Cephalanthera longifolia – miekkavalkku

  • Cephalanthera longifolia (L.) Fritsch – miekkavalkku
  • Cephalanthera Rich. – lumovalkut
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Miekkavalkku, Cephalanthera longifolia, on monivuotinen, tavallisesti noin 25-50 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakasuora tai vino, lyhyt, monijuurinen ja hitaasti kasvava. Samasta juurakosta voi sen hitaan leviämisen myötä nousta useampiakin kukkivia versoja. Nyrkkisäännön mukaan voi arvioida, että noin 5 cm:n etäisyydellä toisistaan olevat varret kuuluvat samaan yksilöön. Varsi on haaraton, yleensä 6-10 lehtinen ja kalju. Lisäksi varren tyvellä on 2-3 väljää, tuppimaista, lavatonta ja kaljua lehteä. Varsilehdet ovat vuoroittain ja siirottavat tavallisesti loivasti ylöspäin. Alin niistä on muita pienempi ja soikeahko tai kapeansoikea. Muut varsilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat, pitkä- ja teräväkärkiset sekä tavallisesti noin 12-15 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 cm leveät. Lehtien tyvi on vartta ympäröivä ja alimmissa lehdissä lyhyttuppinen. Silposuonisten lehtien laita on ehyt ja pieninystermäinen, samoin kuin lehden alapinnan koholla olevat suonetkin.

Kukintotähkä on harsu ja tavallisesti noin 5-20-kukkainen. Toisinaan kukkien määrä voi nousta jopa 30:een. Kukat ovat yläviistot, tukilehdelliset  ja usein vain osittain avautuneet sekä lähes tai aivan perättömät. Sikiäin on kapean lieriömäinen, kohosuoninen ja kierteinen sekä vihreä ja kalju. Se on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Kukan tyvellä oleva tukilehti on suikea, vihreä, kalju ja pieni sekä sikiäintä selvästi lyhyempi, paitsi alimmissa kukissa, joissa se on malliltaan ylempien varsilehtien kaltainen mutta kukan mittainen tai sitä paljonkin pitempi. Kukan kehälehdet ovat puhtaanvalkeat ja vanhemmiten ruskistuvat. Niistä saa usein kellomaisen vaikutelman, koska kaikki kukat eivät avaudu kokonaan. Kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat soikeita, teräväkärkisiä ja kaljuja sekä noin 17-20 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 6-7 mm leveitä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat sivuilla ja ne ovat muuten ulompien kehälehtien kaltaisia, mutta noin 12 mm pitkiä ja noin 7-8 mm leveitä. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, noin 10 mm pitkä ja kuroutunut tyvi- ja kärkiosaksi. Tyviosa on maljamainen ja noin 4 mm leveä. Huulen pyöristyneessä kärkiosassa on keltainen, osittain oranssiin vivahtava läikkä, jonka yläosassa on harjumaisia tai hammasmaisia kohoutumia. Kukka on medetön ja tuoksuton.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kolme luottipintaa. Emin yläpuolelle nousevan kaksilokeroisen ponnen siitepöly on irtoavina myhkynä. Hedelmä on pysty, suora, soikeahko, ruskea, vahvasuoninen ja noin 30 mm pitkä kota. Kotia kehittyy vain vähän. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen puiden kanssa symbioosissa elävien kantasienten kanssa. Muiden kämmeköiden tapaan yksilön alkukehitys on hidasta ja kukintavaiheen saavuttaminen vie useita vuosia. Maassa luikertavassa juurakossa on kahdenlaisia juuria. Osa juurista on paksuja ja meheviä toimien ravintovarastoina. Osa on ohuita ravinnonottojuuria. Miekkavalkku on esiintymisessään oikullinen. Hyvinä vuosina kukkavarsia voi olla moninkertainen määrä huonoihin vuosiin verrattuna. Se voi myös piileskellä muutamia vuosia maan alla vararavintonsa ja sienijuurensa avulla. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Monen muun kämmekän tavoin myös miekkavalkun pölytys perustuu huijaukseen, koska kukissa ei ole mettä. Isohkot, valkoiset kukat kuitenkin houkuttelevat hyönteisiä. Pääpölyttäjinä toimivat maamehiläiset, jotka huijaantuvat luulemaan huulen keltaista väriä ja hampaita heteiksi. Niistä jopa irtoaa keltaisia jyväsiä, jota mehiläiset kantavat pesäänsä oikeana siitepölynä. Kukassa edestakaisin liikkuessaan ja mettä etsiessään niiden selkä tahmautuu luottipintojen eritteestä, joka liimaa puolikuun muotoiset siitepölymyhkyt tiukasti kiinni. Tämä onkin tarpeen, sillä siitepölymyhkyissä ei ole mitään erillistä, liimaavaa tarttumakantaa. Pölytystulos vaihtelee suuresti – ei niinkään huijaukseen kyllästymisen kuin maamehiläisten runsauden mukaan.

Miekkavalkku on alkuperäinen laji Suomessa. Sen pääesiintymisalueet ovat Keski-Euroopassa ja pohjoinen laita yltää vain Ahvenanmaalle, jossa sillä on ollut kymmeniä kasvupaikkoja. Monilla paikoilla kukkavarsia on ollut tuhansittain. Kanta on ollut kuitenkin jo pitkään taantuva. Kasvupaikkoina ovat erityisesti kalkkipitoiset lehdot, kuusimetsät, lehtoniityt ja hakamaat, mutta myös puolukkaa ja katajaa kasvavat nummet. Laji on kalkinvaatija. Se on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Edellisessä arvioinnissa se oli vielä luokassa: silmälläpidettävät (NT). Uhanalaisuuteen vaikuttaa yksilömäärien merkittävä vähentyminen. Suurimmat uhkatekijät ovat avoimien alueiden umpeutuminen laidunnuksen loputtua, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä kuusettuminen. Näyttävää kasvia uhkaavat myös poiminta ja siirtoyritykset puutarhoihin. Ehkä merkittävin ”poimija” on kuitenkin metsäkauris, jonka kanta Ahvenanmaalla on runsastunut. Se napsii mielellään valkkujen latvoja suihinsa. Muissa Pohjoismaissa miekkavalkkua esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa esiintyy myös toinen lumovalkkulaji, punavalkku, C. rubra. Sitä esiintyy hyvin harvinaisena vain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Nimensä mukaisesti sen kukat ovat vaaleanpunaiset tai hieman vaaleaan sinipunaan vivahtavat.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle miekkavalkun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Cephalanthera longifolia - miekkavalkku kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaalla. Laidunnuksen loppumisen aiheuttama kasvupaikkojen umpeutuminen on vähentänyt paljon sen kasvupaikkoja ja yksilömääriä. Hitaasti kasvavasta vaakajuurakosta voi nousta useampiakin kukkavarsia, joten lähekkäiset varret ovat yleensä samaa yksilöä. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkku kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaalla. Laidunnuksen loppumisen aiheuttama kasvupaikkojen umpeutuminen on vähentänyt paljon sen kasvupaikkoja ja yksilömääriä. Hitaasti kasvavasta vaakajuurakosta voi nousta useampiakin kukkavarsia, joten lähekkäiset varret ovat yleensä samaa yksilöä. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkku on tavallisesti noin 25-50 cm korkea. Nimensä mukaisia, vuoroittaisia ja enemmän tai vähemmän sivulle siirottavia varsilehtiä on yleisimmin 6-10. Alin niistä on muita pienempi ja soikeahko tai kapeansoikea. Muut varsilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat sekä pitkä- ja teräväkärkiset. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkku on tavallisesti noin 25-50 cm korkea. Nimensä mukaisia, vuoroittaisia ja enemmän tai vähemmän sivulle siirottavia varsilehtiä on yleisimmin 6-10. Alin niistä on muita pienempi ja soikeahko tai kapeansoikea. Muut varsilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat sekä pitkä- ja teräväkärkiset. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun joissakin yksilöissä varsilehdet ovat alimpia lukuun ottamatta lähes tasasoukat ja leveimmilläänkin vain noin 5-8 mm leveät. Myös alimpien kukkien tukilehdet voivat olla hyvin pitkät, jopa 3,5 kertaa kukkien pituiset, kuten kuvassa alimmalla, vasemmanpuoleisella kukalla. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun joissakin yksilöissä varsilehdet ovat alimpia lukuun ottamatta lähes tasasoukat ja leveimmilläänkin vain noin 5-8 mm leveät. Myös alimpien kukkien tukilehdet voivat olla hyvin pitkät, jopa 3,5 kertaa kukkien pituiset, kuten kuvassa alimmalla, vasemmanpuoleisella kukalla. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun kukintotähkä on harsu ja tavallisesti noin 5-20-kukkainen. Kuvan yksilössä kukkia on 15. Ne ovat yläviistot ja ennen lakastumisvaihetta puhtaanvalkoiset. Kuvassa on myös edellisvuotinen kukkavarsi, johon näyttää kehittyneen vain yksi siemenkota. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun kukintotähkä on harsu ja tavallisesti noin 5-20-kukkainen. Kuvan yksilössä kukkia on 15. Ne ovat yläviistot ja ennen lakastumisvaihetta puhtaanvalkoiset. Kuvassa on myös edellisvuotinen kukkavarsi, johon näyttää kehittyneen vain yksi siemenkota. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun koko ja kukkien määrä sekä ulkomuoto yleensäkin vaihtelevat. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun koko ja kukkien määrä sekä ulkomuoto yleensäkin vaihtelevat. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun puhtaanvalkoiset kukat ovat usein kellomaiset, koska osa niistä ei avaudu kokonaan. Kukkaravukki, Misumena vatia (toiseksi ylimmäinen kukka), vartoilee medettömiin ja ainakin ihmisnenän mukaan tuoksuttomiin kukkiin harhautuvia kärpäsiä ja muita pienempiä hyönteisiä. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun puhtaanvalkoiset kukat ovat usein kellomaiset, koska osa niistä ei avaudu kokonaan. Kukkaravukki, Misumena vatia (toiseksi ylimmäinen kukka), vartoilee medettömiin ja ainakin ihmisnenän mukaan tuoksuttomiin kukkiin harhautuvia kärpäsiä ja muita pienempiä hyönteisiä. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun kukan kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat soikeita, teräväkärkisiä ja noin 17-20 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat sivuilla ja ne ovat muuten ulompien kehälehtien kaltaisia, mutta noin 12 mm pitkiä. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, noin 10 mm pitkä ja kuroutunut tyvi- ja kärkiosaksi. Huulen pyöristyneessä kärkiosassa on keltainen, osittain oranssiin vivahtava läikkä, jonka yläosassa on harjumaisia tai hammasmaisia kohoutumia. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun kukan kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat soikeita, teräväkärkisiä ja noin 17-20 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat sivuilla ja ne ovat muuten ulompien kehälehtien kaltaisia, mutta noin 12 mm pitkiä. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, noin 10 mm pitkä ja kuroutunut tyvi- ja kärkiosaksi. Huulen pyöristyneessä kärkiosassa on keltainen, osittain oranssiin vivahtava läikkä, jonka yläosassa on harjumaisia tai hammasmaisia kohoutumia. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun medetön ja tuoksuton kukka houkuttelee kuitenkin hyönteisiä. Pääasiallisina pölyttäjinä toimivat maamehiläiset työntyvät kohti huulen pohjaa etsien mettä ja saavat selkäänsä siitepölymyhkyt kannettaviksi seuraavan kukan luoteille. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun medetön ja tuoksuton kukka houkuttelee kuitenkin hyönteisiä. Pääasiallisina pölyttäjinä toimivat maamehiläiset työntyvät kohti huulen pohjaa etsien mettä ja saavat selkäänsä siitepölymyhkyt kannettaviksi seuraavan kukan luoteille. A, Lemland, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun kukassa on maamehiläisiä varten yksi erikoinen huijauskeino. Hyönteinen luulee huulen keltaista väriläikkää heteiksi ja yrittää kerätä siitepölyä. Väri irtoaakin pieninä jyväsinä, joita mehiläinen kantaa pesäänsä. Kuvan kukastakin väriläikän yläosan harjujen keltainen väri on kerätty pois ja työnnyttyään mettä etsimään mehiläinen on saanut siitepölymyhkyt mukaansa. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun kukassa on maamehiläisiä varten yksi erikoinen huijauskeino. Hyönteinen luulee huulen keltaista väriläikkää heteiksi ja yrittää kerätä siitepölyä. Väri irtoaakin pieninä jyväsinä, joita mehiläinen kantaa pesäänsä. Kuvan kukastakin väriläikän yläosan harjujen keltainen väri on kerätty pois ja työnnyttyään mettä etsimään mehiläinen on saanut siitepölymyhkyt mukaansa. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun lakastuva kukka alkaa jo varhain ruskistua ja painuu suppuun. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun lakastuva kukka alkaa jo varhain ruskistua ja painuu suppuun. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun kukan sikiäin on kapean lieriömäinen, kohosuoninen, kierteinen ja kalju. Se on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Kukan tyvellä oleva tukilehti on suikea, kalju ja pieni sekä sikiäintä selvästi lyhyempi, paitsi alimmissa kukissa, joissa se on malliltaan ylempien varsilehtien kaltainen mutta kukan mittainen tai sitä paljonkin pitempi. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun kukan sikiäin on kapean lieriömäinen, kohosuoninen, kierteinen ja kalju. Se on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Kukan tyvellä oleva tukilehti on suikea, kalju ja pieni sekä sikiäintä selvästi lyhyempi, paitsi alimmissa kukissa, joissa se on malliltaan ylempien varsilehtien kaltainen mutta kukan mittainen tai sitä paljonkin pitempi. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun kota on pysty, soikeahko, ruskea ja noin 30 mm pitkä. Kotia kehittyy vain vähän, mutta siementuotanto on runsasta. Lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kuvan kota on edellisvuotinen ja auennut. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun kota on pysty, soikeahko, ruskea ja noin 30 mm pitkä. Kotia kehittyy vain vähän, mutta siementuotanto on runsasta. Lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kuvan kota on edellisvuotinen ja auennut. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia - miekkavalkun varsilehdet ovat tavallisesti noin 12-15 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveät. Lehdet ovat silposuoniset, ehytlaitaiset ja kaljut. Niiden tyvi on vartta ympäröivä. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cephalanthera longifolia – miekkavalkun varsilehdet ovat tavallisesti noin 12-15 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveät. Lehdet ovat silposuoniset, ehytlaitaiset ja kaljut. Niiden tyvi on vartta ympäröivä. A, Lemland, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto