehtien verhoama. Laitumilla karja jättää sen rauhaan eivätkä siihen koske muutkaan ruohoa syövät eläimet. Paksut ja jäykät lehdet eivät juuri houkuttele hyönteisiäkään. Ahvenanmaalla on kuitenkin yksi erittäin harvinainen pikkuperhonen, kurhomykerökoi, Metzneria aestivella, joka on täysin riippuvainen lajista. Se munii kurhon mykeröihin ja perhostoukat kuoriuduttuaan käyttävät niitä ravinnokseen. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurho voi toisinaan olla hyvin tanakka, monimykeröinen ja tiheästi piikkisten lehtien verhoama. Laitumilla karja jättää sen rauhaan eivätkä siihen koske muutkaan ruohoa syövät eläimet. Paksut ja jäykät lehdet eivät juuri houkuttele hyönteisiäkään. Ahvenanmaalla on kuitenkin yksi erittäin harvinainen pikkuperhonen, kurhomykerökoi, Metzneria aestivella, joka on täysin riippuvainen lajista. Se munii kurhon mykeröihin ja perhostoukat kuoriuduttuaan käyttävät niitä ravinnokseen. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon mykeröiden määrä yksilöissä vaihtelee yleensä yhdestä kymmeneen. Harvoin mykeröitä voi olla enemmänkin, jopa yli 20. Kuvan yksilössä mykeröitä on yhdeksän. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon mykeröiden määrä yksilöissä vaihtelee yleensä yhdestä kymmeneen. Harvoin mykeröitä voi olla enemmänkin, jopa yli 20. Kuvan yksilössä mykeröitä on yhdeksän. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon ruusukelehdet ja varren aluslehdet ovat maanmyötäiset, suikeat tai kapeansoikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä ruodilliset. Pituutta niillä on siipipalteisine ruotineen yleensä noin 7-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat tai hieman sepivät, kapeansoikeat tai -puikeat ja teräväkärkiset sekä tavallisesti noin 3-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm leveät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon ruusukelehdet ja varren aluslehdet ovat maanmyötäiset, suikeat tai kapeansoikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä ruodilliset. Pituutta niillä on siipipalteisine ruotineen yleensä noin 7-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat tai hieman sepivät, kapeansoikeat tai -puikeat ja teräväkärkiset sekä tavallisesti noin 3-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm leveät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon mykerön alla on kaulusmaisesti siirottaen varsilehtimäisiä, laita- ja kärkipiikkisiä ulkosuomuja. Mykerön uloimman kerroksen muodostavat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät puolipallomaisena, monikerroksisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Uloimmat kehtosuomut ovat lehtimäisiä, vihreitä, yläviistoon siirottavia ja piikkilaitaisia. Malliltaan ne ovat kapean kolmiomaisia tai suikeahkoja. Pituutta niillä on yleensä noin 10-20 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon mykerön alla on kaulusmaisesti siirottaen varsilehtimäisiä, laita- ja kärkipiikkisiä ulkosuomuja. Mykerön uloimman kerroksen muodostavat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät puolipallomaisena, monikerroksisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Uloimmat kehtosuomut ovat lehtimäisiä, vihreitä, yläviistoon siirottavia ja piikkilaitaisia. Malliltaan ne ovat kapean kolmiomaisia tai suikeahkoja. Pituutta niillä on yleensä noin 10-20 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon mykerökehdon ulompien, lehtimäisten suomujen sisäpuolella on tiivis, pysty ja tiheästi seittikarvan ympäröimä kehtosuomukerros. Sen yksittäiset suomut ovat suikeat, ruskeat tai punaruskeat, siirottavasti pitkäpiikkiset ja piikkikärkiset sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja noin 2 mm leveät. Sisimmät, noin 2-3 kerroksen kehtosuomut ovat piikittömät, tasasoukat, teräväkärkiset ja alempaa punaruskeat tai sinipunaiset sekä yläosastaan valtaosin kellertävät. Pituutta niillä on yleensä noin 20 mm ja leveyttä noin 1 mm. Kurhon varsi on usein seittikarvan peittämä. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon mykerökehdon ulompien, lehtimäisten suomujen sisäpuolella on tiivis, pysty ja tiheästi seittikarvan ympäröimä kehtosuomukerros. Sen yksittäiset suomut ovat suikeat, ruskeat tai punaruskeat, siirottavasti pitkäpiikkiset ja piikkikärkiset sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja noin 2 mm leveät. Sisimmät, noin 2-3 kerroksen kehtosuomut ovat piikittömät, tasasoukat, teräväkärkiset ja alempaa punaruskeat tai sinipunaiset sekä yläosastaan valtaosin kellertävät. Pituutta niillä on yleensä noin 20 mm ja leveyttä noin 1 mm. Kurhon varsi on usein seittikarvan peittämä. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon mykerökehdon sisimpien kehtosuomujen kärkiosa on joustava ja liikkuva. Kukintavaiheessa ne kääntyvät sivulle aurinkoisella ilmalla, mutta muulloin ovat tavallisesti painuneet suojaksi mykerön kukkien päälle. Kehto on täydessä koossaan yleensä noin 30-45 mm leveä ja noin 25-30 mm korkea. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon mykerökehdon sisimpien kehtosuomujen kärkiosa on joustava ja liikkuva. Kukintavaiheessa ne kääntyvät sivulle aurinkoisella ilmalla, mutta muulloin ovat tavallisesti painuneet suojaksi mykerön kukkien päälle. Kehto on täydessä koossaan yleensä noin 30-45 mm leveä ja noin 25-30 mm korkea. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Kukinta etenee laidoilta keskustaa kohti. A, Saltvik, Hjortö, Eden, tilan päärakennuksen koillispuolinen, kallioinen ja karjan laiduntama rinneketoalue, 3.8.1996. Skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Kukinta etenee laidoilta keskustaa kohti. A, Saltvik, Hjortö, Eden, tilan päärakennuksen koillispuolinen, kallioinen ja karjan laiduntama rinneketoalue, 3.8.1996. Skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon mykerössä on yli 100 kukkaa. Sisimpien kehtosuomujen sivulle taipuneet kärkiosat reunustavat säteittäisen kehyksen tavoin kukintoa. Ne aivan kuin korvaavat kielimäisten laitakukkien puutetta ja lisäävät samalla mykeröiden näkyvyyttä. Kuvassa mykerön laitimmaisetkin kehräkukat ovat vielä nuppuvaiheessa. Kukkien tyvellä on vaaleankellertävä, isolta osaltaan pitkittäisesti äimäliuskainen tukisuomu, jonka liuskat nousevat näkyviin. A, Sund, Kulla, Sundsvägeniltä lähtevän Gesterbyvägenin laitaruohikko, 12.7.2022. Kuva Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon mykerössä on yli 100 kukkaa. Sisimpien kehtosuomujen sivulle taipuneet kärkiosat reunustavat säteittäisen kehyksen tavoin kukintoa. Ne aivan kuin korvaavat kielimäisten laitakukkien puutetta ja lisäävät samalla mykeröiden näkyvyyttä. Kuvassa mykerön laitimmaisetkin kehräkukat ovat vielä nuppuvaiheessa. Kukkien tyvellä on vaaleankellertävä, isolta osaltaan pitkittäisesti äimäliuskainen tukisuomu, jonka liuskat nousevat näkyviin. A, Sund, Kulla, Sundsvägeniltä lähtevän Gesterbyvägenin laitaruohikko, 12.7.2022. Kuva Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon vahvarakenteinen kehto pitää edellisvuotiset mykeröt ryhdissään vielä seuraavan vuoden elokuun alussa. Mykeröpohjuksen äimäliuskaiset tukisuomut ovat keltaisena ja tiheänä pehkona edelleen paikoillaan. Näkymä on niin kukkamainen, että ehkä oikeassa laidassa näkyvä hämähäkkikin on erehtynyt odottelemaan sopivankokoisia pölyttäjiä saaliikseen. Heikon leviämiskyvyn omaavat, noin 3 mm pitkät pähkylät purkautuvat tuulen puistelemista mykeröistä myöhään syksyllä tai usein vasta keväällä. Ne varisevat yleensä kuolleen emokasvin lähistölle, johon myös uudet lehtiruusukkeet keskittyvät. A, Saltvik, Hjortö, Eden, tilan päärakennuksen koillispuolinen, kallioinen ja karjan laiduntama rinneketoalue, 3.8.1996. Skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon vahvarakenteinen kehto pitää edellisvuotiset mykeröt ryhdissään vielä seuraavan vuoden elokuun alussa. Mykeröpohjuksen äimäliuskaiset tukisuomut ovat keltaisena ja tiheänä pehkona edelleen paikoillaan. Näkymä on niin kukkamainen, että ehkä oikeassa laidassa näkyvä hämähäkkikin on erehtynyt odottelemaan sopivankokoisia pölyttäjiä saaliikseen. Heikon leviämiskyvyn omaavat, noin 3 mm pitkät pähkylät purkautuvat tuulen puistelemista mykeröistä myöhään syksyllä tai usein vasta keväällä. Ne varisevat yleensä kuolleen emokasvin lähistölle, johon myös uudet lehtiruusukkeet keskittyvät. A, Saltvik, Hjortö, Eden, tilan päärakennuksen koillispuolinen, kallioinen ja karjan laiduntama rinneketoalue, 3.8.1996. Skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris - ketokurhon lehdet ovat paksut, kaljuhkot ja laidoiltaan vaihtelevasti hampaiset ja vahvapiikkiset. Niiden sivusuonet päättyvät hampaisiin ja piikkeihin (näkyy kuvassa erityisesti lakastuvassa, ruskeassa lehdessä). Erityisesti lavan tyviosan laitahampaissa on yleensä vähintään kaksi piikkiä. Laitapiikit ovat useimmiten enimmillään noin 7 mm pitkät ja kellertäväkärkiset. Idänkurhon, C. biebersteinii, lehdet ovat ohuehkot ja suikeat sekä hento- ja pienipiikkisemmät. Laitahampaissa on vain yksi piikki ja lehtien sivusuonet ovat laidan suuntaisesti kaartuvia. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina vulgaris – ketokurhon lehdet ovat paksut, kaljuhkot ja laidoiltaan vaihtelevasti hampaiset ja vahvapiikkiset. Niiden sivusuonet päättyvät hampaisiin ja piikkeihin (näkyy kuvassa erityisesti lakastuvassa, ruskeassa lehdessä). Erityisesti lavan tyviosan laitahampaissa on yleensä vähintään kaksi piikkiä. Laitapiikit ovat useimmiten enimmillään noin 7 mm pitkät ja kellertäväkärkiset. Idänkurhon, C. biebersteinii, lehdet ovat ohuehkot ja suikeat sekä hento- ja pienipiikkisemmät. Laitahampaissa on vain yksi piikki ja lehtien sivusuonet ovat laidan suuntaisesti kaartuvia. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren, hiekkapohjaisen kanervanummi- ja ketoalueen länsilaita, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto