Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä

  • Dactylorhiza incarnata (L.) Soó – punakämmekkä
  • subsp. cruenta (O. F. Müll.) P. D. Sell – veripunakämmekkä, (verikämmekkä)
  • Dactylorhiza Neck. ex Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Veripunakämmekän, Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta, taksonominen asema on vaihdellut. Toisessa ääripäässä sitä on pidetty itsenäisenä lajina ja toisessa laidassa vain saman taksonin sisäisenä muunteluna. Nykyään sen katsotaan olevan joko alalaji tai mm. ruotsalaisten geenitutkimusten mukaan muunnos. Tässä sitä käsitellään alalajina Suomen putkilokasvien luettelon mukaisesti.

Veripunakämmekkä on monivuotinen, yleensä 15-30 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, hiukan särmikäs, ontto ja vaaleanvihreä sekä toisinaan yläosastaan ruskehtava. Sen tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Kierteisesti varressa olevia, latvaa kohti pieneneviä, siirottavia ja litteähköjä lehtiä on tavallisesti 4-6. Niistä etenkin alemmat ovat pitkätuppisia. Lehdet ovat tavallisesti 6-10 cm pitkiä, alempana 1,5-2,5 cm ja ylempänä +/- 1 cm leveitä (pituuden ollessa enintään 5-kertainen leveyteen nähden). Ne ovat leveimmillään hieman tyviosan yläpuolelta kaveten hitaasti terävähköksi kärjeksi. Ylin lehti yltää yleensä kukinnon tasolle. Tieteellisen ja suomalaisen nimensä taksoni on saanut lehtiensä molemminpuolisesta punaruskeasta väristä, joka kirjavoittaa niitä pyöreähköinä pilkkuina, täplinä, läiskinä tai lehteä osittain tai kokonaan peittävänä ”värikylpynä”. Lehdet ovat myös ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Purppuranpunainen kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 6-10 cm pitkä, kapeahko ja noin 15-50-kukkainen. Kukat ovat kasvin muuhun kokoon nähden pienehköjä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, pitkäsuippuisia, 10-20 mm pitkiä, ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja enemmän tai vähemmän tumman purppurasävyisiä tai täpläisiä sekä laidoiltaan sileähköjä. Sikiäin on perätön, kierteinen, vahvasuoninen, kalju ja noin 10 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme ovat ylöspäisiä tai jossain määrin eteenpäin taipuneita, pyöreähkökärkisiä ja noin 7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat uloimpien kaltaisia, hetiön ja emiön ylle taipuneita sekä noin 6 mm pitkiä. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa leveyttään pitemmän, noin 8 mm pitkän, kapeahkon huulen. Huulen kärkiosa on ehyehkö tai matalasti kolmiliuskainen, 4-7 mm leveä sekä laidoiltaan alaskääntynyt. Siinä on vaihtelevasti tummempia täpliä ja kuvioita sekä lähes aina jonkinasteinen rengaskuvio. Huulessa on noin 6-7 mm pitkä, paksuhko ja tylpähkö kannus, joka on medetön. Kukka on myös vähätuoksuinen.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu huijaukseen. Sen kohteena ovat erityisesti kimalaiset mutta satunnaisesti myös muut mesipistiäiset, kärpäset ja kovakuoriaiset. Olematonta mettä tavoitellessaan kimalaiset saavat tarttumakannalliset siitepölymyhkyt mukaansa ja kuljettavat niitä muihin kukintotähkiin. Medettömyydestä huolimatta veripunakämmekkä suopunakämmekän tavoin hyötyy kasvupaikkojensa keskikesän vähäkukkaisuudesta. Kimalaiset näyttävät jatkavan turhia vierailujaan niin kauan, että usein latvakukatkin kehittyvät hedelmyksiksi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hedelmä on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen, kalju sekä noin 15 mm pitkä ja 5 mm paksu kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kukintavaiheen saavuttaminen vie useita vuosia. Veripunakämmekkä on monien liuskakämmeköiden tapaan aika muunteleva, vaikka ei ilmeisesti yhtä paljon kuin nimialalaji, suopunakämmekkä, subsp. incarnata. Vaikka alalajit Suomessa pysyvätkin aika hyvin erillään, välillä kuitenkin tapaa yksilöitä, joista ainakin suoraan on vaikea sanoa, kumpaan alalajiin ne kuuluvat. Näin erityisesti yksilöissä, joiden lehdissä on hyvin vähän pilkkuja tai läiskiä. Alla mainitussa Salmian teoksessa (sivu 275) on kuva hyvin vähäpilkkuisesta veripunakämmekästä Ahvenanmaan Jomalasta.

Veripunakämmekkä on alkuperäinen taksoni Suomessa. Sitä tavataan eteläisessä Suomessa vain Ahvenanmaalla, missä se on jopa runsaahko. Pohjoisemman esiintymisalueen eteläraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Ylöspäin mentäessä taksonia on tavattu kaikissa eliömaakunnissa Inarin Lappia lukuun ottamatta. Vahvin kanta on Ahvenanmaan lisäksi Perämeren rannikolla, ns. Lapin kolmiossa (Kemin ja Tornion seutukunta, Torniolaakson seutukunta ja Rovaniemen lounaisosa) ja Keski-Lapissa. Kasvupaikkoina ovat rehevät lettosuot, kosteat, kalkkivaikutteiset niityt sekä Ahvenanmaalla ja Perämeren pohjukassa merenrantaniityt.

Monen muun kämmekän tavoin veripunakämmekkä on taantunut ja on rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa taksoni on todettu vaarantuneeksi (VU). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet soiden ojitus, turvetuotanto ja pellonraivaus. Myös rantalaidunnuksen loppuminen sekä yleinen rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat uhkina. Tulevaisuuden uhkana on mainittu lisäksi risteytyminen muiden liuskakämmeköiden kanssa. Muissa Pohjoismaissa veripunakämmekkää esiintyy harvinaisena Ruotsissa ja Norjassa.

Punakämmekän nimialalajin, suopunakämmekkän, subsp. incarnata, lehdet ovat pystyt, useimmiten täplättömät tai joskus yläpinnaltaan punaruskeatäpläiset. Lisäksi ne ovat 5-9 kertaa leveytensä pituiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle veripunakämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä tyypillisellä kasvupaikallaan Ahvenanmaalla, merenrantaniityllä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä tyypillisellä kasvupaikallaan Ahvenanmaalla, merenrantaniityllä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä on ainakin Ahvenanmaalla yleensä suopunakämmekkää lyhyempi, tavallisesti noin 15-30 cm pitkä. Sen varsi on usein yläosastaan punertavan ruskea ja alempaa helakanvihreä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä on ainakin Ahvenanmaalla yleensä suopunakämmekkää lyhyempi, tavallisesti noin 15-30 cm pitkä. Sen varsi on usein yläosastaan punertavan ruskea ja alempaa helakanvihreä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekän subsp. veripunakämmekän lehdet ovat useimmiten siirottavia ja niitä on varrella tavallisesti 4-6. Ylin varsilehti yltää tyypillisesti kukinnon tasolle. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekän subsp. veripunakämmekän lehdet ovat useimmiten siirottavia ja niitä on varrella tavallisesti 4-6. Ylin varsilehti yltää tyypillisesti kukinnon tasolle. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekällä subsp. veripunakämmekällä poikkeus vahvistaa usein pääsääntöä. Tällä yksilöllä näyttäisi lyhyestä varresta huolimatta olevan peräti yhdeksän lehteä. Tyven kapeat lehdet voivat toki nousta rinnakkaisten taimien juurimukuloista suoraan. Veripunakämmekän lehdet ovat yleensä vahvasti punaruskeapilkkuisia ja -laikkuisia. Varma "tavaramerkki" on värin löytyminen myös lehtien alapinnalta. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekällä subsp. veripunakämmekällä poikkeus vahvistaa usein pääsääntöä. Tällä yksilöllä näyttäisi lyhyestä varresta huolimatta olevan peräti yhdeksän lehteä. Tyven kapeat lehdet voivat toki nousta rinnakkaisten taimien juurimukuloista suoraan. Veripunakämmekän lehdet ovat yleensä vahvasti punaruskeapilkkuisia ja -laikkuisia. Varma ”tavaramerkki” on värin löytyminen myös lehtien alapinnalta. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä voi olla myös lyhyt ja hyvin tanakka. Sen alemmat varsilehdet ovat pitkätuppisen tyven yläpuolelta noin 1,5-2,5 cm leveät ja kapenevat tasaisesti teräväksi kärjeksi. Ylemmät lehdet ovat tupettomat ja tavallisesti huomattavasti kapeammat. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekkä subsp. veripunakämmekkä voi olla myös lyhyt ja hyvin tanakka. Sen alemmat varsilehdet ovat pitkätuppisen tyven yläpuolelta noin 1,5-2,5 cm leveät ja kapenevat tasaisesti teräväksi kärjeksi. Ylemmät lehdet ovat tupettomat ja tavallisesti huomattavasti kapeammat. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekän subsp. veripunakämmekän kukintotähkä on yleensä kapeahko sekä pieni- ja runsaskukkainen. Kukkien tukilehdet ovat kokonaan hyvin tummanpunertavat tai laikkuiset ja ainakin tähkän alaosassa, usein ylempänäkin, kukkaansa pitempiä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekän subsp. veripunakämmekän kukintotähkä on yleensä kapeahko sekä pieni- ja runsaskukkainen. Kukkien tukilehdet ovat kokonaan hyvin tummanpunertavat tai laikkuiset ja ainakin tähkän alaosassa, usein ylempänäkin, kukkaansa pitempiä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekän subsp. veripunakämmekän ulommista kehälehdistä usein kaksi ovat jäniksen korvien tapaan pystyssä ja keskimmäinen on kahden sisemmän kehälehden tapaan kaartunut hetiön ja emiön ylle. Huulen muoto vaihtelee samassakin kukintotähkässä. Usein huulessa on alimman kukan tapaan ulkoneva keskinipukka. Kukkien väritys on purppuranpunainen ja huulen tummempi kehä-, viiva-, piste- ja rinkulakuvionti vaihtelee kukasta kukkaan niin, ettei kahta samanlaista löydy. Tummempia väririnkuloita löytyy myös muista kehälehdistä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekän subsp. veripunakämmekän ulommista kehälehdistä usein kaksi ovat jäniksen korvien tapaan pystyssä ja keskimmäinen on kahden sisemmän kehälehden tapaan kaartunut hetiön ja emiön ylle. Huulen muoto vaihtelee samassakin kukintotähkässä. Usein huulessa on alimman kukan tapaan ulkoneva keskinipukka. Kukkien väritys on purppuranpunainen ja huulen tummempi kehä-, viiva-, piste- ja rinkulakuvionti vaihtelee kukasta kukkaan niin, ettei kahta samanlaista löydy. Tummempia väririnkuloita löytyy myös muista kehälehdistä. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekän subsp. veripunakämmekän huulen medetön kannus on paksuhko, tylppä ja vähän sikiäintä lyhyempi. Ylimmässä kukassa näkyy heteen toinen tarttumakannallinen siitepölymyhky. Sen alapuolella erottuu kapea keula ja alinna kaksi luottia. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekän subsp. veripunakämmekän huulen medetön kannus on paksuhko, tylppä ja vähän sikiäintä lyhyempi. Ylimmässä kukassa näkyy heteen toinen tarttumakannallinen siitepölymyhky. Sen alapuolella erottuu kapea keula ja alinna kaksi luottia. 9.6.2014 A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, merenrantaniitty, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekän subsp. veripunakämmekän lehdet ovat erityisesti pohjoisempana usein kokonaan tai lähes kokonaan punertavan ruskeita. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekän subsp. veripunakämmekän lehdet ovat erityisesti pohjoisempana usein kokonaan tai lähes kokonaan punertavan ruskeita. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta - punakämmekän subsp. veripunakämmekän medettömät kukat ovat pystyneet huijaamaan pölyttäjiä lähes koko kukinnan ajan. Kota on pönäkkä, vahvasuoninen ja noin 1,5 cm pitkä. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta – punakämmekän subsp. veripunakämmekän medettömät kukat ovat pystyneet huijaamaan pölyttäjiä lähes koko kukinnan ajan. Kota on pönäkkä, vahvasuoninen ja noin 1,5 cm pitkä. OP, Oulu, Haukipudas, Martinniemi, Kilpukkaperä, Villenniemen pohjoispuolinen merenrantaniitty, 9.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto