• Conium maculatum L. – (täplä)myrkkykatko
• Conium L. – myrkkykatkot
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Myrkkykatko tai täsmällisemmin täplämyrkkykatko, Conium maculatum, on kaksivuotinen, pysty, kalju ja tympeänhajuinen sekä useimmiten noin 50-150 cm korkea ruoho. Ensimmäisenä vuotena kasvaa monilehtinen ruusuke, joka kerää juureensa energiavarastoa. Seuraavana vuotena yksilö kasvattaa kukintovarren ja kuolee kasvukauden lopussa. Pääjuuri on pitkä, pystyhkö, harvakseen sivujuurinen ja yläosastaan noin 10-15 mm paksu. Varsi on alaosastaan usein noin 10-20 mm paksu, haarova, liereä ja ontto tai harvoin kapeimmillaan täyteinen. Se on alaosistaan sileähkö ja yleensä selvästi havaittavan sinihärmäinen sekä sinipunaisen täplikäs ja viiruinen, mihin lajin tieteellinen nimi, maculatum, viittaa. Varsi haaroineen on ylemmistä nivelväleistään enintään matalauurteinen, vihreä – sinivihreä ja täplätön tai vaihtelevasti täplikäs.

Varren aluslehtiä on useita, mutta ne ainakin suurelta osin lakastuvat jo kukintavaiheessa. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on leveähkö, kouruinen, tyveltään varren sivuille sepivä ja vihreä – sinivihreä. Ylemmät tupet ovat kapeahkot ja selvästi kalvolaitaiset. Ruusukelehtien sekä varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on tavallisesti noin 10-40 cm pitkä ja useimmiten liereä. Varren ja haarojen yläosassa ruoti lyhenee niin, että ylempien lehtien yhä pienemmäksi käyvä lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, lehtitupen reunasta. Lehtilapa on ulkokehältään kolmiomainen, päältä vihreä – tummanvihreä ja alta sävyltään vaaleampi tai vaihtelevasti sinihärmäinen sekä 2-3 kertaa parilehdykkäinen. Se on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-35 cm pitkä ja tyviosastaan lähes tai aivan pituutensa levyinen. Lavan kolmiomaisia tai puikeahkoja päälehdyköitä on suippoa kärkiosaa lukuun ottamatta useimmiten 3-6 paria, ja niiden ruoti on lehdykän tyveä kohti pideten noin 2-50 mm pitkä. Uloimmat lehdykät ovat ruodittomat tai lyhytruotiset, parijakoisesti liuskaiset ja noin 10-35 mm pitkät sekä noin 3-15 mm leveät. Liuskat ovat lähes tasasoukat, teräväksi ja piikkimäiseksi kärjeksi suippenevat, ehytlaitaiset tai kärkiosastaan hampaiset sekä yleensä noin 2-7 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Liuskan ja hampaan terävä kärki on valkoinen.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva ja lähes tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 4-9 cm. Sen tyvellä on yleensä 2-6 pysyvää, pitkäsuippuisesti kapenevaa, suikeahkoa ja tyviosastaan kalvolaitaista suojuslehteä, jotka ovat tavallisesti noin 2-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-2 mm leveät. Pikkusarjoja on yleensä noin 6-15. Ne ovat pääsarjan tavoin lähes tasalakisia tai hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 10-15 mm. Niiden perä on melkein suora tai ylöspäin kaareva ja noin 1-4 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Perän yläreunoissa on kaksi pitkittäistä, nystermäistä särmää. Pikkusarjojen tyvellä on (2-)3(-5) suikeahkoa – kapeanpuikeahkoa ja suipon teräväkärkistä suojuslehteä, jotka ovat pysyvät, vihreät, kalvolaitaiset ja tyveltään tavallisesti yhdiskasvuiset. Ne ovat noin 2-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-2 mm leveät. Suojuslehtiä on lähes aina 3, ja ne sijaitsevat sarjan tyvellä toispuoleisesti lähekkäin. Pikkusarjassa on yleensä noin 12-23 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-6 mm pitkä sekä sarjaperän tavoin nystermäinen. Verhiö puuttuu, ja verholehtien paikalla ovat kohoumat.

Teriö on valkoinen, säteittäinen ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat keskenään hieman epäsymmetriset, lähinnä leveän vastapuikeat sekä noin 1,2-1,8 mm pitkät ja noin 0,8-1,5 mm leveät. Kärki on lovipäinen. Lovi johtuu pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,2-2 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt, valkoiset ja myöhemmin kellanruskehtavat. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on lähes pallomainen mutta sivuiltaan litteähkö, noin 2,5-3,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-3 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyttyään ruskea mutta harjuistaan vaalea. Kärjessä säilyvät lähes loppuun asti noin 0,5-1 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään vahva- ja kyhmyharjuinen sekä noin 1,2-1,9 mm leveä.

Myrkkykatko on Suomessa muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana se on harvinainen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Lisäksi laji on harvinainen uustulokas etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä vanhat asutuskeskukset, pellot, tienvarret, pientareet, satamat, mylly- ja viljavarastoalueet sekä joutomaat. Muissa Pohjoismaissa myrkkykatko kasvaa Ruotsissa, Tanskassa ja hyvin harvinaisena Etelä-Norjassa, vaikka alla linkitetyssä Euro+Med Plantbase -esiintymiskartassa Norjaa ei mainitakaan.

Myrkkykatko on nimensä mukaisesti hyvin myrkyllinen, jopa tappava kasvi, joka sisältää useampaa myrkyllistä alkaloidia, mm. koniinia. Eniten myrkkyä on raaoissa, vihreissä hedelmissä. Niitä murskaamalla valmistettiin myrkkyjuomaa jo muinaisina aikoina. Kreikassa mm. epäsuosioon joutuneet henkilöt, tunnetuimpana Sokrates, surmattiin juuri myrkkykatkojuomalla. Paikoin myös vanhukset ja sairaat, jotka tunsivat olevansa taakkana yhteisölleen, tekivät itsemurhan juoman avulla. Suomeen ja muihin Pohjoismaihin myrkkykatko on aikanaan saatettu tuoda ihan tarkoituksellakin rohdoskasviksi. Myrkky halvaannuttavan vaikutuksen lisäksi myös ulkoisesti puuduttaa, joten sitä käytettiin mm. hauteena kivuliaisiin kasvaimiin. Onpa murskattuja lehtiä maailmalla käytetty myös kääreenä kivesten ympärillä hillitsemään sotilaiden ja munkkien sukupuolista halua!

(Täplä)myrkkykatko on sukunsa ainoa laji Suomessa ja Euroopassa. Suomessa tavallinen luonnossa kulkija ei todennäköisesti lajia edes kohtaa sen harvinaisuuden vuoksi. Hedelmykset kuitenkin säilyvät maaperässä itämiskykyisinä hyvin pitkään, ja varsinkin maanmuokkauksen yhteydessä versoja saattaa ilmaantua yllättäviinkin paikkoihin. Ehkä lajin suurin sekaantumisvaara on koiranputken, Anthriscus sylvestris, kanssa, joskin selkeitä erottavia tekijöitä on aika paljon. Koiranputkea ravintokäyttöön keräävien on syytä opetella myrkkykatkon tuntomerkit, vaikka tämä harvinainen onkin, sillä sanotaan, että 6 g lehtiä riittää nautittuna tappamaan aikuisen ihmisen. Ensimmäinen erottava tekijä on myrkkykatkon epämiellyttävä, paha haju, joka ei houkuttele keräämään sitä ravinnoksi. Toisin kuin koiranputkella, myrkkykatkon varsi on varsinkin alempaa sinihärmäinen, ja siinä on sinipunaisia täpliä. Lisäksi hedelmykset ovat pyöreämuotoiset, kun ne koiranputkella ovat lähes sukkulamaiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (täplä)myrkkykatkon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase). Linkki ei nyt toimi.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatko kasvaa erityisesti ravinteisella ja typpipitoisella maalla hyvin reheväksi ja tiheähaaraiseksi. Kukinnot ovat lähes tasalakisia tai hieman kuperia kerrannaissarjoja, joiden perä on yleensä noin 3-8 cm pitkä. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, itäisimmän rakennuksen itäpuolen vanha maakasa, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon kerrannaissarjat ovat kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 4-9 cm. Pääsarjoissa on yleensä noin 6-15 pikkusarjaa, jotka ovat pääsarjan tavoin lähes tasalakisia tai hieman kuperia ja kukkiessaan noin 10-15 mm läpimitaltaan. Kukkia pikkusarjoissa on tavallisesti noin 12-23. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu. EH, Valkeakoski, Lotila, Lempääläntien ja Vanhankyläntien kiertoliittymän laitaniitty, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon teriö on valkoinen, säteittäinen ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat keskenään hieman epäsymmetriset, lähinnä leveän vastapuikeat sekä noin 1,2-1,8 mm pitkät ja noin 0,8-1,5 mm leveät. Kärki on lovipäinen. Lovi johtuu pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 1,2-2 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EH, Valkeakoski, Lotila, Lempääläntien ja Vanhankyläntien kiertoliittymän laitaniitty, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon pikkusarjojen perä on melkein suora tai ylöspäin kaareva, kalju ja noin 1-4 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Perän yläreunoissa on kaksi pitkittäistä, nystermäistä särmää, jotka kuvassa näkyvät joissakin sarjaperissä vaaleina laitaraitoina. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-6 mm pitkä. Sikiäin on kehänalainen ja kaksilokeroinen. Sen kärjestä puuttuvat kukan verholehdet. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, Satamatien varsi, itäisimmän siilorakennuksen edustan käytöstä pois jäänyt ratapohja viljan siltakuljettimen alla, 12.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on lähes pallomainen mutta sivuiltaan litteähkö, kalju, noin 2,5-3,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-3 mm leveä. Se on kypsyttyään ruskea mutta harjuistaan vaalea. Kärjessä säilyvät lähes loppuun asti noin 0,5-1 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään vahva- ja kyhmyharjuinen sekä noin 1,2-1,9 mm leveä. Pää- ja pikkusarjat ovat pysyvästi suojuksellisia. Suojukset ovat kapeita, teräväksi kärjeksi suippenevia, kalvolaitaisia ja noin 2-10 mm pitkiä sekä noin 0,7-2 mm leveitä. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, itäisimmän rakennuksen itäpuolen vanha maakasa, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatko on avoimilla paikoilla hyvin lehtevä ja voi haaroa runsaasti tyveltä alkaen. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, Satamatien varsi, itäisimmän siilorakennuksen edustan käytöstä pois jäänyt ratapohja viljan siltakuljettimen alla, 12.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon lehtilapa on päältä vihreä – tummanvihreä ja alta sävyltään vaaleampi tai vaihtelevasti sinihärmäinen. Lavan uloimpia lehdyköitä edeltävät parilliset lehdykät ovat kärkiosaa lukuun ottamatta ruodilliset. Uloimmat lehdykkäparit ovat lyhytruotiset tai ruodittomat. Vaikka myrkkykatkon vihreät hedelmykset ovat kasvin myrkyllisin osa, on lehtien vaarallisuudessakin leikki kaukana. Sanotaan, että 6 g lehtiä riittää nautittuna tappamaan aikuisen ihmisen. Niinpä villivihannesharrastajien ja yrttien kerääjien on laji tunnistettava, ja osattava erottaa se aika samannäköisestä mutta ei pahanhajuisesta koiranputkesta, Anthriscus sylvestris. EH, Valkeakoski, Lotila, Lempääläntien ja Vanhankyläntien kiertoliittymän laitaniitty, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon lehtilavan uloimmat lehdykät ovat parijakoisesti liuskaiset ja noin 10-35 mm pitkät sekä noin 3-15 mm leveät. Liuskat ovat lähes tasasoukat, teräväksi ja piikkimäiseksi kärjeksi suippenevat, ehytlaitaiset tai kärkiosastaan hampaiset sekä yleensä noin 2-7 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Liuskan ja hampaan terävä kärki on valkoinen. EH, Valkeakoski, Lotila, Lempääläntien ja Vanhankyläntien kiertoliittymän laitaniitty, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatkon ylemmät lehtitupet ovat kapeahkot ja selvästi kalvolaitaiset. Varren ja haarojen yläosassa ruoti lyhenee niin, että ylempien lehtien yhä pienemmäksi käyvä lapa kasvaa lopulta suoraan lehtitupen reunasta. EH, Valkeakoski, Lotila, Lempääläntien ja Vanhankyläntien kiertoliittymän laitaniitty, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Conium maculatum – (täplä)myrkkykatko on Suomessa muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana se on harvinainen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Lisäksi laji on harvinainen uustulokas etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä vanhat asutuskeskukset, pellot, tienvarret, pientareet, satamat, mylly- ja viljavarastoalueet sekä joutomaat. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, itäisimmän rakennuksen itäpuolen vanha maakasa, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto