- Draba nemorosa L. – keltakynsimö
- var. nemorosa – karvakeltakynsimö
- var. leiocarpa Lindblad – silokeltakynsimö
- Draba L. – kynsimöt
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Keltakynsimöstä, Draba nemorosa, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, karvalituinen nimimuunnos, karvakeltakynsimö, var. nemorosa ja kaljulituinen muunnos, silokeltakynsimö, var. leiocarpa. Keltakynsimö on yksivuotinen ja lehtiruusukkeellinen ruoho, joka on useimmiten noin 5-25 cm korkea. Pääjuuri on ohut ja siinä on usein hentoja, pitkähköjä sivujuuria. Varsi on haaraton tai tyviosasta ja harvoin ylempää haarova, lehdekäs ja vihreä tai kellanvihreä. Se on kukinto-osan alapuolelta tähtikarvainen ja hapsikarvainen sekä ylempää kalju.
Varren tyvellä on muutaman lehden muodostama ruusuke. Ruusukelehdet ovat ruodittomat, soikeat tai lyhyen vastapuikeat ja kapeatyviset sekä ehytlaitaiset tai kärkiosan laidoissa on muutama hammas. Lehdet ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. Varsilehdet ovat varren alaosassa kierteisesti. Ne ovat ruodittomat, puikeat tai pitkulaiset ja leveähkötyviset sekä useimmiten laidoiltaan terävähampaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 5-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm. Kaikki lehdet ovat vihreät tai vaaleanvihreät ja molemmin puolin tiheähkösti tähtikarvaiset sekä erityisesti laidoiltaan myös hapsikarvaiset.
Kukinto on varren latvassa oleva terttu, joka harsuuntuu ja pitenee kukinnan edetessä jopa 10-15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. Lopulta tertun osuus kasvin kokonaispituudesta on huomattavasti suurempi kuin sen alapuolisen varren. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tavallisesti noin 2-5 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai lähes soikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja hapsikarvaiset sekä kellanvihreät tai lähes keltaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1-1,2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,6-0,7 mm. Teriö on keltainen tai vaaleankeltainen ja tavallisesti noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään lanttopäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 1,5-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat kellertävät ja hieman alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä soikeahko sekä litteä. Emi on melkein vartaloton, ja pieni, pyöreän nuppimainen ja kellertävä luotti on lähes suoraan sikiäimen kärjessä. Hedelmäperä on siirottava, kalju ja yleensä noin 10-15 mm pitkä. Hedelmä on soikea, litteä ja kellanvihreä litu, joka on tavallisesti noin 4-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveä. Lidun kärjessä on lähinnä kuivuneen luotin muodostama, enintään 0,2 mm pitkä ota. Karvakeltakynsimöllä, var. nemorosa, litu on hyvin lyhytkarvainen. Karvoitus muodostuu tavallisista karvoista, joiden havaitseminen vaatii suurennosta. Silokeltakynsimöllä, var. leiocarpa, litu on kalju. Muunnoksilla ei nimistään huolimatta ole mitään muita karvaisuuseroja. Välikalvo erottaa lidun kahteen monisiemeniseen osaan. Siemenet ovat soikeat, litteähköt ja ruskeat sekä noin 0,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Keltakynsimö on Suomessa harvinaistuva muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Nimimuunnosta, karvakeltakynsimöä, on tavattu Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnista. Silokeltakynsimön kasvupaikat ovat sijoittuneet Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan eliömaakuntiin. Lajin löydetyistä kasvupaikoista vain pieni osa on enää 2000-luvulla jäljellä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä avoimet kedot, hietikkoiset pientareet ja tienvarret, muurit, vallit ja raunioiden ympäristöt. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen ja erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat rakentaminen ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa keltakynsimö kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.
Keltakynsimö on kotoisin Itä-Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan aro- ja ketomailta. Suomen rannikoille laji saapui ilmeisesti viikinkiveneiden mukana. Syysyksivuotisena kasvina keltakynsimö on täysin riippuvainen kulloisenkin vuoden siementuotannosta ja kasvupaikan riittävästä avoimuudesta. Vuosittaiset kannanvaihtelut ovat usein suuria. Lajin kokonaiskehitys on ollut jo pitkään mollivoittoinen. Vaikka alla olevia Kasviatlaksen havaintokarttoja ei voi pitääkään lajin ja sen muunnosten nykylevinneisyyden koko kuvana, ovat ne kuitenkin suuntaa antavia. Tällä vuosituhannella järjestelmään kirjattuja kasvupaikkoja on maanlaajuisesti vain muutamia.
Suomessa kasvaa kymmenen luontaista kynsimölajia. Keltakynsimön lisäksi vain kahta niistä tavataan pohjoisimman Suomen eteläpuolella. Harmaakynsimö, D. incana, on tanakkavartinen, tiheälehtinen ja valkoteriöinen. Kevätkynsimöllä, D. verna, on lehtiruusuke ja lehdettömät kukkavanat. Teriö on valkoinen, ja terälehdet ovat syvään kaksiliuskaiset. Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomen lounaisosissa kasvaa lisäksi yksi laji, joka on Suomessa vuoteen 2020 asti sisällytetty kynsimöihin nimellä vallikynsimö, D. muralis. Molekyyligeneettisin perustein se siirrettiin nykyisin yksilajiseen sukuun Drabella nimellä vallikynsikkö, D. muralis. Eri sukuun siirtämisestä huolimatta se muistuttaa paljon keltakynsimöä ja on samalla tavoin hoikka ja noin 10-30 cm korkea. Se on kuitenkin valkokukkainen, ja varsilehdet ovat leveän herttamaiset ja sepivät. Nykykynsimöistä poiketen sen kukassa on vain neljä hedettä. Hedelmävaiheessa sen erottaa keltakynsimöstä lyhyempien lituperien perusteella. Kun keltakynsimöllä lituperät ovat 2-3 kertaa litua pitemmät, vallikynsiköllä ne ovat noin lidun mittaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle karvakeltakynsimön esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle silokeltakynsimön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Draba nemorosa – keltakynsimö on harvinaistuva ja nykyisin erittäin uhanalaiseksi (EN) todettu muinaistulokas, jolla on enää vähänlaisesti kasvupaikkoja jäljellä. Se kasvaa lähinnä avoimilla kedoilla, hietikkoisilla pientareilla ja tienvarsilla, muureilla, valleilla ja raunioiden ympäristössä. EH, Pälkäne, keskustan pohjoispuoli, Pyhän Mikaelin kirkon raunioiden ympäristö, 15.5.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön varsi on haaraton tai tyviosasta ja harvoin ylempää haarova. 15.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön kukkaperä on tavallisesti noin 2-5 mm pitkä. 15.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön teriö on keltainen tai vaaleankeltainen ja tavallisesti noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään lanttopäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 1,5-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1 mm leveät. Heteitä on kuusi. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä soikeahko sekä litteä. Emi on melkein vartaloton, ja pieni, nuppimainen luotti on lähes suoraan sikiäimen kärjessä. 15.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat puikeat tai lähes soikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja hapsikarvaiset sekä kellanvihreät tai lähes keltaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1-1,2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,6-0,7 mm. 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön lituperä on siirottava ja yleensä noin 10-15 mm pitkä. Litu on soikea, litteä ja tavallisesti noin 4-6 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveä. Lituperä on kahdesta kolmeen kertaa litua pitempi. Lidun kärjessä on lähinnä kuivuneen luotin muodostama, enintään 0,2 mm pitkä ota. 15.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön lituperä on kalju. Kuvassa olevan nimimuunnoksen, karvakeltakynsimön, var. nemorosa, litu on hyvin lyhytkarvainen. Karvoitus muodostuu tavallisista karvoista, joiden havaitseminen vaatii suurennosta. Silokeltakynsimöllä, var. leiocarpa, litu on kalju. 10.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba nemorosa – keltakynsimön ruusukelehdet ovat ruodittomat, soikeat tai lyhyen vastapuikeat ja kapeatyviset sekä ehytlaitaiset tai kärkiosan laidoissa on muutama hammas. Lehdet ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. 10.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 