Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – punakämmekkä subsp. suopunakämmekkä

  • Dactylorhiza incarnata (L.) Soó – punakämmekkä
  • subsp. incarnata – suopunakämmekkä
  • Dactylorhiza Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Punakämmekästä, Dactylorhiza incarnata, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji suopunakämmekkä, subsp. incarnata ja veripunakämmekkä, subsp. cruenta. Suopunakämmekkä on monivuotinen, yleensä 25-50 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä ja pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, hiukan särmikäs ja ontto sekä helakanvihreä. Sen tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Kierteisesti varressa olevia, latvaa kohti pieneneviä ja lähes pystyjä sekä jäykkiä lehtiä on 4-5(-7). Niistä etenkin alemmat ovat pitkätuppisia. Lehdet ovat lähinnä suikeahkoja mutta lähes tasaisesti koko pituudeltaan kärkeä kohti kapenevia. Ne ovat tavallisesti noin 7-15 cm pitkiä ja alempana noin 1-2 cm sekä ylempänä noin 0,5-1 cm leveitä. Pituutta on noin 5-9 kertaa leveyttä enemmän. Ylin varsilehti yltää kukintoon saakka tai jää jonkin verran sen alapuolelle. Lehdet ovat köliselkäisiä, kirkkaanvihreitä ja täplättömiä tai toisinaan yläpuolen kärkiosasta punaruskeatäpläisiä. Ne ovat kämmekkäkasvien tapaan ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Purppuranpunainen, vaaleanpunainen tai harvoin lähes tai aivan valkoinen kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 6-10 cm pitkä ja lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Siinä on yleensä noin 15-40 kukkaa. Kukat ovat kehälehtien asennosta riippuen yleensä noin 8-14 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat suikeahkoja tai kapean kolmiomaisia ja pitkäsuippuisia sekä noin 10-20 mm pitkiä. Ne ovat tavallisesti ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja yleensä punaruskehtavia sekä laidoiltaan sileähköjä. Sikiäin on perätön, kierteinen, vahvasuoninen ja kalju sekä noin 8-10 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on ylöspäin suuntautunut ja niistä keskimmäinen on usein enemmän tai vähemmän eteenpäin taipunut. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja yleensä noin 5-7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 7-9 mm pitkän huulen, joka on laidoiltaan alaskääntynyt. Leveyttä kärkiosalla on suoristettuna noin 6-8 mm. Sen pään muoto vaihtelee tasaisen ehyehköstä matalasti kolmiliuskaiseen tai ulkonevan nipukkakärkiseen. Huulessa on vaihtelevasti tummempia täpliä ja kuvioita sekä lähes aina jonkinasteinen rengaskuvio. Siinä on noin 6-7 mm pitkä, paksuhko ja tylppä kannus, joka on medetön ja yleensä sikiäintä lyhyempi. Kukka on vähätuoksuinen.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu huijaukseen. Sen kohteena ovat erityisesti kimalaiset mutta satunnaisesti myös muut mesipistiäiset. Ne työntävät toiveikkaana imukärsänsä huulen kannukseen ja saavat turhan ”onginnan” myötä mukaansa tarttumakantaiset siitepölymyhkyt vietäväksi toisen kasvin luoteille. Medettömyydestä huolimatta suopunakämmekkä pystyy hyödyntämään kasvupaikkojensa keskikesän vähäkukkaisuutta. Pistiäiset joutuvat varmuuden vuoksi vierailemaan useammassa kukinnossa, kun muita vaihtoehtoja ei ole runsaasti tarjolla. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Medetön pölytysjärjestelmä toimii yllättävän hyvin, sillä hedelmyksiä kehittyy yleensä paljon. Hedelmä on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen ja kalju sekä noin 13-16 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Siementaimi kasvattaa ensimmäisen pienen lehtensä jo vuoden kahden kuluttua itämisestään. Kukintavaiheen saavuttaminen vie kuitenkin useita vuosia. Suopunakämmekkä on monien liuskakämmeköiden tapaan muunteleva koon, lehtien leveyden sekä kehälehtien mallin, värityksen ja kuvioinnin suhteen. Sitä voidaan pitää aika keskeisessä asemassa liuskakämmeköiden suvun lajinkehityksessä ja risteytymisessä. Todennäköisesti se onkin edelleen kehittyvä taksoni, joka muodostaa erilaisia ekotyyppejä kasvupaikoilleen.

Suopunakämmekkä on alkuperäinen Suomessa. Sitä on tavattu kaikista eliömaakunnista. Vahvin kanta on Ahvenanmaan, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, rehevät nevat ja kosteat niityt. Erityisesti eteläisessä Suomessa se on taantunut ja on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella, ei kuitenkaan Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa suopunakämmekkä on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet soiden ojitus, turvetuotanto ja pellonraivaus. Myös rantalaidunnuksen loppuminen sekä yleinen rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat uhkina. Tulevaisuuden uhkana on mainittu lisäksi risteytyminen muiden liuskakämmeköiden kanssa. Muissa Pohjoismaissa suopunakämmekkää esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Veripunakämmekän, subsp. cruenta, lehdet ovat siirottavat sekä tieteellisen ja suomalaisen nimensä mukaisesti punaruskeatäpläiset tai -läiskäiset. Toisinaan väri on laajemminkin peittävää. Lisäksi lehdet ovat enintään 5 kertaa leveytensä pituiset.

Suomen punakämmekkätaksonien lisäksi Ruotsissa ja Tanskassa kasvaa harvinaisena vahapunakämmekkä, subsp. ochroleuca. Se on kookas, jopa 90 cm korkea ja sen kukat ovat kellertävät. Norjan ja Tanskan rannikoilla kasvaa myös dyynipunakämmekkä, subsp. lobelii. Se on yleensä enintään 15 cm korkea, hyvin tanakka ja pitkälehtinen sekä vaaleanpunakukkainen. Myös käsitykset näiden kämmeköiden taksonomisesta asemasta ovat vaihdelleet.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suopunakämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekkä on kaikkein tyypillisimmillään aika kookas, vankkavartinen, pysty- ja kapeahkolehtinen sekä kasvin kokoon nähden aika pienikukkainen. Pituus vaihtelee kuitenkin yleensä välillä 25-50 cm. Kuvassa seuralaisena on mm. keltasara, Carex flava. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekkä on kaikkein tyypillisimmillään aika kookas, vankkavartinen, pysty- ja kapeahkolehtinen sekä kasvin kokoon nähden aika pienikukkainen. Pituus vaihtelee kuitenkin yleensä välillä 25-50 cm. Kuvassa seuralaisena on mm. keltasara, Carex flava. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekkä voi toisinaan olla myös harottava- ja leveämpilehtinen. Varrella on kierteisesti latvaa kohti pieneneviä lehtiä tavallisesti neljä tai viisi. Niistä etenkin alemmat ovat pitkätuppisia. Kuvassa seuralaisena on raatteen, Menyanthes trifoliata, lehtiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekkä voi toisinaan olla myös harottava- ja leveämpilehtinen. Varrella on kierteisesti latvaa kohti pieneneviä lehtiä tavallisesti neljä tai viisi. Niistä etenkin alemmat ovat pitkätuppisia. Kuvassa seuralaisena on raatteen, Menyanthes trifoliata, lehtiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekkä voi toisinaan kasvaa tavanomaisia mittoja kookkaammaksikin. Kuvan yksilöllä korkeutta on 58 cm. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, rehevät nevat ja kosteat niityt. Kuvassa seuralaisina ovat mm. raate, metsätähti, Lysimachia europaea ja rantamatara, Galium palustre. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantaneva laiteineen lintutornin kohdalla, luonnonsuojelualue, 4.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekkä voi toisinaan kasvaa tavanomaisia mittoja kookkaammaksikin. Kuvan yksilöllä korkeutta on 58 cm. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, rehevät nevat ja kosteat niityt. Kuvassa seuralaisina ovat mm. raate, metsätähti, Lysimachia europaea ja rantamatara, Galium palustre. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantaneva laiteineen lintutornin kohdalla, luonnonsuojelualue, 4.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata - suopunakämmekkä on kuvan kasvupaikallaan kapeatähkäistä, pienikukkaista ja tyypillisen pystylehtistä. Alimmat kukat ovat jo kotavaiheessa. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, rantanevakaista, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata – suopunakämmekkä on kuvan kasvupaikallaan kapeatähkäistä, pienikukkaista ja tyypillisen pystylehtistä. Alimmat kukat ovat jo kotavaiheessa. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, rantanevakaista, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän kukintotähkä on yleisimmin purppuranpunainen, tiivis ja noin 6-10 cm pitkä sekä lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Siinä on tavallisesti noin 15-40 kukkaa. Kukkien tukilehdet ovat yleensä ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja enemmän tai vähemmän punaruskehtavia. Sikiäin on vahvasuoninen, kierteinen ja noin 8-10 mm pitkä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän kukintotähkä on yleisimmin purppuranpunainen, tiivis ja noin 6-10 cm pitkä sekä lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Siinä on tavallisesti noin 15-40 kukkaa. Kukkien tukilehdet ovat yleensä ainakin tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja enemmän tai vähemmän punaruskehtavia. Sikiäin on vahvasuoninen, kierteinen ja noin 8-10 mm pitkä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on suuntautunut ylöspäin. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja yleensä noin 5-7 mm pitkiä. Kaksi sisempää ja hieman lyhyempää kehälehteä sekä usein myös keskimmäinen ulompi kehälehti kaartuvat eteenpäin hetiön ja emiön ylle. Huuli on tavallisesti noin 7-9 mm pitkä ja laidoiltaan alaskääntynyt. Sen kärjen muoto vaihtelee tasaisen ehyehköstä matalasti kolmiliuskaiseen tai kuvan tavoin ulkonevan nipukkakärkiseen. Huulessa on vaihtelevasti tummempia täpliä ja kuvioita sekä lähes aina jonkinasteinen rengaskuvio. Siinä on noin 6-7 mm pitkä, paksuhko kannus, joka on medetön ja yleensä sikiäintä lyhyempi. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on suuntautunut ylöspäin. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja yleensä noin 5-7 mm pitkiä. Kaksi sisempää ja hieman lyhyempää kehälehteä sekä usein myös keskimmäinen ulompi kehälehti kaartuvat eteenpäin hetiön ja emiön ylle. Huuli on tavallisesti noin 7-9 mm pitkä ja laidoiltaan alaskääntynyt. Sen kärjen muoto vaihtelee tasaisen ehyehköstä matalasti kolmiliuskaiseen tai kuvan tavoin ulkonevan nipukkakärkiseen. Huulessa on vaihtelevasti tummempia täpliä ja kuvioita sekä lähes aina jonkinasteinen rengaskuvio. Siinä on noin 6-7 mm pitkä, paksuhko kannus, joka on medetön ja yleensä sikiäintä lyhyempi. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekällä muiden liuskakämmeköiden tavoin riittää monimuotoisuutta. Kuvan yksilöllä kukintotähkä on ehkä varjoisan kasvupaikan vuoksi jäänyt harvaksi ja kukkien tukilehdistä puuttuu punaväri kokonaan. Lisäksi ne ovat aivan poikkeuksellinen pitkiä, enimmillään jopa kaksi kertaa kukan pituisia. Tukilehtien yläpinnalla on punaruskeita täpliä, vaikka lehdet olivat täplättömät. Kukan väritys on valjun sinipunainen, mikä voi johtua myös kuvaustilanteen valaistuksen vaikutuksesta värin tallentumiseen. Huuli on ehyt ja hieman mutkalaitainen. A, Jomala, Västansunda, Vargsundet-lahdesta etelään oleva Moren, umpeenkasvaneeseen merenlahteen muodostunut lettosuo, luonnonsuojelualue, 14.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekällä muiden liuskakämmeköiden tavoin riittää monimuotoisuutta. Kuvan yksilöllä kukintotähkä on ehkä varjoisan kasvupaikan vuoksi jäänyt harvaksi ja kukkien tukilehdistä puuttuu punaväri kokonaan. Lisäksi ne ovat aivan poikkeuksellinen pitkiä, enimmillään jopa kaksi kertaa kukan pituisia. Tukilehtien yläpinnalla on punaruskeita täpliä, vaikka lehdet olivat täplättömät. Kukan väritys on valjun sinipunainen, mikä voi johtua myös kuvaustilanteen valaistuksen vaikutuksesta värin tallentumiseen. Huuli on ehyt ja hieman mutkalaitainen. A, Jomala, Västansunda, Vargsundet-lahdesta etelään oleva Moren, umpeenkasvaneeseen merenlahteen muodostunut lettosuo, luonnonsuojelualue, 14.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata - suopunakämmekän värimuuntelua osoittaa kuvan yksilö, jossa samassa kukintotähkässä kehälehdet voivat olla kokonaan vaaleanpunaisia, osittain valkoisia tai kokonaan valkoisia. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, rantasuokaista, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata – suopunakämmekän värimuuntelua osoittaa kuvan yksilö, jossa samassa kukintotähkässä kehälehdet voivat olla kokonaan vaaleanpunaisia, osittain valkoisia tai kokonaan valkoisia. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, rantasuokaista, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekkä on kuvan letolla varsin omintakeisen näköinen ja jo aika kaukana tyypillisestä lajinsa edustajasta. Kuvassa oleva varsipari muistuttaa harvalla kukinnollaan ja osin kukkamallillaankin jo kaitakämmekkää, D. trausteineri, jota kasvoi paikalla pienikokoisena mutta muuten monimuotoisena. Taustalla on lähteikkösuolaheinän, Rumex acetosa var. fontanopaludosus, harsuja kukintoja. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekkä on kuvan letolla varsin omintakeisen näköinen ja jo aika kaukana tyypillisestä lajinsa edustajasta. Kuvassa oleva varsipari muistuttaa harvalla kukinnollaan ja osin kukkamallillaankin jo kaitakämmekkää, D. trausteineri, jota kasvoi paikalla pienikokoisena mutta muuten monimuotoisena. Taustalla on lähteikkösuolaheinän, Rumex acetosa var. fontanopaludosus, harsuja kukintoja. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän moninaisuutta: Lajille epätyypillisen suuret kukat ovat harvahkona tähkänä. Huuli on laaja, leveä ja matalasti kolmiliuskainen sekä laidoiltaan voimakkaasti alaskääntynyt. Mukana saattaa hyvinkin olla uutta perimää leton muilta liuskakämmeköiltä, maariankämmekältä, D. maculata tai kaitakämmekältä, D. trausteineri. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän moninaisuutta: Lajille epätyypillisen suuret kukat ovat harvahkona tähkänä. Huuli on laaja, leveä ja matalasti kolmiliuskainen sekä laidoiltaan voimakkaasti alaskääntynyt. Mukana saattaa hyvinkin olla uutta perimää leton muilta liuskakämmeköiltä, maariankämmekältä, D. maculata tai kaitakämmekältä, D. trausteineri. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän moninaisuus kukoistaa samassakin kukintotähkässä. Huulen muoto, liuskaisuus, väri ja kuviointi vaihtelevat eri kukissa. Huulen kannus on noin sikiäimen mittainen kaitakämmekän, D. traunsteineri, tapaan. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän moninaisuus kukoistaa samassakin kukintotähkässä. Huulen muoto, liuskaisuus, väri ja kuviointi vaihtelevat eri kukissa. Huulen kannus on noin sikiäimen mittainen kaitakämmekän, D. traunsteineri, tapaan. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekkä näyttää pärjäävän lähes vesikasvinakin. Yleensä samalla asialla voi huijata vain kerran tai pari, mutta suopunakämmekkä näköjään kykenee huijaamaan medettömillä kukillaan kaiken aikaa, sillä kukat kehittyvät lähes säännönmukaisesti siemenkodiksi. 12.7.2019 PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekkä näyttää pärjäävän lähes vesikasvinakin. Yleensä samalla asialla voi huijata vain kerran tai pari, mutta suopunakämmekkä näköjään kykenee huijaamaan medettömillä kukillaan kaiken aikaa, sillä kukat kehittyvät lähes säännönmukaisesti siemenkodiksi. 12.7.2019 PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän kota on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen ja kalju. Se on noin 13-16 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu sekä avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole ollenkaan vararavintoa. Uuden kasviyksilön edellytys on, että se pääsee yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saa kasvuunsa tarvittavan ravinnon sienijuuren kautta. 12.7.2019 PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän kota on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen ja kalju. Se on noin 13-16 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu sekä avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole ollenkaan vararavintoa. Uuden kasviyksilön edellytys on, että se pääsee yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saa kasvuunsa tarvittavan ravinnon sienijuuren kautta. 12.7.2019 PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, luonnonsuojelualue, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän lehdet ovat lähinnä suikeahkoja mutta lähes tasaisesti koko pituudeltaan kärkeä kohti kapenevia. Ne ovat tavallisesti noin 7-15 cm pitkiä ja alempana noin 1-2 cm sekä ylempänä noin 0,5-1 cm leveitä. Pituutta on noin 5-9 kertaa leveyttä enemmän. Lehdet ovat kirkkaanvihreitä ja täplättömiä tai toisinaan yläpuolen kärkiosasta punaruskeatäpläisiä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantaneva laiteineen lintutornin kohdalla, luonnonsuojelualue, 4.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän lehdet ovat lähinnä suikeahkoja mutta lähes tasaisesti koko pituudeltaan kärkeä kohti kapenevia. Ne ovat tavallisesti noin 7-15 cm pitkiä ja alempana noin 1-2 cm sekä ylempänä noin 0,5-1 cm leveitä. Pituutta on noin 5-9 kertaa leveyttä enemmän. Lehdet ovat kirkkaanvihreitä ja täplättömiä tai toisinaan yläpuolen kärkiosasta punaruskeatäpläisiä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantaneva laiteineen lintutornin kohdalla, luonnonsuojelualue, 4.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata - suopunakämmekän lehtien alapuoli on köliselkäinen. Muuten lehdet ovat kämmekkäkasvien tapaan silposuonisia ja ehytlaitaisia. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata – suopunakämmekän lehtien alapuoli on köliselkäinen. Muuten lehdet ovat kämmekkäkasvien tapaan silposuonisia ja ehytlaitaisia. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto