- Dactylorhiza incarnata (L.) Soó – punakämmekkä
- subsp. incarnata – suopunakämmekkä
- Dactylorhiza Neck. ex Nevski – liuskakämmekät
- Orchidaceae – kämmekkäkasvit
Suopunakämmekkä, Dactylorhiza incarnata subsp incarnata, on monivuotinen, yleensä 25-50 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, hiukan särmikäs, ontto ja helakanvihreä. Sen tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Kierteisesti varressa olevia, latvaa kohti pieneneviä, lähes pystyjä ja jäykkiä lehtiä on 4-5 (-7). Niistä etenkin alemmat ovat pitkätuppisia. Lehdet ovat tavallisesti 7-15 cm pitkiä, alempana 1-2 cm ja ylempänä 0,5-1 cm leveitä (pituuden ollessa 5-9-kertainen leveyteen nähden). Ne ovat köliselkäisiä, leveimmillään tyviosasta kaveten hitaasti terävähköksi kärjeksi. Lehdet ovat kirkkaanvihreitä, täplättömiä tai toisinaan yläpuolen kärkiosasta punaruskeatäpläisiä, ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.
Purppuranpunainen, vaaleanpunainen tai harvoin lähes tai aivan valkoinen kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 6-10 cm pitkä, kapeahko ja noin 10-40-kukkainen. Kukat ovat kasvin kokoon nähden pienehköjä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, pitkäsuippuisia, 10-20 mm pitkiä, ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja enemmän tai vähemmän punertavia sekä laidoiltaan sileähköjä. Sikiäin on perätön, kierteinen, vahvasuoninen, kalju ja noin 10 mm pitkä.
Kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme ovat ylöspäisiä ja niistä keskimmäinen on usein enemmän tai vähemmän eteenpäin taipunut. Ne ovat leveähkön soikeita ja noin 7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat uloimpien kaltaisia, hetiön ja emiön ylle taipuneita sekä noin 6 mm pitkiä. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa leveyttään pitemmän, noin 8 mm pitkän, yleensä kapeahkon huulen. Huulen kärkiosassa on usein ulkoneva nipukka tai huuli on tasaisen ehyehkö tai matalasti kolmiliuskainen , 4-7 mm leveä sekä laidoiltaan alaskääntynyt. Siinä on vaihtelevasti tummempiä täpliä ja kuvioita sekä lähes aina jonkinasteinen rengaskuvio. Huulessa on noin 6-7 mm pitkä, paksuhko ja tylppä kannus, joka on medetön. Kukka on myös vähätuoksuinen.
Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu huijaukseen. Sen kohteena ovat erityisesti kimalaiset mutta satunnaisesti myös muut mesipistiäiset, kärpäset ja kovakuoriaiset. Mesipistiäiset työntävät toiveikkaana imukärsänsä huulen kannukseen ja saavat turhan ”onginnan” myötä mukaansa tarttumakantaiset siitepölymyhkyt vietäväksi toisen kasvin luoteille. Medettömyydestä huolimatta suopunakämmekkä pystyy hyödyntämään kasvupaikkojensa keskikesän vähäkukkaisuutta. Pistiäiset joutuvat varmuuden vuoksi vierailemaan useammassa kukinnossa, kun muita vaihtoehtoja ei ole runsaasti tarjolla. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Medetön pölytysjärjestelmä toimii yllättävän hyvin, sillä hedelmyksiä kehittyy aika paljon. Hedelmä on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen, kalju sekä noin 15 mm pitkä ja 5 mm paksu kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Siementaimi kasvattaa ensimmäisen pienen lehtensä jo vuoden kahden kuluttua itämisestään. Kukintavaiheen saavuttaminen vie kuitenkin useita vuosia. Suopunakämmekkä on monien liuskakämmeköiden tapaan varsin muunteleva koon, lehtien leveyden sekä kehälehtien mallin, värityksen ja kuvioinnin suhteen. Sitä voidaankin pitää aika keskeisessä asemassa liuskakämmeköiden suvun lajinkehityksessä ja risteytymisessä. Todennäköisesti se onkin aika nuori ja edelleen kehittyvä taksoni, joka muodostaa erilaisia ekotyyppejä kasvupaikoilleen.
Suopunakämmekkä on alkuperäinen taksoni Suomessa. Sitä on tavattu kaikista eliömaakunnista. Vahvin kanta on Ahvenanmaan, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat runsasravinteiset suot, kuten letot ja lettorämeet sekä keskiravinteiset nevat ja nevarämeet. Lisäksi kasvuun soveltuvat kosteat, nevamaiset suo- ja rantaniityt. Erityisesti eteläisessä Suomessa se on taantunut ja on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella, ei kuitenkaan Ahvenanmaalla.
Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet soiden ojitus, turvetuotanto ja pellonraivaus. Myös rantalaidunnuksen loppuminen sekä yleinen rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat uhkina. Tulevaisuuden uhkana on mainittu lisäksi risteytyminen muiden liuskakämmeköiden kanssa. Muissa Pohjoismaissa suopunakämmekkää esiintyy Ruotsissa, Norjassa jaTanskassa.
Punakämmekästä esiintyy Suomessa nimialalajin lisäksi myös toinen alalaji, veripunakämmekkä, subsp. cruenta. Sen lehdet ovat siirottavat, lähes aina molemmin puolin tiheään tumman punaruskeatäpläiset ja enintään 5 kertaa leveytensä pituiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suopunakämmekän esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:
- Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
- Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
