Vuoriloikko, Cystopteris montana, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat suorina tavallisesti noin 15-40 cm pitkiä. Sen maavarsi on vaakatasoisena suikertava, pitkä, harvakseen haarova ja nivelväleiltään pitkähkö sekä hieman juurehtiva. Se on mustahko ja kalju tai niukkasuomuinen. Lehdet nousevat maavarresta yleensä yksittäin. Suikertavan ja haarovan maavarren ansiosta kasvustot voivat kuitenkin olla tiheälehtisiäkin. Lehtiruoti on pysty tai tyveltä koheneva, ohut, enintään noin 30 cm pitkä ja 1-2 kertaa lehtilavan pituinen. Sen tyvi on tummanruskea ja muu väri vaihtelee vihreästä kellanruskeaan ja ruskeaan. Ruodissa on harvakseen vaaleanruskeita suomuja. Lehtilapa on leveän kolmiomainen tai alaosansa muodon vuoksi viisikulmainen ja suippokärkinen sekä tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Sen asento on lähes vaakasuora tai hieman yläviisto. Lapa on yleensä kolmeen kertaan parilehdykkäinen ja molemmin puolin vihreä tai tummanvihreä sekä yläpuolelta kalju ja alapuolelta suonia myöten harvanystyinen tai lähes kalju. Lavan ja sivulehdyköiden keskiranka ovat yleensä harvanystyiset tai lähes kaljut ja vaihtelevasti vihreät tai tummat.
Lehden päärangalla olevat sivulehdykät ovat vastakkain tai vuoroittain niin, että järjestys voi vaihdella samassakin lehdessä. Alin lehdykkäpari on selvästi muita kookkaampi, kapeahkon kolmiomainen, joskin hieman epämukainen ja suippokärkinen sekä tavallisesti noin 4-8 cm pitkä ja tyveltä noin 2,5-6 cm leveä. Muut sivulehdykät ovat kapeanpuikeat ja pienenevät tasaisesti kärkeä kohti. Lavan kärkiosa on kahteen kertaan parilehdykkäinen. Lavan alimmainen osa on kolmeen kertaan ja osin jopa neljään kertaan parilehdykkäinen. Alimpien sivulehdyköiden sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat ja keskenään hyvin erikokoiset. Pikkulehdykkäparin alempi lehdykkä on lehtilavan koosta riippuen yleensä noin 20-45 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-20 mm leveä. Ylempi pikkulehdykkä on noin 8-20 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Pikkulehdyköiden sivulehdykät ovat lehtilavan kolmannet ja samalla uloimmat lehdykät. Ne ovat puikeat, kapeanpuikeat tai soikeahkot, tylpähköt ja lehden alaosassa yleensä noin 3-10 mm pitkät sekä syvään liuskoittuneet ja tyviosastaan usein vielä kertaalleen (neljännen kerran) parilehdykkäiset. Liuskat ovat vielä päästään hampaiset. Suonet ovat näkyvillä ja johtavat laitahampaiden ja -liuskojen kärkeen.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat alapinnalla, uloimpien liuskojen ja hampaiden keskisuonessa. Ne ovat pyöreät ja kypsyessään läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Niitä suojaa huppumainen, vaalean kalvomainen ja tiheästi nystykarvainen katesuomu, joka itiöpesäkkeiden kypsyessä kääntyy ensin taakse ja karisee myöhemmin. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat hyvin vaaleat, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Itiöpöly on mustanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Vuoriloikko on alkuperäinen laji Suomessa ja esiintyy harvinaisena Pohjois-Suomessa, Kainuun eliömaakunnasta Koillismaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin sekä niistä ylöspäin kaikissa pohjoisissa eliömaakunnissa. Se on kalkinvaatija ja kasvaa tieteellisestä ja suomalaisesta nimestään huolimatta kosteissa lehdoissa, ohutturpeisissa lehto- ja lettokorvissa, lähteiköissä ja purojen varsilla, toki myös kallioseinämien ja tunturipahtojen tyvellä tihkupinnoilla. Muissa Pohjoismaissa vuoriloikko kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.
Suomessa kasvaa myös toinen loikkolaji, haurasloikko, C. fragilis. Sen lehtilapa on kapeanpuikea tai suikeahko, joten lajien välistä sekaantumisvaaraa ei ole. Lehtilavan muodon perusteella jonkinlaista samankaltaisuutta voidaan ehkä nähdä metsäimarteen, Gymnocarpium dryopteris, kanssa. Sen lehdyköiden tarkempi rakenne on kuitenkin hyvin toisennäköinen ja itiöpesäkeryhmät ovat katesuomuttomia.
Cystopteris montana – vuoriloikko kasvaa mm. kallioseinämien tyvellä, tihkuvesien kosteuttamilla pinnoilla. Taustaseinämällä kasvavat myös haurasloikko, C. fragilis ja viherraunioinen, Asplenium viride. Ks, Salla, Hautajärvi, Urriaapa, Vasajängänojan kalliorinnealue, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon lehdet nousevat maavarresta yleensä yksittäin. Silti suikertavan ja haarovan maavarren ansiosta kasvustot voivat muodostua niin tiheiksi, että lehdet ovat niissä kerroksittain päällekkäin. Ks, Salla, Hautajärvi, Urriaapa, Vasajängänojan kalliorinnealue, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon lehdet ovat suorina tavallisesti noin 15-40 cm pitkiä. Lehtilavan asento on lähes vaakasuora tai hieman yläviisto. Ks, Salla, Hautajärvi, Urriaapa, Vasajängänojan kalliorinnealue, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikko kasvaa nimestään huolimatta usein kosteissa lehdoissa, ohutturpeisissa lehto- ja lettokorvissa, lähteiköissä ja purojen varsilla. Kuvan hetteikössä seuralaisina mm. mesiangervo, Filipendula ulmaria, lehtokorte, Equisetum pratense ja suokeltto, Crepis paludosa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon lehtilapa on leveän kolmiomainen tai alaosansa muodon vuoksi viisikulmainen ja suippokärkinen. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon lehtilapa on tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja noin pituutensa levyinen sekä yleensä kolmeen kertaan parilehdykkäinen. Alin lehdykkäpari on selvästi muita kookkaampi, kapeahkon kolmiomainen, joskin hieman epämukainen ja suippokärkinen. Alimmat sivulehdykät ovat tavallisesti noin 4-8 cm pitkiä ja tyveltä noin 2,5-6 cm leveitä. Muut sivulehdykät ovat kapeanpuikeita ja pienenevät tasaisesti kärkeä kohti. Tyvellä seuralaisena mm. metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon lehtilapa on leveän kolmiomainen ja samaa kokoluokkaa kuin kuvassa vasemmalla olevan metsäimarteen, Gymnocarpium dryopteris lehtilapakin. Molempien isot tyvilehdykätkin ovat samalla tavoin kolmiomaiset ja alimmat pikkulehdykät kookkaat. Samassa kuvassa näkyy myös olennainen ero. Vuoriloikon lehdyköiden sisäinen rakenne on selvästi jaokkeisempi kuin metsäimarteella. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon alimpien sivulehdyköiden sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat ja keskenään hyvin erikokoiset. Pikkulehdykkäparin alempi lehdykkä on lehtilavan koosta riippuen yleensä noin 20-45 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-20 mm leveä. Ylempi pikkulehdykkä on noin 8-20 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon pikkulehdyköiden sivulehdykät ovat lehtilavan kolmannet ja samalla uloimmat lehdykät. Ne ovat puikeat, kapeanpuikeat tai soikeahkot, tylpähköt ja erityisesti lavan alaosassa syvään liuskoittuneet. Liuskat ovat vielä päästään hampaiset. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon lehtilavan sivulehdykät ovat päärangalla vastakkain tai kuvan tavoin vuoroittain. Lehden alapinnalla olevat itiöpesäkeryhmät ovat ennen kypsymistään hyvin vaaleat. Ks, Salla, Hautajärvi, Urriaapa, Vasajängänojan kalliorinnealue, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon katesuomulliset itiöpesäkeryhmät sijaitsevat uloimpien liuskojen ja hampaiden keskisuonessa. Ks, Salla, Hautajärvi, Urriaapa, Vasajängänojan kalliorinnealue, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon itiöpesäkeryhmät ovat pyöreät ja kypsyessään läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Niitä suojaa huppumainen ja tiheästi nystykarvainen katesuomu, joka itiöpesäkkeiden kypsyessä kääntyy ensin taakse ja karisee myöhemmin. Kuvassa näkyy hiukan nystykarvoja myös sivulehdykän keskirangassa. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson pohjakosteikot n. 100 m Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.Cystopteris montana – vuoriloikon maavarsi on vaakatasoinen, pitkä, harvakseen haarova ja niukahkosti juurehtiva sekä mustahko. Lehtiruoti on pysty tai tyveltä koheneva, ohut ja 1-2 kertaa lehtilavan pituinen. Siinä on harvakseen vaaleanruskeita suomuja. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella olevan purokosteikon luonnonsuojelualueen eteläpuoli, vetinen alanko, 11.7.1999. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 