Pikkukäenrieska, Gagea minima, on monivuotinen, pysty ruoho ja sipulikasvi, jonka maanpäällinen osa lehtineen on tavallisesti noin 7-15 cm korkea. Sipuli on yleensä noin 3-6 cm maan alla. Se on kellanruskea ja sillä tavoin kerrannainen, että uloimman kuoren sisässä on yleisimmin sipulipari, minkä lisäksi kyljessä on enemmän tai vähemmän sivusipuleita. Yhteisen kuoren ympäröimä perussipuli on läpimitaltaan noin 7-12 mm. Laji levittäytyy kasvullisesti sivusipulien avulla ja muodostaa näin tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Sipulista nouseva varsi on hento, haaraton, liereähkö ja kalju sekä kukintoon saakka lehdetön. Se on yleensä noin 5-15 cm pitkä ja läpimitaltaan vain noin 1-1,2 mm sekä maanpäällisiltä osiltaan vihreä.
Sipulista nousee yksi aluslehti, joka tyveltään ympäröi varren maanalaista osaa tai on sipulista alkaen erillinen. Aluslehdet voivat kasvaa nuorista sipuleista myös ilman kukkavarsia. Lehti on lähes tasasoukka, litteä ja ehytlaitainen sekä pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on kellanvihreä, silposuoninen ja kalju sekä sipulista alkaen yleensä noin 12-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveä.
Kukinto on varren kärjessä oleva, harvahko sarja, joskin kukkaperät aika usein myös haarovat alaosastaan. Kukkia on 1-7. Sarjan tyvellä on yksi iso tukilehti, joka on suikea, pitkäsuippuinen ja yleensä noin 3-8 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveä. Lehden pitkä kärki on kapeasti keulamainen. Muilta ominaisuuksiltaan se on aluslehden kaltainen. Kukkaperien tyvellä tai tyviosassa on lisäksi useampia huomattavasti pienempiä tukilehtiä. Kukkaperät ovat hennot, vihreät ja kaljut tai tyviosastaan vähäkarvaiset sekä tavallisesti noin 15-50 mm pitkät. Toisinaan kukkaperän kärkeen kehittyy normaalin yhden kukan sijaan tuplakukka, jossa on kaksi kehää aivan rinnakkain.
Kukat ovat avoimuusasteestakin riippuen useimmiten noin 15-20 mm leveitä. Kehä on säteittäinen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehtiä on useimmiten 6 ja ne ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. Niiden sisäpinta on keltainen ja ulkopinta vaihtelevasti vihertävä tai kellanvihreä. Kehälehdet ovat erilliset, suikeat ja yleensä suippokärkiset sekä tyveltään molemmin puolin karvaiset (karvojen havaitseminen vaatii mielellään 50-kertaista suurennosta). Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät.
Heteitä on 6. Ne ovat keltaiset, palhoiltaan levenevätyviset ja noin 6-7 mm pitkät. Soikeahkon ponnen osuus pituudesta on noin 1 mm. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja kellanvihreä sekä kukintavaiheessa noin 2-3 mm pitkä. Emi on 1-vartaloinen ja yleensä noin 5 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luottipinta on hyvin lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. Hedelmä on sikiäimestä paisuva ja paikalleen jäävien kehälehtien ympäröimä kota, joka on 3-lokeroinen ja pyöreähkö mutta 3-kulmainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 4,5-5 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä sekä avautuu lokerosaumoistaan. Siemenet ovat lähes munamaiset, noin 2-2,5 mm pitkät ja noin 1-1,3 mm leveät. Niissä ei ole rasvalisäkettä. Normaali kukinta-aika on huhtikuun loppuosa – toukokuu.
Pikkukäenrieska on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Se on yleinen Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka ja ylempänä harvinainen. Yksittäisiä, tuoreempia, tämän vuosituhannen karkulais- tai tulokashavaintoja on ainakin Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ranta- ja puronvarsilehdot, niityt, pientareet sekä pihat, puutarhat ja puistonurmikot lähialueineen. Muissa Pohjoismaissa pikkukäenrieskaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Pikkukäenrieskan leviämisestä merkittävä osa tapahtuu kasvullisesti sivusipulien avulla. Vaikka kukissa käy mm. kukkakärpäsiä ja kovakuoriaisia, siementuotanto jää usein heikohkoksi. Pitemmän matkan levintää hoitaa ihminen siirrellessään jatkuvasti maata paikasta toiseen.
Pikkukäenrieskan lisäksi Suomessa tavataan kahta muutakin suvun lajia. Isokäenrieska, G. lutea, on nimensä mukaisesti lähes kaikin tavoin kookkaampi. Sen aluslehdet ovat noin 7-10 mm leveät, ja kehälehdet ovat pyöreähkö- tai tylppäkärkiset sekä noin 2-4 mm leveät. Vain muutamin paikoin puistonurmikoilla Suomessa on tavattu puistokäenrieskaa, G. pratensis. Laji on tuntomerkeiltään kahden muun käenrieskan väliltä, sillä sen aluslehdet ovat noin 3-6 mm leveät. Kukka on kuitenkin kooltaan isokäenrieskan luokkaa.
Gagea minima – pikkukäenrieska on Suomessa muinaistulokas, jonka luonnonkasvupaikkoina ovat lähinnä ranta- ja puronvarsilehdot. Lisäksi se on levinnyt niityille, pientareille ja pihoille sekä puutarhoihin ja puistonurmikoille lähialueineen. EH, Hämeenlinna, keskusta, Linnan Kasarmi, Vanajaveden rantaa kulkevan rantareitin varsi, 4.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieska leviää kasvullisesti tehokkaasti sivusipuleistaan, jotka kehittyvät kerrannaisesti pääsipulin kylkeen. Kuvan käenrieska saapui kasvupaikalleen, kukkapenkin laitaan joko maan tai istutettavien taimien mukana. Aluksi oli vain yksi kukkavarsi. Noin kymmenessä vuodessa on syntynyt jo tiheä kasvustotupas. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, 12.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan maanpäällinen osa lehtineen on tavallisesti noin 7-15 cm korkea. Varsi on hento, haaraton ja läpimitaltaan vain noin 1-1,2 mm. Sipulista nousee yksi aluslehti, joka on lähes tasasoukka, litteä ja pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on sipulista alkaen yleensä noin 12-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveä. Kukinnon tyvellä on yksi iso tukilehti, joka on suikea, pitkäsuippuinen ja yleensä noin 3-8 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveä. Kukkaperien tyvellä tai tyviosassa on lisäksi useampia huomattavasti pienempiä tukilehtiä. U, Helsinki, Ullanlinna, Tähtitorninmäki, lakialueen puistonurmikon laide, 13.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan kukinto on varren kärjessä oleva, harvahko sarja, joskin kukkaperät aika usein myös haarovat alaosastaan. Kukkia on yhdestä seitsemään. Kukkaperät ovat hennot, vihreät ja tavallisesti noin 15-50 mm pitkät. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden kynäjalavalehdon laita, luonnonsuojelualue, 17.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan kukat ovat useimmiten noin 15-20 mm leveitä. Kehä on säteittäinen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Sisäpinnaltaan keltaisia kehälehtiä on useimmiten kuusi (kuvassa ylinnä on myös kukka, jossa on vain viisi kehälehteä). Kehälehdet ovat suikeat ja yleensä suippokärkiset sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. U, Helsinki, Ullanlinna, Tähtitorninmäki, lakialueen puistonurmikon laide, 13.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan kukassa on kuusi keltaista hedettä. Ne ovat noin 6-7 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen ja siitä nouseva emi on yleensä noin 5 mm pitkä. U, Helsinki, Ullanlinna, Tähtitorninmäki, lakialueen puistonurmikon laide, 13.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan kehälehdet menevät yöksi suppuun. Ne ovat ulkopinnaltaan kellanvihreät tai vihertävät. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden kynäjalavalehdon laita, luonnonsuojelualue, 17.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan kukkaperän kärkeen kehittyy toisinaan normaalin yhden kukan sijaan tuplakukka, jossa on kaksi kehää aivan rinnakkain. Kuvan kukkaparissa vain toiseen kehittyi kota. Kota on paikalleen jäävien kehälehtien ympäröimä, kolmilokeroinen ja pyöreähkö mutta kolmikulmainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 4,5-5 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä sekä avautuu lokerosaumoistaan. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan siemenet ovat lähes munamaiset, noin 2-2,5 mm pitkät ja noin 1-1,3 mm leveät. Toisin kuin isokäenrieskan, G. lutea, siemenissä, niissä ei ole rasvalisäkettä, joka houkuttelisi muurahaisia siementen levitystyöhön. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, 2.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan kukkaperien tyviosassa on aika usein harvaa karvoitusta. Kukinnon kookkaimman tukilehden pitkä kärki on kapeasti keulamainen. U, Helsinki, Ullanlinna, Tähtitorninmäki, lakialueen puistonurmikon laide, 13.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieskan sipuli on yleensä noin 3-6 cm maan alla. Se on kellanruskea ja sillä tavoin kerrannainen, että uloimman kuoren sisässä on yleisimmin sipulipari (kuvassa vasemmalla, sipuleja ympäröivä yhteinen uloin kuori on kaivamisen yhteydessä rikkoutunut). Lisäksi sipuliparin kyljessä on enemmän tai vähemmän sivusipuleita (kuvassa oikealla). Yhteisen kuoren ympäröimä perussipuli on läpimitaltaan noin 7-12 mm. U, Helsinki, Ullanlinna, Tähtitorninmäki, lakialueen puistonurmikon laide, 13.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gagea minima – pikkukäenrieska hyötyy monin tavoin ihmisen ja hänen asutuksensa läheisyydestä. Puistojen ja puutarhojen perustaminen, niiden muokkaaminen sekä kaikkinainen maan ja koristekasvien siirtely suosii sen leviämistä. Multavilla ja vähäkasvustoisemmilla paikoilla se kykenee sitten omatoimisesti levittäytymään laajoillekin alueille. Vaikka laji esiintyy lähes rikkaruohon tavoin, harva puutarhuri tai pihanhoitaja haluaa hävittää tuon keväisen kauneuden. Siinä vaiheessa, kun voimallisin nurmien parturointikausi alkaa, pikkukäenrieskan sipulit ovat jo saaneet riittävän energialatauksen seuraavaa kasvukautta varten. EH, Hämeenlinna, keskusta, Linnan Kasarmi, Vanajaveden rantaa kulkevan rantareitin varsi, 4.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 