Ervilia sylvatica – metsävirvilä

  • Ervilia sylvatica (L.) Schur – metsävirvilä
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Vicia sylvatica L. – metsävirna
  • Ervilia Link – sieponvirvilät
  • Fabaceae – hernekasvit

Metsävirvilä, Ervilia sylvatica, on nykytutkimuksen perusteella erotettu eri sukuun aikaisemmasta virnojen suvusta, jossa sen nimi oli metsävirna, Vicia sylvatica. Se on monivuotinen, rento, kiipeilevä ja tavallisesti noin 60-180 cm pitkä ruoho. Juurakko on suikertava muodostaen kasvullisesti laajenevia varsikkoja. Varret ovat haarovat, hoikat, särmikkäät, vihreäsävyiset ja kaljut.

Lehdet ovat korvakkeelliset, lähes tyveen saakka parilehdykkäiset, kärhelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat erityisesti alemmissa lehdissä kärjestään moniliuskaiset, noin 5-7 mm pitkät ja liuskoineen noin 6-10 mm leveät. Liuskat ovat kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Ylemmissä lehdissä korvakkeet ovat pienemmät, usein vähäliuskaisemmat ja toisinaan aivan liuskattomat sekä suikeahkot tai kapeanpuikeahkot. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja lehdykät levällään leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 6-12 paria, ja ne ovat vastakkain tai usein vuoroittain sijainnin vaihdellessa samassakin lehdessä. Niiden ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehdykät ovat soikeat tai hieman kapeanpuikeat, pyöreätyviset ja -kärkiset sekä lyhyen otapäiset ja ehytlaitaiset. Ne ovat molemmin puolin vihreät, kaljut, tavallisesti noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehden päässä oleva kärhi on kärkiosastaan haarova ja noin 20-50 mm pitkä. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin tai omiin versoihinsa se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan kasvua ylöspäin.

Kukinto on pitkäperäinen, yleensä noin 5-20-kukkainen, harsuhko ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee verson pitenevän latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-11 cm pitkä ja noin 2-3 cm leveä. Kukintoperä on särmikäs, vaihtelevasti lyhytkarvainen ja noin 3-13 cm pitkä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Verhiö on tyveltään maljamaisen – torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on yleensä vihreänpunertava, hyvin lyhytkarvainen ja kaikkiaan noin 5-7 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat ja noin 1-3 mm pitkät. Alin liuska on muita pitempi.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Metsävirvilän teriö on tavallisesti noin 12-18 mm pitkä ja pohjaväriltään valkoinen. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka kärkiosan suonet ovat sinipunaiset tai siniset. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa eli lapa on leveä, tylppäpäinen ja keskeltä taitteinen tai lovikärkinen sekä tyviosa eli kynsi verhiön sisään kapeneva. Purje on suorana noin teriön mittainen, ja sen kärkiosa on noin 7-9 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat kärkiosastaan soikeahkot, pyöreäpäiset, purjeen tavoin suoniltaan tummemmat ja noin 2,5-3,5 mm leveät sekä tyviosastaan verhiön sisään kapenevat ja lähes purjeen mittaiset. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat, suippopäiset, suiposta kärjestään sinipunaiset tai siniset ja noin siipien mittaiset.

Kukassa on 10 hedettä, joista 9:llä palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on erillinen. Hedekokonaisuuden vapaat palho-osuudet ovat valkoiset, ja niiden kärjessä olevat ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on luotteineen ympäri asti karvainen.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta tyvestään kapeneva ja alapuolen kärjestään pyöristyvä. Se on ensin vihreä, kypsänä ruskea tai musta ja kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 25-30 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana emin kuivunut vartalo. Palossa on useimmiten 4-5 pallomaista ja mustanruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 3-3,5 mm. Ne irtoavat palon auetessa. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta elokuulle.

Metsävirvilä on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Koillismaan eliömaakunnissa. Laji on yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisehko tai harvinainen muualla esiintymisalueellaan ja hyvin harvinainen Koillismaan eliömaakunnassa. Lisäksi lajia on tavattu harvinaisena tulokkaana Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet metsät, lehdot, metsänreunat, kivikot ja metsäiset tienpientareet. Metsävirvilä kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Metsävirvilä on monen muun hernekasvin tavoin lievästi myrkyllinen. Sen pölyttäjinä toimivat kimalaiset ja mehiläiset, joiden paino riittää avaamaan sulkeutuneen nielun. Siemenillä ei ole juurikaan mahdollisuutta levitä kasvupaikkaansa kauemmaksi. Kasvullinen lisääntyminen on tehokasta, ja usein laji esiintyykin laajempina kasvustolaikkuina. Metsävirvilän kasvupaikoilla ei juurikaan esiinny samankaltaisia, rentoja ja pitkävartisia hernekasveja. Ainoastaan hiirenvirna, Vicia cracca, viihtyy myös metsänlaiteissa ja ruohopohjaisissa metsissäkin tienpientareista puhumattakaan. Sen teriöt ovat kuitenkin sinipunaiset tai siniset ja keskimäärin pienemmät, noin 8-12 mm pitkät. Kukattomissa kasveissa voi kiinnittää huomion lehtiin tai oikeammin lehtikorvakkeisiin, jotka erityisesti latvan alapuolisissa lehdissä ovat metsävirvilällä moniliuskaiset ja hiirenvirnalla kapeansuikeat, toispuolisen keihästyviset ja liuskattomat.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsävirvilän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase). Laji on edelleen nimellä Vicia sylvatica.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Ervilia sylvatica - metsävirvilä on nykytutkimuksen perusteella erotettu eri sukuun aikaisemmasta virnojen suvusta, jossa sen nimi oli metsävirna, Vicia sylvatica. Se on monivuotinen, rento ja tavallisesti noin 60-180 cm pitkä ruoho, joka korkeampien tukikasvien puutteessa tyytyy suikertamaan pitkin maanpintaa ja ankkuroimaan vartensa mataliin ruohoihin ja varpuihin. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Mieslahden perukka, Pitkäperä, lähellä lahden päätä olevan Matokallion alarinne, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilä on nykytutkimuksen perusteella erotettu eri sukuun aikaisemmasta virnojen suvusta, jossa sen nimi oli metsävirna, Vicia sylvatica. Se on monivuotinen, rento ja tavallisesti noin 60-180 cm pitkä ruoho, joka korkeampien tukikasvien puutteessa tyytyy suikertamaan pitkin maanpintaa ja ankkuroimaan vartensa mataliin ruohoihin ja varpuihin. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Mieslahden perukka, Pitkäperä, lähellä lahden päätä olevan Matokallion alarinne, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän kasvavien versojen tavatessa selvästi korkeamman ruoho- tai puuvartisen kasvin sen lehtien kärjessä olevat kärhöt hakevat siitä otteen ja kietoutuvat tiukasti tukensa ympärille. Tuen avulla verso jatkaa köynnöksen tavoin kasvuaan ylöspäin kohti runsaampaa valoa. Kuvassa puolukkavarvikossa kasvava verso tukeutuu katajanoksiin eikä männynrunkokaan enää ole kaukana. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Mieslahden perukka, Pitkäperä, lähellä lahden päätä olevan Matokallion alarinne, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica – metsävirvilän kasvavien versojen tavatessa selvästi korkeamman ruoho- tai puuvartisen kasvin sen lehtien kärjessä olevat kärhöt hakevat siitä otteen ja kietoutuvat tiukasti tukensa ympärille. Tuen avulla verso jatkaa köynnöksen tavoin kasvuaan ylöspäin kohti runsaampaa valoa. Kuvassa puolukkavarvikossa kasvava verso tukeutuu katajanoksiin eikä männynrunkokaan enää ole kaukana. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Mieslahden perukka, Pitkäperä, lähellä lahden päätä olevan Matokallion alarinne, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica - metsävirvilän kukinto on pitkäperäinen, harsuhko ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee verson pitenevän latva-alueen lehtihangoissa. Kukintoperä on noin 3-13 cm pitkä. Samalla kun kukintotertun alaosa on jo kehittymässä hedelmiksi, pitenevä kärkiosa usein vielä kukkii. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän kukinto on pitkäperäinen, harsuhko ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee verson pitenevän latva-alueen lehtihangoissa. Kukintoperä on noin 3-13 cm pitkä. Samalla kun kukintotertun alaosa on jo kehittymässä hedelmiksi, pitenevä kärkiosa usein vielä kukkii. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän kukintoterttu on yleensä noin 5-20-kukkainen, tavallisesti noin 2-11 cm pitkä ja noin 2-3 cm leveä. Muista virnamaisista hernekasveista poiketen sen kukinnot ovat valkopohjaiset ja siten helposti tunnistettavat. EH, Pälkäne, Kärväntälä, Sonni, Ansajärventien laitaruohikko metsän reunassa, Särkijärven lounaispuolella, 10.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica – metsävirvilän kukintoterttu on yleensä noin 5-20-kukkainen, tavallisesti noin 2-11 cm pitkä ja noin 2-3 cm leveä. Muista virnamaisista hernekasveista poiketen sen kukinnot ovat valkopohjaiset ja siten helposti tunnistettavat. EH, Pälkäne, Kärväntälä, Sonni, Ansajärventien laitaruohikko metsän reunassa, Särkijärven lounaispuolella, 10.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica - metsävirvilän teriö on hernekasvien tapaan vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Pölytykseen kelvolliset medenhakijat ovat kimalaisia ja mehiläisiä, joiden paino riittää avaamaan nielua, heteitä ja emiä peittävät terälehdet. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Mieslahden perukka, Pitkäperä, lähellä lahden päätä olevan Matokallion alarinne, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica – metsävirvilän teriö on hernekasvien tapaan vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Pölytykseen kelvolliset medenhakijat ovat kimalaisia ja mehiläisiä, joiden paino riittää avaamaan nielua, heteitä ja emiä peittävät terälehdet. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Mieslahden perukka, Pitkäperä, lähellä lahden päätä olevan Matokallion alarinne, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica - metsävirvilän näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka kärkiosan suonet ovat sinipunaiset tai siniset. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin, ja värikkäät suonet toimivat mesiviittoina hyönteisille. Terälehden kärkiosa on leveä, tylppäpäinen ja keskeltä taitteinen tai lovikärkinen. Se on suorana noin teriön mittainen, ja kärkiosa on noin 7-9 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat kärkiosastaan soikeahkot, pyöreäpäiset, purjeen tavoin suoniltaan tummemmat ja noin 2,5-3,5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat, suippopäiset ja suiposta kärjestään sinipunaiset tai siniset. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itätyvellä oleva lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka kärkiosan suonet ovat sinipunaiset tai siniset. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin, ja värikkäät suonet toimivat mesiviittoina hyönteisille. Terälehden kärkiosa on leveä, tylppäpäinen ja keskeltä taitteinen tai lovikärkinen. Se on suorana noin teriön mittainen, ja kärkiosa on noin 7-9 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat kärkiosastaan soikeahkot, pyöreäpäiset, purjeen tavoin suoniltaan tummemmat ja noin 2,5-3,5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat, suippopäiset ja suiposta kärjestään sinipunaiset tai siniset. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itätyvellä oleva lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän teriö on tavallisesti noin 12-18 mm pitkä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on tyveltään maljamaisen - torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä vihreänpunertava ja kaikkiaan noin 5-7 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat ja noin 1-3 mm pitkät. Alin liuska on muita pitempi. Verhiö ja kukkaperä ovat hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Hirniementieltä kohti Rääkkiän Äijänlahtea vievän metsätieuran laide Takku-suon eteläpuolella, 28.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän teriö on tavallisesti noin 12-18 mm pitkä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on tyveltään maljamaisen – torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä vihreänpunertava ja kaikkiaan noin 5-7 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat ja noin 1-3 mm pitkät. Alin liuska on muita pitempi. Verhiö ja kukkaperä ovat hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Hirniementieltä kohti Rääkkiän Äijänlahtea vievän metsätieuran laide Takku-suon eteläpuolella, 28.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän kukassa on kymmenen hedettä, joista yhdeksällä palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on erillinen. Hedekokonaisuuden vapaat palho-osuudet ovat valkoiset, ja niiden kärjessä olevat ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on luotteineen ympäri asti karvainen. Kuvassa olevan kukan terälehdet on painettu kuvausta varten auki. Kuvasta on nähtävissä, että emin luotti on saanut jo täyden siitepölyannoksen. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Hirniementieltä kohti Rääkkiän Äijänlahtea vievän metsätieuran laide Takku-suon eteläpuolella, 28.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän kukassa on kymmenen hedettä, joista yhdeksällä palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on erillinen. Hedekokonaisuuden vapaat palho-osuudet ovat valkoiset, ja niiden kärjessä olevat ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on luotteineen ympäri asti karvainen. Kuvassa olevan kukan terälehdet on painettu kuvausta varten auki. Kuvasta on nähtävissä, että emin luotti on saanut jo täyden siitepölyannoksen. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Hirniementieltä kohti Rääkkiän Äijänlahtea vievän metsätieuran laide Takku-suon eteläpuolella, 28.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta tyvestään kapeneva ja alapuolen kärjestään pyöristyvä. Se on ensin vihreä, kypsänä ruskea tai musta ja kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 25-30 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana emin kuivunut vartalo. Palossa on useimmiten 4-5 siementä. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica – metsävirvilän sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta tyvestään kapeneva ja alapuolen kärjestään pyöristyvä. Se on ensin vihreä, kypsänä ruskea tai musta ja kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 25-30 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana emin kuivunut vartalo. Palossa on useimmiten 4-5 siementä. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica - metsävirvilän lehdet ovat lähes tyveen saakka parilehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 6-12 paria. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän lehdet ovat lähes tyveen saakka parilehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 6-12 paria. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän lehdykät ovat vastakkain tai usein vuoroittain sijainnin vaihdellessa samassakin lehdessä. Niiden ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehdykät ovat soikeat tai hieman kapeanpuikeat, pyöreätyviset ja -kärkiset sekä lyhyen otapäiset ja ehytlaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehden päässä oleva kärhi on kärkiosastaan haarova ja noin 20-50 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän lehdykät ovat vastakkain tai usein vuoroittain sijainnin vaihdellessa samassakin lehdessä. Niiden ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehdykät ovat soikeat tai hieman kapeanpuikeat, pyöreätyviset ja -kärkiset sekä lyhyen otapäiset ja ehytlaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehden päässä oleva kärhi on kärkiosastaan haarova ja noin 20-50 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän lehdykät ovat molemmin puolin vihreät ja kaljut. Niiden keskisuoni on selvästi erottuva toisin kuin hiirenvirnalla, Vicia cracca. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilän lehdykät ovat molemmin puolin vihreät ja kaljut. Niiden keskisuoni on selvästi erottuva toisin kuin hiirenvirnalla, Vicia cracca. EH, Hämeenlinna, Kalvola, Rimmilä, Renkajärventien (tie 13660) metsäinen laide Torajärventien risteyksen kaakkoispuolella, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica - metsävirvilän varret ovat hoikat, särmikkäät ja kaljut. Kukintoperä on särmikäs ja vaihtelevasti lyhytkarvainen. Lehtikorvakkeet ovat erityisesti alemmissa lehdissä kärjestään moniliuskaiset, noin 5-7 mm pitkät ja liuskoineen noin 6-10 mm leveät. Liuskat ovat kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Ylemmissä lehdissä korvakkeet ovat pienemmät, usein vähäliuskaisemmat ja toisinaan aivan liuskattomat sekä suikeahkot tai kapeanpuikeahkot (edellinen kuva). EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan puuvarastoalue, maantien varressa oleva, vanha, paikoin jo metsittyvä varastokenttä, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica – metsävirvilän varret ovat hoikat, särmikkäät ja kaljut. Kukintoperä on särmikäs ja vaihtelevasti lyhytkarvainen. Lehtikorvakkeet ovat erityisesti alemmissa lehdissä kärjestään moniliuskaiset, noin 5-7 mm pitkät ja liuskoineen noin 6-10 mm leveät. Liuskat ovat kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Ylemmissä lehdissä korvakkeet ovat pienemmät, usein vähäliuskaisemmat ja toisinaan aivan liuskattomat sekä suikeahkot tai kapeanpuikeahkot (edellinen kuva). EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan puuvarastoalue, maantien varressa oleva, vanha, paikoin jo metsittyvä varastokenttä, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ervilia sylvatica - metsävirvilä on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Koillismaan eliömaakunnissa. Laji on yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisehko tai harvinainen muualla esiintymisalueellaan ja hyvin harvinainen Koillismaan eliömaakunnassa. Lisäksi lajia on tavattu harvinaisena tulokkaana Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet metsät, lehdot, metsänreunat, kivikot ja metsäiset tienpientareet. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itätyvellä oleva lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ervilia sylvatica – metsävirvilä on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Koillismaan eliömaakunnissa. Laji on yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisehko tai harvinainen muualla esiintymisalueellaan ja hyvin harvinainen Koillismaan eliömaakunnassa. Lisäksi lajia on tavattu harvinaisena tulokkaana Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet metsät, lehdot, metsänreunat, kivikot ja metsäiset tienpientareet. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itätyvellä oleva lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto