- Chimaphila umbellata (L.) W. P. C. Barton – (kangas)sarjatalvikki
- Chimaphila Pursh. – sarjatalvikit
- Ericaceae – kanervakasvit (aikaisemmin Pyrolaceae – talvikkikasvit)
Talvikkien eri suvut muodostivat aikaisemmin oman talvikkikasvien heimonsa, Pyrolaceae. Nykytietämyksen mukaisesti suvut on liitetty kanervakasvien heimoon, Ericaceae.(Kangas)sarjatalvikki, Chimophila umbellata, on tyveltä koheneva, muuten pysty ja noin 10-25 cm korkea varpu. Juurakko on suikertava, haarova ja maarönsyinen. Sen avulla laji voi levittäytyä kasvustolaikuiksi. Juurehtivan rönsyn kärjessä, sen jatkeena oleva varsi on haaraton tai tyveltä haarova, puutunut, särmikäs ja tyviosastaan ruskea sekä ylempää vihreä. Lehdet ovat kierteisesti kahtena tai kolmena allekkaisena kiehkurana. Lehtiä on kiehkuroissa yleensä 3-5. Ne ovat ruodilliset, jäykät, nahkeat, kaljut ja talvehtivat. Tieteellinen sukunimikin tarkoittaa talven ystävää. Ruoti on yleensä noin 2-5 mm pitkä ja kouruinen. Lapa on kapean vastapuikea, pyöreähkö- tai lyhyesti suippopäinen, tyveltään kiilamaisesti kapeneva ja kärkiosastaan hammaslaitainen. Lehtilaita on usein hiukan alaspäin kiertynyt. Yläpinta on tummanvihreä ja kiiltävä sekä alapinta vihreä tai harmaanvihreä ja himmeä. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 20-40 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 7-15 mm.
Kukinto on varsipäätteinen, useimmiten 2-5-kukkainen sarja, mihin tieteellinen ja suomalainen lajinimikin viittaavat. Kukintoperä on liereä ja yleensä noin 3-6 cm pitkä. Kukkaperät ovat tavallisesti noin 7-20 mm pitkät ja kaarevat. Kukkaperissä on yksi ja joskus kaksikin pientä, suikeaa esilehteä, jotka ovat vihertävät tai lähes valkoiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kukkaperä ja kukintoperä ovat vihreät tai punertavat ja hyvin lyhyesti nystykarvaiset (karvoituksen havaitseminen vaatii suurennosta). Verhiö on 5-liuskainen ja noin 2-2,5 mm pitkä. Sen tyviosa on vihreä ja liuskat vaaleat tai punertavat. Liuskat ovat kolmiomaiset tai pyöreämuotoiset ja lyhyesti ripsureunaiset sekä noin 1-1,5 mm pitkät ja tyveltään pituutensa levyiset.
Kukka on nuokkuva. Teriö on hyvin avoin, tavallisesti noin 7-12 mm leveä ja hennon vaaleanpunainen tai osittain lähes valkoinen sekä 5-terälehtinen. Nuppujen punaväri on avautuneita kukkia voimakkaampi. Terälehdet ovat tyveltään kapeammat, muuten lähes tasalevyiset tai soikeahkot ja pyöreähköpäiset sekä lyhyesti ripsureunaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 3-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-4 mm. Heteitä on useimmiten 10 ja joskus 8. Ne ovat lyhyet. Palhot ovat lähes valkoiset tai punertavat ja niiden tyviosa on lähes pallomaisen leveä. Ponnet ovat punaruskeat, noin 2 mm pitkät ja niiden molemmat puoliskot avautuvat laajan kärkiaukon kautta. Emiö on yhdislehtinen ja vartaloita sekä luotteja on yksi. Sikiäin on vihreä, kookas ja harjuinen sekä läpimitaltaan noin 4-5 mm. Emin vartalo on lähes olemattoman lyhyt. Pyöreä, levymäinen, vihreä ja noin 2-2,5 mm leveä luotti näyttää olevan suoraan sikiäimen kärjessä. Hedelmä on pysty, lähes pallomainen, 5-lokeroinen ja kypsyessään ruskistuva kota, joka on läpimitaltaan noin 5 mm. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivunut luotti. Normaali kukinta-aika on heinäkuu.
(Kangas)sarjatalvikki on alkuperäinen laji Suomessa ja sen kasvualue yltää etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Se on sopivilla kasvupaikoilla yleisempi Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Muualla se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat kuivahkot kangasmetsät ja harjut. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on ollut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, kaivannaistoiminta, kuloalueiden väheneminen ja kemialliset haittavaikutukset. Muissa Pohjoismaissa laji a esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomen talvikit lukeutuvat neljään eri sukuun, sarjatalvikkeihin, terttutalvikkeihin, Pyrola, tähtitalvikkeihin, Moneses ja nuokkutalvikkeihin, Orthilia. Suvut ovat niin tunnuspiirteisiä, ettei niitä sekoita keskenään. Kukkimaton sarjatalvikki muistuttaa eniten (taiga)puolukkaa, Vaccinium vitis-idaea, joskin puolukan lehdet ovat lähes ehytlaitaiset tai enintään hyvin matalasti nystyhampaiset. Sarjatalvikkien Chimaphila-suvussa on maailmanlaajuisesti vain muutama laji eikä Euroopassa luontaisesti kasva muita lajeja.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (kangas)sarjatalvikin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 