- Dracocephalum thymiflorum L. – ketoampiaisyrtti
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Dracocephalum triflorum L.
- Dracocephalum L. – ampiaisyrtit
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Ketoampiaisyrtti, Dracocephalum thymiflorum, on yksi- tai joskus kaksivuotinen, pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 10-60 cm korkea. Yksivuotisilla yksilöillä juuri on ohuehko ja kaksivuotisilla yksilöillä vähän vankempi sekä pysty tai vino. Varret ovat haarattomat tai lehtihankaisesti haarovat ja 4-särmäiset sekä lyhytkarvaiset. Ne ovat vihreät tai ainakin osittain punaruskeat. Lehtihangoissa on myös kukattomia lyhytversoja, jotka eivät kehitykään pitemmiksi.
Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtien muoto vaihtelee sijainnin mukaan. Alimmat lehdet lähellä tyveä ovat lyhyenpuikeat tai melkein pyöreähköt ja hertta- tai lähes suoratyviset. Laita on säännöllisen pyöreä- tai suippohampainen. Alimmat lehdet ovat usein kukintavaiheessa jo lakastuneet tai lakastumassa. Ylempänä varrella lehtilapa muuttuu pitkulaisemman puikeaksi, kapeanpuikeaksi tai lähes kapeansoikeaksi. Kärki on suipohko tai pyöreähkö ja tyvi kiilamainen tai pyöreähkö. Laidan malli vaihtelee matalanyhäisestä isohampaiseen. Varsilehtien ruoti on tavallisesti noin 0,5-3 cm pitkä ja hyvin lyhytkarvainen. Alimmissa lehdissä se on selvästi lehtilapaa pitempi. Lapa on molemmin puolin vihreä ja kaljuhko tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvainen sekä vaaleanystyinen. Se on yleensä noin 1-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-2,5 cm leveä.
Kukinto muodostuu varren ja haarojen yläosan lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat lieriömäisen tähkämäisenä latvaryhmänä, joka on yläosastaan tiheämpi ja alempaa katkonainen. Kukintavaiheessa se on leveydeltään yleensä noin 15-20 mm. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat alempana ylempien varsilehtien kaltaiset ja latvaosassa asteittain pienenevät, kapeanpuikeat, soikeat tai suikeahkot ja lähes tai aivan ehytlaitaiset sekä ripsireunaiset. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja lähes perättömästä kukkaryhmästä, viuhkosta, johon kiinnittyneiden, yksittäisten kukkien perä on lyhytkarvainen ja noin 1-2,5 mm pitkä. Kummassakin viuhkossa on tavallisesti noin 3-9 kukkaa. Viuhkojen ja kukkien tyvellä on lyhytperäisiä kukinto- ja esilehtiä jotka ovat lähinnä soikeahkoja, lyhytkarvaisia ja ripsilaitaisia sekä yleensä noin 2-7 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 mm leveitä. Verhiö on torvimainen, päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 6-8 mm pitkä. Se on useimmiten vihreä tai ainakin osittain punaruskea tai sinipunainen ja 15-suoninen sekä siirottavasti lyhytkarvainen. Verhiön ylähuulessa on 3 liuskaa, joista keskimmäinen on muita kookkaampi, pyöreähkö ja jyrkästi otapäiseksi kärjeksi kapeneva. Muut kaksi ovat kapean kolmiomaiset ja otakärkiset. Alahuulessa on kaksi liuskaa, jotka ovat ylähuulen sivuliuskoja kapeammat ja otakärkiset. Kärkiliuskojen osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 2-3 mm.
Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja vaaleansininen tai -sinipunainen. Se on pitkätorvinen, päältä lähes kauttaaltaan lyhytkarvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Se yltää vain hiukan verhiönliuskoja pitemmälle. Teriön ylähuuli on kupera, useimmiten lovipäinen tai 2-liuskainen ja yleensä noin 1 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkeä kohti levenevä, lovi- tai lanttopäinen ja tavallisesti noin 1,5-2 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 1 mm pitkät sivuliuskat. Alahuulen sisäpinnalla ja nielun ympärillä on vaihtelevasti teriön pohjaväriä tummempia pisteitä tai läiskiä. Torven yläosaan kiinnittyneitä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne jäävät yleensä teriön ylähuulen sisään. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvi tuottaa mettä. Emi on 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä, mutta voi toisinaan näkyä myös teriön ulkopuolella. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja lähes 2 mm leveä. Lohkot ovat lähinnä liereät, sileät ja yläpäästään pyöristyneet. Ne ovat kypsinä ruskeat ja noin 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Ketoampiaisyrtti on kotoisin Itä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Suomessa se on muutamin paikoin vakiintunut uustulokas, joka on kulkeutunut tänne mm. Venäjän vallan aikana varuskuntien hevosrehun mukana. Vakiintuneita kasvustoja on tai on ollut ainakin Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Valtaosa Suomen havainnoista on vanhoja. Pohjoisimmat on tehty Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä vallit, tien- ja radanvarret, myllyalueet, pellot, puutarhat ja joutomaat. Vaikka ketoampiaisyrtti on uustulokas, se on otettu mukaan uhanalaisuusarviointiin. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa tulokkaana Ruotsissa ja ilmeisesti myös Tanskassa.
Ketoampiaisyrtti muistuttaa ulkomuodoltaan ketokäenminttua, Acinos arvensis. Ketokäenmintun lehtiruoti on kuitenkin vain noin 2-3 mm pitkä. Lehtilavan muoto vaihtelee suikeasta puikeaan ja alemmissa lehdissä myös soikeaan. Laita on harva- ja matalahampainen tai lähes ehyt sekä yleensä jossain määrin alaspäin kiertynyt. Se on tavallisesti noin 8-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveä. Myös teriö on reilusti verhiötä pitempi. Jos tykkää tarkasta ja hankalasta laskemisesta, voi todeta, että ketokäenmintun verhiössä on suonia vain 11-13, kun ketoampiaisyrtillä niitä on 15. Suomessa on tällä vuosituhannella tehty muutama Kasviatlakseen hyväksytty havainto myös kahdesta muusta ampiaisyrtistä, amerikanampiaisyrtistä, D. parviflorum ja tuoksuampiaisyrtistä, D. moldavicum. Amerikanampiaisyrtin kukintotähkä on hyvin tiheä ja yhtenäinen. Sen tukilehdet ovat piikkihampaisia. Tuoksuampiaisyrtin teriö on 20-25 mm pitkä eli noin 2-2,5 kertaa ketoampiaisyrtin teriötä pitempi. Se on myös huomattavasti verhiötä pitempi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketoampiaisyrtin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 