- Convolvulus arvensis L. – peltokierto
- Convolvulus L. – (suppilo)kierrot
- Convolvulaceae – kiertokasvit
Peltokierto, Convolvulus arvensis, on monivuotinen, rento tai köynnöstävä ruoho, jonka tyviosastaan haarovat varret ovat tavallisesti noin 30-100 cm pitkiä ja toisinaan pitempiäkin. Juurakko on pitkä, vahva ja monessa kerroksessa suikertava yltäen jopa 2-3 metrin syvyyteen. Se synnyttää usein tiheitä ja laajoja kasvustoja. Varret levittäytyvät maata pitkin tai köynnöstelevät kasvupaikan muissa kasveissa. Ne ovat särmikkäät, kärkiosastaan kierteiset ja vihreät tai ruskehtavat sekä kaljuhkot tai tiheästikin lyhytkarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeettomat, ruodilliset ja varsissa haaroineen kierteisesti. Ruoti on yleensä noin 0,5-4 cm pitkä ja kaljuhko tai lyhytkarvainen. Lehtilapa on pitkulainen, pyöristyneen tai kapean kolmiomainen ja varsinkin kärkiosassa keihäsmäinen. Kärki on pyöreähkö tai tylppä mutta lyhyesti otakärkinen. Tyvellä on leveä lovi, jonka molemmin puolin olevat tyviliuskat ovat useimmiten enemmän tai vähemmän uloskaartuvat ja teräväkärkiset. Lapa on vihreä ja alta harmaanvihreä, ehytlaitainen sekä kaljuhko tai ainakin laidoiltaan lyhytkarvainen. Se on tavallisesti noin 1,5-8 cm pitkä ja tyven leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 cm leveä.
Kukat ovat lehtihangoissa yksittäin tai 2-3 kukan kukintohaaroina. Kukkaperä on särmikäs, kaljuhko tai lyhytkarvainen ja yleensä noin 2-7 cm pitkä. Sen puolivälissä tai yläpuolella on pieni, vastakkainen esilehtipari, jonka lehdet ovat kapeansuikeat, kapeasti vaalean kalvoreunaiset ja useimmiten lyhytkarvaiset sekä noin 3-5 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Verhiö on 5-lehtinen. Verholehdet ovat lähinnä soikeat, kuperat, hieman lomittaiset ja pyöreäpäiset sekä kalvoreunaiset ja vaihtelevasti hyvin lyhytkarvaiset. Ne ovat noin 3,5-5 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät.
Teriö on leveän suppilomainen, valkoinen tai vaihtelevasti vaaleanpunainen ja 5-lehtinen mutta yhdiskasvuinen sekä jossain määrin poimuinen. Vaaleanpunaisen teriönkin sisäpinnassa on tyveltä alkaen 5-säteinen, valkoinen alue. Teriö on supussa yleensä noin 18-25 mm pitkä ja avoinna tavallisesti noin 20-25 mm leveä. Se laskostuu sulkeutuessaan yhdiskasvuisten terälehtien saumoista. Terälehtien keskellä näkyy alapinnalla pohjaväriä punaisempi raita tyvestä kärkeä kohti. Teriösuppilon ulkolaidoilla on vaihtelevasti näkyvillä yhtyneiden terälehtien mukaiset, matalasti erilliset ja lähes tasapäiset tai hieman pyöristyneet kärjet.
Hieman erimittaisia heteitä on 5. Ne ovat noin 9-12 mm pitkät. Palhot ovat alaosastaan levenevät. Ponnet ovat kapeat ja noin 3 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen, kartiomainen ja noin 2 mm pitkä. Sen tyveä ympäröi kaulusmainen, keltainen mesiäinen. Myös koko teriön nielun pohjaosa on keltainen. Emi on 1-vartaloinen ja lopulta noin 10-13 mm pitkä. Luotti on valkoinen ja 2-haarainen. Luotinhaarat ovat lähinnä jouhimaiset ja noin 3-4 mm pitkät. Hedelmä on 2-lokeroinen, 4-siemeninen ja kypsänä oljenkeltainen kota, joka on lähes munamainen mutta suippokärkinen ja yleensä noin 6-8 mm pitkä sekä noin 4-4,5 mm leveä. Siemenet ovat lähes pyöreän pallomaiset, mustanharmaat ja nystermäpintaiset sekä läpimitaltaan noin 3-3,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.
Peltokierto on Suomessa vakiintunut uustulokas, jota on tavattu etelästä päin noin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Se on kaiken kaikkiaan harvinainen tai harvinaisehko ja runsaimmillaan Ahvenanmaalla sekä eteläisimmässä Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tien- ja radanvarret, satamat, viljavarastoalueet, vanhat kasarmi- ja linnoitusalueet, joutomaat, maankäsittelyalueet, puutarhat ja pihat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa vakiintuneena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Sitä on tavattu satunnaistulokkaana myös Islannissa.
Peltokierto on kulkeutunut Suomeen pääasiassa viljan ja rehun mukana. Nimestään huolimatta se on pysynyt pois viljelyksiltä lähes kokonaan. Maailmanlaajuisesti se on kuitenkin vaikeasti torjuttava rikkakasvi, jonka syvälle peltomaahan tunkeutuvaa juuristoa ei pystytä poistamaan auraamalla tai muuten mekaanisesti eivätkä kemialliset torjunta-aineetkaan siihen kykene. Laji pysyy Suomessakin vakiintuneella kasvupaikallaan sitkeästi vuosikymmenestä toiseen. Se käyttää muita vankempivartisia kasveja hyväkseen tukirankoina ja kiipeää niitä pitkin kierteisesti ylöspäin. Tiheä varsilehdistö sieppaa valtaosan auringonvalosta itselleen ja kiipeilytelineeksi joutunut kasvi ”halataan” ja tukahdutetaan vähitellen jopa hengiltä.
Peltokierto ei ole kuitenkaan niin paha muiden kasvien rasite kuin suvun kaksi muuta Suomessa esiintyvää, isolehtistä ja -kukkaista lajia, valkokarhunköynnös, C. sepium ja punakarhunköynnös, C. dahuricus. Niiden teriö on yleensä noin 40-60 mm leveä. Esilehdet ovat teriön tyvellä, ja ne ovat kookkaat, herttamaiset ja verhiön peittävät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle peltokierron esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Convolvulus arvensis – peltokierron teriö on valkoinen tai vaihtelevasti vaaleanpunainen samallakin kasvupaikalla. 12.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus arvensis – peltokierron kota on lähes munamainen mutta suippokärkinen ja yleensä noin 6-8 mm pitkä sekä noin 4-4,5 mm leveä. Se on kaksilokeroinen ja sisältää neljä siementä. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus arvensis – peltokierto on Suomessa vakiintunut uustulokas, jota on tavattu etelästä päin noin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Se on kaiken kaikkiaan harvinainen tai harvinaisehko ja runsaimmillaan Ahvenanmaalla sekä eteläisimmässä Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tien- ja radanvarret, satamat, viljavarastoalueet, vanhat kasarmi- ja linnoitusalueet, joutomaat, maankäsittelyalueet, puutarhat ja pihat. 12.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus arvensis – peltokierto on nimestään huolimatta Suomessa pysynyt pois viljelyksiltä lähes kokonaan. Maailmanlaajuisesti se on kuitenkin vaikeasti torjuttava rikkakasvi, jonka syvälle peltomaahan tunkeutuvaa juuristoa on käytännössä mahdoton poistaa. Peltokierrolle riittää kasvualustaksi ratasepelikin ja sen alla oleva soramaa. Haarojen kärkiosassa olevat lehdet muistuttavat ulkomuodoltaan keihäänkärkiä. Ne ovat yleensä noin 1,5-3 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveitä. 12.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus arvensis – peltokierto onnistuu joskus tukea vasten (kuvassa viljavarastorakennuksen seinä) kietomaan omista varsistaankin monijalkaisen tukirakenteen, jonka avulla latvat nousevat korkeammalle. Teriöt ovat auki vain päivän valoisimman ajan. Synkemmän pilvisyyden tai sateen vallitessa ne eivät aukene ollenkaan. Ilman sulkeutumismahdollisuutta tiivis, suppilomainen rakenne olisikin altis vesipisaroille, jotka helposti huuhtoisivat meden ja siitepölyn kukista. Kuvassa seuralaisena on keltamaksaruoho, Sedum acre. 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 