Clinopodium vulgare – lehtomäkiminttu

  • Clinopodium vulgare L. – lehtomäkiminttu
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Satureja vulgaris (L.) Fritsch
  • Clinopodium L. – mäkimintut
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Lehtomäkiminttu, Clinopodium vulgare, on monivuotinen, tyvestä koheneva ja muuten pysty sekä yleensä noin 20-60 cm korkea ja heikkotuoksuinen ruoho. Juurakko on vaakasuoraan leviävä ja maarönsyinen. Laji voikin muodostaa kasvullisesti monivartisia ryhmiä. Varsi on lehdekäs, haaraton tai niukkahaarainen ja 4-särmäinen. Se on siirottavasti ja tiheästi valko- ja pehmeäkarvainen sekä vihreä tai ainakin osin punaruskea.

Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-1 cm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on ehyt, puikea ja pyöreä- tai tylpän suippokärkinen. Se on matala- ja tylppähampainen, nyhälaitainen tai lähes ehytreunainen. Yläpuoli on vihreä ja kauttaaltaan sekä reunoistaan runsas- ja pehmeäkarvainen. Alapuolen karvoitus on tiheimmillään suonissa. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä.

Kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, puolipallomaisista tai pallomaisista ja hyvin tiheistä valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 25-40 mm. Kiehkuroita on allekkain tavallisesti enintään neljä ja ne ovat useimmiten selvästi erilliset. Toisinaan kaksi ylintä kiehkuraa voivat olla hyvin lähekkäin.  Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. Valekiehkuroiden tyvellä on lyhyt, haarova kukintoperä, johon yksittäiset kukat ovat kiinnittyneet. Kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat äimämäisen kapeat, laidoiltaan pitkäripsiset ja vihreät tai ainakin osittain punaruskeat sekä noin 5-7 mm pitkät. Kukkaperä on noin 2-3 mm pitkä ja tiheästi lyhytkarvainen. Verhiö on lieriömäinen, tyveltään kapeneva ja torviosastaan hieman käyrä sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Se on vihreä tai punaruskea, 11-13-suoninen, pitkä- ja pehmeäkarvainen sekä nystykarvainen. Verhiön ylähuulessa on 3 liuskaa, jotka ovat tyveltään yhtyneet ja noin 2-3 mm pitkät. Alahuulessa on kaksi liuskaa, jotka ovat noin 4-5 mm pitkät. Kaikki liuskat ovat äimämäisen kapeita.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja lähinnä karmiininpunainen. Se on pitkätorvinen, torviosaa lukuun ottamatta lyhytkarvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Ylähuuli on hiukan kupera, lovipäinen ja yleensä noin 2,5-4 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkeä kohti levenevä, päästään tylpähkö, usein lovipäinen ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 2 mm pitkät sivuliuskat. Alahuulen sisäpinnalla on muuta teriön karvoitusta pitempää ja pystyä karvoitusta, joka on tiheintä tyvellä, lähellä teriön nielua. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja punertavia heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on punertava, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat lähes pallomaiset, kypsinä kellanruskeat ja noin 1-1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Lehtomäkiminttu on Suomessa alkuperäinen laji. Sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Yleisempi se on vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa sekä muualla harvinainen. Lisäksi tuoreempia tulokashavaintoja on Keski-Pohjanmaan eliömaakunnasta. Laji on kalkinsuosija. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtomaiset metsät, rehevät niityt, ahot, kedot ja pientareet sekä kalliot. Muissa Pohjoismaissa lehtomäkiminttu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Lehtomäkimintussa ei nimensä loppuosasta huolimatta ole voimakasta, aromaattista tuoksua. Sen lehtiä voidaan kuitenkin käyttää tuoreina tai kuivattuina yrttimausteena. Lehdistä valmistettua teetä on käytetty myös rohdoksena. Sen on ajateltu rauhoittavan mieltä ja vahvistavan sydäntä.

Lehtomäkiminttu on nykyisen sukujaon mukaan sukunsa ainoa luonnonvarainen laji Suomessa ja edellä mainituissa muissa Pohjoismaissa. Sen kanssa aikaisemmin samaan Satureja-sukuun on kuulunut ketokäenminttu, Acinos arvensis (Satureja acinos). Lajeja ei helposti sotke toisiinsa, sillä ketokäenmintun lehdet ovat vain noin 8-17 mm pitkät ja noin 3-8 mm leveät. Teriö puolestaan on noin 7-10 mm pitkä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtomäkimintun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Clinopodium vulgare - lehtomäkiminttu on monivuotinen ja pysty ruoho, jonka juurakko on vaakasuoraan leviävä ja maarönsyinen. Laji leviääkin kasvustollisesti monivartisiksi ryhmiksi. V, Lohja, Jantoniemi, Jantoniementieltä nouseva, jyrkkä, kallioinen metsärinne. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkiminttu on monivuotinen ja pysty ruoho, jonka juurakko on vaakasuoraan leviävä ja maarönsyinen. Laji leviääkin kasvustollisesti monivartisiksi ryhmiksi. V, Lohja, Jantoniemi, Jantoniementieltä nouseva, jyrkkä, kallioinen metsärinne. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkiminttu on yleensä noin 20-60 cm korkea. Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. V, Lohja, Jantoniemi, Jantoniementieltä nouseva, jyrkkä, kallioinen metsärinne. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkiminttu on yleensä noin 20-60 cm korkea. Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. V, Lohja, Jantoniemi, Jantoniementieltä nouseva, jyrkkä, kallioinen metsärinne. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkiminttu on usein haaraton. Matalakasvuisilla yksilöillä on yleensä vain yksi kukinnon valekiehkura varren latvassa. Kuvassa ovat seuralaisina mm. vuorimunkki, Jasione montana ja komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkiminttu on usein haaraton. Matalakasvuisilla yksilöillä on yleensä vain yksi kukinnon valekiehkura varren latvassa. Kuvassa ovat seuralaisina mm. vuorimunkki, Jasione montana ja komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun kookkaammat yksilöt voivat olla myös niukkahaaraisia. Kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, hyvin tiheistä valekiehkuroista, joita voi olla tavallisesti enintään neljä allekkain. ES, Kouvola, Kurvi, Kuusaanlammen rannan laaja varastokenttäalue, entisen ratapohjan laide, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun kookkaammat yksilöt voivat olla myös niukkahaaraisia. Kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, hyvin tiheistä valekiehkuroista, joita voi olla tavallisesti enintään neljä allekkain. ES, Kouvola, Kurvi, Kuusaanlammen rannan laaja varastokenttäalue, entisen ratapohjan laide, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun kukinnon valekiehkurat ovat puolipallomaisia tai pallomaisia. Ne ovat yleensä selvästi erilliset, mutta toisinaan kaksi ylintä kiehkuraa voivat olla hyvin lähekkäin. Kiehkurat ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan tavallisesti noin 25-40 mm. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. A, Finström, Bastö, pohjoiskärki, tammi- ja saarnivaltainen Ekudden-niemi, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun kukinnon valekiehkurat ovat puolipallomaisia tai pallomaisia. Ne ovat yleensä selvästi erilliset, mutta toisinaan kaksi ylintä kiehkuraa voivat olla hyvin lähekkäin. Kiehkurat ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan tavallisesti noin 25-40 mm. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. A, Finström, Bastö, pohjoiskärki, tammi- ja saarnivaltainen Ekudden-niemi, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun teriö on lähinnä karmiininpunainen. Se on pitkätorvinen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Heteet ovat kiinnittyneet teriöntorveen ja karisevat sen mukana. Kuten kuvan ylälaidasta näkyy, emi jää törröttämään verhiön sisällä olevan sikiäimen kärkeen. A, Finström, Bastö, pohjoiskärki, tammi- ja saarnivaltainen Ekudden-niemi, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun teriö on lähinnä karmiininpunainen. Se on pitkätorvinen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Heteet ovat kiinnittyneet teriöntorveen ja karisevat sen mukana. Kuten kuvan ylälaidasta näkyy, emi jää törröttämään verhiön sisällä olevan sikiäimen kärkeen. A, Finström, Bastö, pohjoiskärki, tammi- ja saarnivaltainen Ekudden-niemi, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun verhiö on lieriömäinen, päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Se on vihreä tai punaruskea, 11-13-suoninen, pitkä- ja pehmeäkarvainen sekä nystykarvainen. Verhiön ylähuulessa on 3 liuskaa, jotka ovat tyveltään yhtyneet ja noin 2-3 mm pitkät. Alahuulessa on kaksi liuskaa, jotka ovat noin 4-5 mm pitkät. Kaikki liuskat ovat äimämäisen kapeat. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun verhiö on lieriömäinen, päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Se on vihreä tai punaruskea, 11-13-suoninen, pitkä- ja pehmeäkarvainen sekä nystykarvainen. Verhiön ylähuulessa on 3 liuskaa, jotka ovat tyveltään yhtyneet ja noin 2-3 mm pitkät. Alahuulessa on kaksi liuskaa, jotka ovat noin 4-5 mm pitkät. Kaikki liuskat ovat äimämäisen kapeat. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun verhiöntorvi on hieman käyrä. Kukkien tyvellä ovat selvästi näkyvät esilehdet, jotka ovat äimämäisen kapeat, laidoiltaan pitkäripsiset ja noin 5-7 mm pitkät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun verhiöntorvi on hieman käyrä. Kukkien tyvellä ovat selvästi näkyvät esilehdet, jotka ovat äimämäisen kapeat, laidoiltaan pitkäripsiset ja noin 5-7 mm pitkät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun teriö on torviosaa lukuun ottamatta lyhytkarvainen. Sen ylähuuli on hiukan kupera, lovipäinen ja yleensä noin 2,5-4 mm pitkä. Alahuuli on kärkeä kohti levenevä, päästään tylpähkö, usein lovipäinen ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 2 mm pitkät sivuliuskat. V, Lohja, Jantoniemi, Jantoniementieltä nouseva, jyrkkä, kallioinen metsärinne. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun teriö on torviosaa lukuun ottamatta lyhytkarvainen. Sen ylähuuli on hiukan kupera, lovipäinen ja yleensä noin 2,5-4 mm pitkä. Alahuuli on kärkeä kohti levenevä, päästään tylpähkö, usein lovipäinen ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 2 mm pitkät sivuliuskat. V, Lohja, Jantoniemi, Jantoniementieltä nouseva, jyrkkä, kallioinen metsärinne. 7.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun teriön alahuulen sisäpinnalla on pitempää ja pystyä karvoitusta, joka on tiheintä tyvellä, lähellä nielua. Heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun teriön alahuulen sisäpinnalla on pitempää ja pystyä karvoitusta, joka on tiheintä tyvellä, lähellä nielua. Heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun varret ovat nelisärmäiset ja siirottavasti sekä tiheästi pehmeäkarvaiset. Lehtilapa on ehyt, puikea ja pyöreä- tai tylpän suippokärkinen. Yläpuoli on kauttaaltaan ja reunoistaan pehmeäkarvainen. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun varret ovat nelisärmäiset ja siirottavasti sekä tiheästi pehmeäkarvaiset. Lehtilapa on ehyt, puikea ja pyöreä- tai tylpän suippokärkinen. Yläpuoli on kauttaaltaan ja reunoistaan pehmeäkarvainen. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare - lehtomäkimintun lehtilapa on matala- ja tylppähampainen, nyhälaitainen tai lähes ehytreunainen. Alapuolen karvoitus on tiheimmillään suonissa. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-1 cm pitkä ja karvainen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Clinopodium vulgare – lehtomäkimintun lehtilapa on matala- ja tylppähampainen, nyhälaitainen tai lähes ehytreunainen. Alapuolen karvoitus on tiheimmillään suonissa. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-1 cm pitkä ja karvainen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto