Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä

  • Dactylorhiza incarnata (L.) Soó – punakämmekkä
  • subsp. cruenta (O. F. Müll.) P. D. Sell – veripunakämmekkä
  • Dactylorhiza Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Punakämmekästä, Dactylorhiza incarnata, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji suopunakämmekkä, subsp. incarnata ja tässä esiteltävä veripunakämmekkä, subsp. cruenta. Veripunakämmekän taksonominen asema on vaihdellut. Toisessa ääripäässä sitä on pidetty itsenäisenä lajina ja toisessa laidassa vain saman taksonin sisäisenä muunteluna. Nykyään sen katsotaan olevan joko alalaji tai mm. ruotsalaisten geenitutkimusten mukaan muunnos. Tässä sitä käsitellään alalajina Suomen putkilokasvien luettelon mukaisesti.

Veripunakämmekkä on monivuotinen, yleensä 15-30 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä ja pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, hiukan särmikäs ja ontto sekä vaaleanvihreä ja toisinaan yläosastaan ruskehtava. Sen tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Kierteisesti varressa olevia, latvaa kohti pieneneviä ja siirottavia sekä litteähköjä lehtiä on tavallisesti 4-6. Niistä etenkin alemmat ovat pitkätuppisia. Lehdet ovat useimmiten leveänsuikeahkoja tai kapeansoikeita. Ne ovat leveimmillään hieman keskikohdan tyvipuolelta kaveten hitaasti terävähköksi kärjeksi. Lehdet ovat tavallisesti noin 6-10 cm pitkiä ja alempana noin 1,5-2,5 cm sekä ylempänä +/- 1 cm leveitä. Pituutta on enintään 5 kertaa leveyttä enemmän. Ylin lehti yltää yleensä kukinnon tasolle. Tieteellisen ja suomalaisen nimensä taksoni on saanut lehtiensä molemminpuolisesta punaruskeasta väristä, joka kirjavoittaa niitä pyöreähköinä pilkkuina, täplinä, läiskinä tai lehteä osittain tai kokonaan peittävänä pintana. Lehdet ovat kämmekkäkasvien tapaan ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Purppuranpunainen kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 6-10 cm pitkä ja lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Siinä on yleensä noin 15-40 kukkaa. Kukat ovat kehälehtien asennosta riippuen yleensä noin 8-14 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat suikeahkoja tai kapean kolmiomaisia ja pitkäsuippuisia sekä noin 10-20 mm pitkiä. Ne ovat tavallisesti ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja yleensä yhtenäisesti tai täplittäin punaruskeita sekä laidoiltaan sileähköjä. Sikiäin on perätön, kierteinen, vahvasuoninen ja kalju sekä noin 8-10 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on ylöspäin suuntautunut ja niistä keskimmäinen on usein enemmän tai vähemmän eteenpäin taipunut. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja yleensä noin 5-7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 7-9 mm pitkän huulen, joka on laidoiltaan alaskääntynyt. Leveyttä kärkiosalla on suoristettuna noin 6-8 mm. Sen pään muoto vaihtelee tasaisen ehyehköstä matalasti kolmiliuskaiseen tai ulkonevan nipukkakärkiseen. Huulessa on vaihtelevasti tummempia täpliä ja kuvioita sekä lähes aina jonkinasteinen rengaskuvio. Siinä on noin 6-7 mm pitkä, paksuhko ja tylppä kannus, joka on medetön ja yleensä sikiäintä lyhyempi. Kukka on vähätuoksuinen.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas luotti on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi. Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu huijaukseen. Sen kohteena ovat erityisesti kimalaiset mutta satunnaisesti myös muut mesipistiäiset. Olematonta mettä tavoitellessaan ne saavat tarttumakantaiset siitepölymyhkyt mukaansa ja kuljettavat niitä muihin kukintotähkiin. Medettömyydestä huolimatta veripunakämmekkä suopunakämmekän tavoin hyötyy kasvupaikkojensa keskikesän vähäkukkaisuudesta. Pistiäiset näyttävät jatkavan turhia vierailujaan niin kauan, että usein latvakukatkin kehittyvät hedelmyksiksi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hedelmä on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen ja kalju sekä noin 13-16 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kukintavaiheen saavuttaminen vie useita vuosia.

Veripunakämmekkä on alkuperäinen Suomessa. Sitä tavataan eteläisessä Suomessa vain Ahvenanmaalla, missä se on jopa runsaahko. Pohjoisemman esiintymisalueen eteläraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Ylöspäin mentäessä taksonia on tavattu kaikissa eliömaakunnissa Inarin Lappia lukuun ottamatta. Vahvin kanta on Ahvenanmaan lisäksi Perämeren rannikolla, ns. Lapin kolmiossa (Kemin ja Tornion seutukunta, Torniolaakson seutukunta ja Rovaniemen lounaisosa) ja Keski-Lapissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lettosuot ja kosteat niityt sekä Ahvenanmaalla ja Perämeren pohjukassa merenrantaniityt. Monen muun kämmekän tavoin veripunakämmekkä on taantunut ja on rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet soiden ojitus, turvetuotanto ja pellonraivaus. Myös rantalaidunnuksen loppuminen sekä yleinen rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat uhkina. Tulevaisuuden uhkana on mainittu lisäksi risteytyminen muiden liuskakämmeköiden kanssa. Muissa Pohjoismaissa veripunakämmekkää esiintyy harvinaisena Ruotsissa ja Norjassa.

Punakämmekän nimialalajin, suopunakämmekkän, subsp. incarnata, lehdet ovat pystyt, useimmiten täplättömät tai joskus yläpuolen kärkiosasta punaruskeatäpläiset. Lisäksi ne ovat 5-9 kertaa leveytensä pituiset. Veripunakämmekkä on monien liuskakämmeköiden tapaan aika muunteleva, vaikka ei ilmeisesti yhtä paljon kuin suopunakämmekkä. Vaikka alalajit Suomessa pysyvätkin aika hyvin erillään, välillä kuitenkin tapaa yksilöitä, joista ainakin suoraan on vaikea sanoa, kumpaan alalajiin ne kuuluvat. Näin erityisesti yksilöissä, joiden lehdissä on hyvin vähän täpliä tai läiskiä.

Suomen punakämmekkätaksonien lisäksi Ruotsissa ja Tanskassa kasvaa harvinaisena vahapunakämmekkä, subsp. ochroleuca. Se on kookas, jopa 90 cm korkea ja sen kukat ovat kellertävät. Norjan ja Tanskan rannikoilla kasvaa myös dyynipunakämmekkä, subsp. lobelii. Se on yleensä enintään 15 cm korkea, hyvin tanakka ja pitkälehtinen sekä vaaleanpunakukkainen. Myös käsitykset näiden kämmeköiden taksonomisesta asemasta ovat vaihdelleet.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle veripunakämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekkä on keskimäärin suopunakämmekkää, subsp. incarnata, lyhyempi ja tavallisesti noin 15-30 cm pitkä. Sen varsi on usein yläosastaan punaruskea ja alempaa helakanvihreä. A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, laaja merenrantaniitty, 9.6.2014. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekkä on keskimäärin suopunakämmekkää, subsp. incarnata, lyhyempi ja tavallisesti noin 15-30 cm pitkä. Sen varsi on usein yläosastaan punaruskea ja alempaa helakanvihreä. A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, laaja merenrantaniitty, 9.6.2014. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kukinto on tyypillisesti purppuranpunainen. Lehdet ovat varrella kierteisesti ja niitä on yleensä neljästä kuuteen. Erityisesti alemmat niistä ovat useimmiten siirottavia. Ylin varsilehti yltää useimmiten kukinnon tasolle. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kukinto on tyypillisesti purppuranpunainen. Lehdet ovat varrella kierteisesti ja niitä on yleensä neljästä kuuteen. Erityisesti alemmat niistä ovat useimmiten siirottavia. Ylin varsilehti yltää useimmiten kukinnon tasolle. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekälläkin ulkomuodon ja ominaisuuksien vaihtelevuus on voimallista. Kuvan yksilön lyhyeen ja tanakkaan varteen on ahtautunut kuusi lehteä, joista peräti neljä yltää kukintoon saakka. Veripunakämmekän ylemmät lehdet ovat tupettomat ja tavallisesti huomattavasti alempia kapeammat. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekälläkin ulkomuodon ja ominaisuuksien vaihtelevuus on voimallista. Kuvan yksilön lyhyeen ja tanakkaan varteen on ahtautunut kuusi lehteä, joista peräti neljä yltää kukintoon saakka. Veripunakämmekän ylemmät lehdet ovat tupettomat ja tavallisesti huomattavasti alempia kapeammat. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kukinto voi toisinaan olla myös vaaleanpunainen. Kuvan yksilöiden lehdet ovat epätyypillisen kapeat, vaaleanvihreät ja hailakasti täpläiset. Seuralaisina kuvassa ovat mm. niittyisolaukku, Rhinanthus angustifolius subsp. grandiflorus ja puna-apila, Trifolium pratense. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kukinto voi toisinaan olla myös vaaleanpunainen. Kuvan yksilöiden lehdet ovat epätyypillisen kapeat, vaaleanvihreät ja hailakasti täpläiset. Seuralaisina kuvassa ovat mm. niittyisolaukku, Rhinanthus angustifolius subsp. grandiflorus ja puna-apila, Trifolium pratense. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän versot voivat joskus olla myös aika kääpiökasvuisia ja kuten kuvan lyhyempi verso, vaivoin 15 senttimetriin yltäviä. Kukkien määräkin saattaa tällöin jäädä vain kymmenkuntaan. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän versot voivat joskus olla myös aika kääpiökasvuisia ja kuten kuvan lyhyempi verso, vaivoin 15 senttimetriin yltäviä. Kukkien määräkin saattaa tällöin jäädä vain kymmenkuntaan. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekkä on parhaimmillaan sukunsa kaunis ja tyylikäs edustaja. Lehdet ovat ohuemmat ja rennommat kuin suopunakämmekällä, subsp. incarnata, jolla ne ovat tyypillisesti jäykän pystyt ja köliselkäiset. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekkä on parhaimmillaan sukunsa kaunis ja tyylikäs edustaja. Lehdet ovat ohuemmat ja rennommat kuin suopunakämmekällä, subsp. incarnata, jolla ne ovat tyypillisesti jäykän pystyt ja köliselkäiset. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 6-10 cm pitkä ja lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Siinä on yleensä noin 15-40 kukkaa. Kukan huulen kannusaukko houkuttelee pistiäisiä työntämään imukärsänsä medettömään kannukseen ja samalla kuljettamaan aukon yläpuolella olevia, liimautuvia siitepölymyhkyjä otsassaan kasviyksilöstä toiseen. Kuva antaa pienen esimerkin myös tuloksettomasta "tuulipölytyksestä". Puhuri on kuljettanut ehkä voikukan lenninhaivenellisen pähkylän, joka on tarttunut kämmekän kukkaan, emin luotin tahmeaan pintaan. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 6-10 cm pitkä ja lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Siinä on yleensä noin 15-40 kukkaa. Kukan huulen kannusaukko houkuttelee pistiäisiä työntämään imukärsänsä medettömään kannukseen ja samalla kuljettamaan aukon yläpuolella olevia, liimautuvia siitepölymyhkyjä otsassaan kasviyksilöstä toiseen. Kuva antaa pienen esimerkin myös tuloksettomasta ”tuulipölytyksestä”. Puhuri on kuljettanut ehkä voikukan lenninhaivenellisen pähkylän, joka on tarttunut kämmekän kukkaan, emin luotin tahmeaan pintaan. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kukkien tukilehdet ovat suikeahkoja tai kapean kolmiomaisia ja pitkäsuippuisia sekä noin 10-20 mm pitkiä. Ne ovat tavallisesti ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja yleensä yhtenäisesti tai täplittäin punaruskeita. Kukan huulen kannus on noin 6-7 mm pitkä ja paksuhko sekä yleensä sikiäintä lyhyempi. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kukkien tukilehdet ovat suikeahkoja tai kapean kolmiomaisia ja pitkäsuippuisia sekä noin 10-20 mm pitkiä. Ne ovat tavallisesti ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja yleensä yhtenäisesti tai täplittäin punaruskeita. Kukan huulen kannus on noin 6-7 mm pitkä ja paksuhko sekä yleensä sikiäintä lyhyempi. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme on ylöspäisiä. Niistä laitimmaiset ovat jäniksen korvien tavoin pystyssä ja keskimmäinen on yleensä eteenpäin taipunut. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja yleensä noin 5-7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Huulen muoto vaihtelee samassakin kukintotähkässä. Usein huulessa on kuvan alimman kukan tapaan ulkoneva keskinipukka. Kuvan ylimmässä kukassa näkyy kannusaukon yläpuolelle nouseva luotti, jossa on kaksi siitepölymyhkyä. Aukon yläreunassa näkyvät kaksi luottia ja niiden välissä keulaksi muuttunut kolmas luotti. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme on ylöspäisiä. Niistä laitimmaiset ovat jäniksen korvien tavoin pystyssä ja keskimmäinen on yleensä eteenpäin taipunut. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja yleensä noin 5-7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Huulen muoto vaihtelee samassakin kukintotähkässä. Usein huulessa on kuvan alimman kukan tapaan ulkoneva keskinipukka. Kuvan ylimmässä kukassa näkyy kannusaukon yläpuolelle nouseva luotti, jossa on kaksi siitepölymyhkyä. Aukon yläreunassa näkyvät kaksi luottia ja niiden välissä keulaksi muuttunut kolmas luotti. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta veripunakämmekkä onnistuu toistuvasti ja lähes koko kukinnan ajan huijaamaan medettömillä kannuksillaan pölytyspalvelut pistiäisiltä. Niinpä kukintotähkiin kehittyy runsaasti kotahedelmiä. Lehdet ovat erityisesti pohjoisempana usein kokonaan tai lähes kokonaan ruskean tai punaruskean värin peittämiä. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta veripunakämmekkä onnistuu toistuvasti ja lähes koko kukinnan ajan huijaamaan medettömillä kannuksillaan pölytyspalvelut pistiäisiltä. Niinpä kukintotähkiin kehittyy runsaasti kotahedelmiä. Lehdet ovat erityisesti pohjoisempana usein kokonaan tai lähes kokonaan ruskean tai punaruskean värin peittämiä. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kota on pysty, pitkulainen ja vahvasuoninen sekä noin 13-16 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kota on pysty, pitkulainen ja vahvasuoninen sekä noin 13-16 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän alemmat varsilehdet ovat pitkätuppiset. Ne ovat lähinnä leveänsuikeahkoja tai kapeansoikeita ja leveimmillään hieman keskikohdan tyvipuolelta kaveten hitaasti terävähköksi kärjeksi. Lehdet ovat tavallisesti noin 6-10 cm pitkiä ja alempana noin 1,5-2,5 cm leveitä. Pituutta on enintään viisi kertaa leveyttä enemmän. Lehtiä kirjavoi punaruskea väri pilkkuina, täplinä, läiskinä tai lehteä osittain tai kokonaan peittävänä pintana. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän alemmat varsilehdet ovat pitkätuppiset. Ne ovat lähinnä leveänsuikeahkoja tai kapeansoikeita ja leveimmillään hieman keskikohdan tyvipuolelta kaveten hitaasti terävähköksi kärjeksi. Lehdet ovat tavallisesti noin 6-10 cm pitkiä ja alempana noin 1,5-2,5 cm leveitä. Pituutta on enintään viisi kertaa leveyttä enemmän. Lehtiä kirjavoi punaruskea väri pilkkuina, täplinä, läiskinä tai lehteä osittain tai kokonaan peittävänä pintana. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekkä poikkeaa muista täplälehtisistä liuskakämmeköistä siinä, että myös sen lehtien alapinta on yläpuolen tavoin ruskean tai punaruskean värin kirjavoima. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekkä poikkeaa muista täplälehtisistä liuskakämmeköistä siinä, että myös sen lehtien alapinta on yläpuolen tavoin ruskean tai punaruskean värin kirjavoima. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - veripunakämmekän kasvupaikkoja ovat lähinnä lettosuot ja kosteat niityt sekä Ahvenanmaalla ja Perämeren pohjukassa merenrantaniityt. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – veripunakämmekän kasvupaikkoja ovat lähinnä lettosuot ja kosteat niityt sekä Ahvenanmaalla ja Perämeren pohjukassa merenrantaniityt. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto