Convolvulus sepium – valkokarhunköynnös

  • Convolvulus sepium L. – valkokarhunköynnös
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Calystegia sepium (L.) R. Br. subsp. sepium
  • Convolvulus L. – (suppilo)kierrot
  • Convolvulaceae – kiertokasvit

Valkokarhunköynnös, Convolvulus sepium, on monivuotinen, rento ja köynnöstävä ruoho, jonka tyviosastaan haarovat varret voivat olla jopa 4 m pitkiä. Juurakko on pitkä, suikertava ja rönsyävä yltäen syvälle maahan. Se synnyttää usein tiheitä köynnösvyyhtejä ja myös laajoja, toisinaan jopa lähes kaiken muun kasvillisuuden alleen peittäviä kasvustoja. Varret köynnöstelevät kasvupaikan muuta kasvustoa hyväksi käyttäen. Ne ovat kierteisesti särmikkäät, vihreäsävyiset tai punaruskeat ja kaljut.

Lehdet ovat korvakkeettomat, ruodilliset ja useimmiten kaljut sekä varsissa haaroineen kierteisesti. Ruoti on kärkilehtien alapuolella yleensä noin 2-7 cm pitkä. Lehtilapa on herttamainen tai pyöristyneen kolmiomainen. Kärki on lyhyemmin tai pitemmin suipon terävä ja lyhyesti otakärkinen. Tyvilovi on syvä mutta kapea tai kapeahko. Sen molemmin puolin olevat tyviliuskat ovat leveät ja kulmikkaat tai isohampaiset. Lapa on vihreä tai tummanvihreä ja alta vähän vaaleampi sekä tyviliuskoja lukuun ottamatta ehytlaitainen. Se on varren kärkiosan alapuolella tavallisesti noin 3-14 cm pitkä ja tyven leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä.

Kukat ovat lehtihangoissa yksittäin. Kukkaperä on useimmiten kalju ja yleensä noin 2-9 cm pitkä. Sen kärjessä, välittömästi kukan alapuolella, on iso, vastakkainen esilehtipari, jonka lehdet ovat lähinnä herttamaiset, suippopäiset ja litteähköt sekä vihreät tai ainakin osittain punaruskeat ja kaljut. Ne ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-15 mm leveät sekä verhiön peittävät. Verhiö on 5-lehtinen. Verholehdet ovat lomittaiset, lähinnä leveänsuikeat tai soikeat ja teräväkärkiset sekä kaljut. Ne ovat noin 12-15 mm pitkät ja noin 5-7 mm leveät.

Teriö on leveän suppilomainen, valkoinen ja 5-lehtinen mutta yhdiskasvuinen sekä jossain määrin poimuinen. Se on supussa yleensä noin 45-55 mm pitkä ja avoinna tavallisesti noin 40-50 mm leveä. Yhteenkasvaneiden terälehtien saumat eivät aina yllä ihan kärkeen saakka. Saumojen kohdalla ja kunkin terälehden keskellä on suonimainen taitos. Teriö on ennen avautumistaan laskostunut näiden taitosten mukaisesti.

Heteitä on 5. Ne ovat samanmittaiset ja noin 17-23 mm pitkät. Palhot ovat alaosastaan levenevät. Ponnet ovat kapeat ja noin 4-6 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen, kartiomainen ja noin 2,5-3 mm pitkä. Sen tyveä ympäröi rengasmainen mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen ja lopulta noin 17-25 mm pitkä. Luotti on valkoinen ja 2-haarainen. Luotinhaarat ovat pitkänomaiset, turpeat ja noin 2 mm pitkät. Hedelmä on 1-lokeroinen, 4-siemeninen ja ruskea tai kellanruskea kota, joka on kartiomaisen pallomainen ja läpimitaltaan yleensä noin 9-10 mm. Siemenet ovat pulleat, lähes puolipyöreät ja mustat tai ruskeat sekä sileäpintaiset. Ne ovat noin 4,5-5 mm pitkät ja noin 2-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.

Valkokarhunköynnöstä on pidetty Suomessa alkuperäisenä lajina merenrannoilla Ahvenanmaalta Etelä-Karjalan eliömaakuntaan sakka. Tällä vuosituhannella tämä näkemys on kyseenalaistettu. Laji onkin ehkä tuotu tänne 1700-luvulla. Ensimmäinen kirjallinen tieto siitä on vuodelta 1754. Arvellaan, että Turun akatemia levitti kasvia tarkoituksella 1750-1760-luvuilla (Vieraslajit. fi). Sittemmin laji on levinnyt lähinnä viljelykarkulaisena Oulun Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Yksittäisiä tuoreempia havaintoja on myös Kainuun ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Se on yleisehkö Etelä-Suomessa ja muualla harvinaisehko tai harvinainen. Kasvupaikkoina ovat rannikolla ja saaristossa lähinnä merenrantojen pensaikot, ruohostot ja leväkasaumat. Sisämaassa laji on levinnyt mm. vesistöjen rannoille ja rantametsiköihin, asutuksen ympäristöön, teollisuus- ja varastoalueille, metsänreunoihin, joutomaille, maankäsittelyalueille sekä tien- ja radanvarsiin. Muissa Pohjoismaissa valkokarhunköynnös kasvaa alkuperäisenä tai vakiintuneena karkulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Valkokarhunköynnöksen koristekasvikäytöstä on pääosin luovuttu sen valtaisan leviämis- ja tukahduttamiskyvyn vuoksi. Parhaana kasvukautena varret pitenevät jopa kymmeniä senttimetrejä päivässä. Kärjet tekevät ilmassa hitaasti kiertoliikkeitä ja etsivät itselleen ruohoja ja pensaita tukivarsikseen. Varret kiertyvät kireästi tukensa ympärille ja kasvaessaan kiipeävät nopeasti ylöspäin. Korkeilta ruohoilta ja pensailta ne yltävät puiden alaoksiin ja kiipeäminen jatkuu jopa yli neljään metriin. Samalla kasvuun ja kiipeilyyn osallistuu yhä uusia varsia, jotka isoine lehtineen kietoutuvat myös toisiinsa paksuiksi vyyhdeiksi. Varsin nopeasti valkokarhunköynnös muodostaa tiiviin, valoa läpäisemättömän katteen laajoille alueille ja tukahduttaa mm. pensasaidan ja koristepensaat kituliaiksi ja jopa kuoleviksi. Rantametsiin laji voi kasvattaa niin tiiviin kasvimassan, ettei siitä pääse mitenkään läpi. Koska juuristo tunkeutuu syvälle ja leviää rönsyten yhä laajemmalle, lajia on lähes mahdoton hävittää vauhtiin päästyään. Maansiirroissa muutama juurenkappalekin riittää synnyttämään uuden, komealta näyttävän mutta muita istutuksia uhkaavan valloittajan.

Karhunköynnökset erotettiin Convolvulus-suvusta omaksi Calystegia-suvukseen 1810. Perusteena oli mm. kukkien esilehtien suuri koko ja niiden sijaitseminen välittömästi teriön alapuolella. Rakenteellisena tekijänä oli myös sikiäimen ja kodan yksilokeroisuus, kun ne muussa Convolvulus-suvussa olivat kaksilokeroisia. Viime vuosien geenitutkimukseen ja polveutumishistoriaan eli fylogeniaan perustuen karhunköynnösryhmä on palautettu takaisin alkuperäiseen sukuunsa. Suomessa kasvaa viljelykarkulaisena valkokarhunköynnöksen lähilaji, punakarhunköynnös, C. dahuricus. Pitkään sen katsottiin olevan valkokarhunköynnöksen alalaji Calystegia sepium subsp. spectabilis. Edellä esitetyin perustein se on nykyisin nostettu omaksi lajikseen nimellä, jolla se alkuaan kuvattiinkin lajitasolla 1826. Helpoiten näkyvä ero lajien välillä ilmenee jo niiden nimestä. Lisäksi punakarhunköynnöksen varret ja lehtiruodit ovat karvaiset. Lehtilavan tyvilovi on tavallisesti väljä ja pyöreähkö. Esilehdet ovat keskimäärin vähän kookkaampia, köliselkäisiä ja tylpähköjä. Suomessa kasvaa myös peltokierto, C. arvensis. Se on kaikin puolin pienempi, ja teriö on noin 20-25 mm leveä sekä valkoinen tai vaaleanpunainen. Esilehtipari on kukkaperän puolivälin tienoilla ja se on kapeansuikea sekä vain noin 3-5 mm pitkä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle valkokarhunköynnöksen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on edelleen nimellä Calystegia sepium subsp. sepium.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnös on monivuotinen, rento ja köynnöstävä ruoho, joka valon ja elintilan tavoittelussaan käyttää hyväkseen muita kasvuympäristönsä lajeja. Kuvassa halaukseen on joutunut rikkapoimuhierakka, Rumex crispus subsp. crispus. EH, Hämeenlinna, keskusta, Vanajaveden ranta Hämeen linnan pohjoispuolisen vallihaudan suualueella, 21.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnös on monivuotinen, rento ja köynnöstävä ruoho, joka valon ja elintilan tavoittelussaan käyttää hyväkseen muita kasvuympäristönsä lajeja. Kuvassa halaukseen on joutunut rikkapoimuhierakka, Rumex crispus subsp. crispus. EH, Hämeenlinna, keskusta, Vanajaveden ranta Hämeen linnan pohjoispuolisen vallihaudan suualueella, 21.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen vihreät tai punaruskeat ja kaljut varret kasvavat parhaana kasvukautena jopa kymmeniä senttimetrejä päivässä, joten kasvun voi melkein nähdä pitempään paikalla tarkkailemalla. Varret kiertyvät tiukasti tueksi valikoituneen lähikasvin ympärille. Tueksi alkuvaiheessa riittää, kuten kuvassa, rannan ruokohelpikin, Phalaroides arundinacea. Lehdet ovat ruodilliset. Ruoti on kärkilehtien alapuolella yleensä noin 2-7 cm pitkä. Kuvassa seuralaisena on myös mm. myrkkykeiso, Cicuta virosa. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, 22.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen vihreät tai punaruskeat ja kaljut varret kasvavat parhaana kasvukautena jopa kymmeniä senttimetrejä päivässä, joten kasvun voi melkein nähdä pitempään paikalla tarkkailemalla. Varret kiertyvät tiukasti tueksi valikoituneen lähikasvin ympärille. Tueksi alkuvaiheessa riittää, kuten kuvassa, rannan ruokohelpikin, Phalaroides arundinacea. Lehdet ovat ruodilliset. Ruoti on kärkilehtien alapuolella yleensä noin 2-7 cm pitkä. Kuvassa seuralaisena on myös mm. myrkkykeiso, Cicuta virosa. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, 22.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnös suosii mm. vesistöjen rantoja ja ravinteikkaita sekä multavia kasvupohjia, mutta sopeutuvana lajina se voi sinnitellä jopa ratasepelilläkin. V, Naantali, satama, Satamatien varressa olevan viljavaraston käytöstä pois jäänyt raide ja sen ympäristö, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnös suosii mm. vesistöjen rantoja ja ravinteikkaita sekä multavia kasvupohjia, mutta sopeutuvana lajina se voi sinnitellä jopa ratasepelilläkin. V, Naantali, satama, Satamatien varressa olevan viljavaraston käytöstä pois jäänyt raide ja sen ympäristö, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen teriö on leveän suppilomainen, valkoinen ja viisilehtinen mutta yhdiskasvuinen sekä jossain määrin poimuinen. Kukkaperä on yleensä noin 2-9 cm pitkä. Sen kärjessä, välittömästi kukan alapuolella on iso, vastakkainen esilehtipari, jonka lehdet ovat lähinnä herttamaiset. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, luoteislaita, 21.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen teriö on leveän suppilomainen, valkoinen ja viisilehtinen mutta yhdiskasvuinen sekä jossain määrin poimuinen. Kukkaperä on yleensä noin 2-9 cm pitkä. Sen kärjessä, välittömästi kukan alapuolella on iso, vastakkainen esilehtipari, jonka lehdet ovat lähinnä herttamaiset. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, luoteislaita, 21.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen teriö on supussa yleensä noin 45-55 mm pitkä. Kukan esilehdet ovat suippopäiset, litteähköt ja vihreät tai edellisen kuvan tavoin punaruskeat. Ne ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-15 mm leveät sekä verhiön lähes kokonaan peittävät. Verhiö on viisilehtinen. Verholehdet ovat lomittaiset, lähinnä leveänsuikeat tai soikeat ja teräväkärkiset. Ne ovat noin 12-15 mm pitkät ja noin 5-7 mm leveät. Kuvassa yksi verholehti näkyy esilehtien välistä. V, Naantali, satama, Satamatien varressa olevan viljavaraston käytöstä pois jäänyt raide ja sen ympäristö, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen teriö on supussa yleensä noin 45-55 mm pitkä. Kukan esilehdet ovat suippopäiset, litteähköt ja vihreät tai edellisen kuvan tavoin punaruskeat. Ne ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-15 mm leveät sekä verhiön lähes kokonaan peittävät. Verhiö on viisilehtinen. Verholehdet ovat lomittaiset, lähinnä leveänsuikeat tai soikeat ja teräväkärkiset. Ne ovat noin 12-15 mm pitkät ja noin 5-7 mm leveät. Kuvassa yksi verholehti näkyy esilehtien välistä. V, Naantali, satama, Satamatien varressa olevan viljavaraston käytöstä pois jäänyt raide ja sen ympäristö, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen teriö on avoinna tavallisesti noin 40-50 mm leveä. Yhteenkasvaneiden terälehtien saumat eivät aina yllä ihan kärkeen saakka. Nielun ympäristö on kellanvalkoinen. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen pohjoistyvi, Vanajaveden ranta radanvarressa, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen teriö on avoinna tavallisesti noin 40-50 mm leveä. Yhteenkasvaneiden terälehtien saumat eivät aina yllä ihan kärkeen saakka. Nielun ympäristö on kellanvalkoinen. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen pohjoistyvi, Vanajaveden ranta radanvarressa, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen yhdiskasvuisessa teriössä on terälehtien saumojen kohdalla ja kunkin terälehden keskellä suonimainen taitos. Teriö on ennen avautumistaan laskostunut näiden taitosten mukaisesti. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen yhdiskasvuisessa teriössä on terälehtien saumojen kohdalla ja kunkin terälehden keskellä suonimainen taitos. Teriö on ennen avautumistaan laskostunut näiden taitosten mukaisesti. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen kukassa on viisi hedettä. Ne ovat samanmittaiset ja noin 17-23 mm pitkät. Palhot ovat alaosastaan levenevät. Ponnet ovat kapeat ja noin 4-6 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen pohjoistyvi, Vanajaveden ranta radanvarressa, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen kukassa on viisi hedettä. Ne ovat samanmittaiset ja noin 17-23 mm pitkät. Palhot ovat alaosastaan levenevät. Ponnet ovat kapeat ja noin 4-6 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen pohjoistyvi, Vanajaveden ranta radanvarressa, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen emi on yksivartaloinen ja lopulta noin 17-25 mm pitkä. Luotti on valkoinen ja kaksihaarainen. Luotinhaarat ovat lähinnä pitkänomaiset, turpeat ja noin 2 mm pitkät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varressa, Lamminmäentien risteyksen kohdalla, metsän laidassa olevan pienen sorakentän laide, 19.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen emi on yksivartaloinen ja lopulta noin 17-25 mm pitkä. Luotti on valkoinen ja kaksihaarainen. Luotinhaarat ovat lähinnä pitkänomaiset, turpeat ja noin 2 mm pitkät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varressa, Lamminmäentien risteyksen kohdalla, metsän laidassa olevan pienen sorakentän laide, 19.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen kota on kartiomaisen pallomainen ja läpimitaltaan yleensä noin 9-10 mm. Koska laji leviää suikertavan ja haarovan juuristonsa avulla tehokkaasti, laajakin kasvusto voi olla yhtä ja samaa yksilöä. Näin ollen kodat jäävät kehittymättä ja hedelmöitymätön emiö kuihtuu paikalleen verholehtien sisään. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varressa, Lamminmäentien risteyksen kohdalla, metsän laidassa olevan pienen sorakentän laide, 19.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen kota on kartiomaisen pallomainen ja läpimitaltaan yleensä noin 9-10 mm. Koska laji leviää suikertavan ja haarovan juuristonsa avulla tehokkaasti, laajakin kasvusto voi olla yhtä ja samaa yksilöä. Näin ollen kodat jäävät kehittymättä ja hedelmöitymätön emiö kuihtuu paikalleen verholehtien sisään. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varressa, Lamminmäentien risteyksen kohdalla, metsän laidassa olevan pienen sorakentän laide, 19.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen versot kurottavat ruohoista ja pensaista alempiin puunoksiin. Kun yksi varsi on saanut oksan otteeseensa, muut kasvavat varret kietoutuvat sen ympärille ja kohta puuhun nousee jo paksu varsivyyhti tiheän lehtipeitteen ympäröimänä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 27.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen versot kurottavat ruohoista ja pensaista alempiin puunoksiin. Kun yksi varsi on saanut oksan otteeseensa, muut kasvavat varret kietoutuvat sen ympärille ja kohta puuhun nousee jo paksu varsivyyhti tiheän lehtipeitteen ympäröimänä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 27.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium - valkokarhunköynnöksen lehtilapa on herttamainen tai pyöristyneen kolmiomainen. Kärki on lyhyemmin tai pitemmin suipon terävä ja lyhyesti otakärkinen. Tyvilovi on syvä mutta kapea tai kapeahko. Sen molemmin puolin olevat tyviliuskat ovat leveät ja kulmikkaat tai isohampaiset. Lapa on vihreä tai tummanvihreä ja alta vähän vaaleampi sekä tyviliuskoja lukuun ottamatta ehytlaitainen. Se on kärkiosan lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 3-14 cm pitkä ja tyven leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium – valkokarhunköynnöksen lehtilapa on herttamainen tai pyöristyneen kolmiomainen. Kärki on lyhyemmin tai pitemmin suipon terävä ja lyhyesti otakärkinen. Tyvilovi on syvä mutta kapea tai kapeahko. Sen molemmin puolin olevat tyviliuskat ovat leveät ja kulmikkaat tai isohampaiset. Lapa on vihreä tai tummanvihreä ja alta vähän vaaleampi sekä tyviliuskoja lukuun ottamatta ehytlaitainen. Se on kärkiosan lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 3-14 cm pitkä ja tyven leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnös voi kasvaa rantakasveihin kietoutuneena vaikka veden päällä, mutta sen juuristo on kaivautunut rantamaahan vesirajan yläpuolelle. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, 22.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium – valkokarhunköynnös voi kasvaa rantakasveihin kietoutuneena vaikka veden päällä, mutta sen juuristo on kaivautunut rantamaahan vesirajan yläpuolelle. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, 22.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Convolvulus sepium - valkokarhunköynnös voi juuriston levittäytymisen jälkeen kasvattaa yhden kesän aikana esimerkiksi rantametsiin niin tiiviin kasvimassan, ettei siitä pääse mitenkään läpi. Syksyllä varret kuolevat ja keväällä kaikki alkaa taas alusta, mahdollisesti vielä laajemmalla alueella. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Convolvulus sepium – valkokarhunköynnös voi juuriston levittäytymisen jälkeen kasvattaa yhden kesän aikana esimerkiksi rantametsiin niin tiiviin kasvimassan, ettei siitä pääse mitenkään läpi. Syksyllä varret kuolevat ja keväällä kaikki alkaa taas alusta, mahdollisesti vielä laajemmalla alueella. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen rehevä luoteislaita, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto