- Gagea pratensis (Pers.) Dumort. – puistokäenrieska
- Gagea Salisb. – käenrieskat
- Liliaceae – liljakasvit
Puistokäenrieska, Gagea pratensis, on monivuotinen, pysty ruoho ja sipulikasvi, jonka maanpäällinen osa lehtineen on tavallisesti noin 10-20 cm korkea. Sipulit ovat yleensä noin 5-10 cm maan alla. Niitä on 2-3 yhdessä. Kellanruskeakuorisessa sipulissa on kiinni 1-2 selvästi ulkonevaa, vaaleaa sipulia. Kokonaisuus on mallista riippuen läpimitaltaan noin 15-20 mm. Laji levittäytyy kasvullisesti lisäsipulien avulla ja muodostaa vähitellen tiheävartisia tuppaita. Sipulista nouseva varsi on ohuehko, haaraton, liereähkö ja kalju sekä kukintoon saakka lehdetön. Se on yleensä noin 10-20 cm pitkä ja läpimitaltaan noin 1,5-2 mm sekä tavallisesti jonkin matkaa maarajasta ylöspäin viininpunainen ja ylempää vihreä.
Sipulista nousee useimmiten yksi aluslehti, joka tyveltään ympäröi varren maanalaista osaa tai on sipulista alkaen erillinen. Aluslehdet voivat kasvaa nuorista sipuleista myös ilman kukkavarsia. Lehti on lähes tasasoukka, litteä tai hieman kouruinen, ehytlaitainen ja kärjestään kapean keulamaisesti suippeneva. Se on silposuoninen ja kalju sekä tavallisesti jonkin matkaa maarajasta ylöspäin viininpunainen ja ylempää vihreä. Sillä on sipulista alkaen pituutta yleensä noin 15-25 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm.
Kukinto on varren kärjessä oleva, harvahko sarja, jossa on useimmiten 2-6 kukkaa. Sarjan tyvellä on yksi iso tukilehti, joka on suikea, pitkäsuippuinen ja yleensä noin 4-9 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-9 mm leveä. Lehden pitkä kärki on kapeasti keulamainen. Muilta ominaisuuksiltaan se on aluslehden kaltainen. Sarjan tyvellä on lisäksi 1-2 selvästi pienempää tukilehteä. Kukkaperät ovat ohuet, vihreät ja kaljut sekä tavallisesti noin 20-60 mm pitkät. Toisinaan kukkaperän kärkeen kehittyy normaalin yhden kukan sijaan tuplakukka, jossa on kaksi kehää aivan rinnakkain.
Kukat ovat avoimuusasteestakin riippuen useimmiten noin 15-25 mm leveitä. Kehä on säteittäinen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehtiä on useimmiten 6 ja ne ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. Niiden sisäpinta on keltainen ja ulkopinta vaihtelevasti vihertävä tai kellanvihreä. Kehälehdet ovat erilliset, suikeat ja tylppä- tai suippokärkiset sekä tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät.
Heteitä on 6. Ne ovat keltaiset ja noin 6-8 mm pitkät. Soikeahkon ponnen osuus pituudesta on noin 1-1,5 mm. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja vihreä tai kellanvihreä sekä kukintavaiheessa noin 3 mm pitkä. Emi on 1-vartaloinen ja yleensä noin 5-6 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luottipinta on hyvin lyhyt ja vain jonkin verran vartaloa leveämpi. Hedelmä on sikiäimestä paisuva ja paikalleen jäävien kehälehtien ympäröimä kota, joka on 3-lokeroinen ja pyöreähkö mutta 3-kulmainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja noin 5-8 mm leveä sekä avautuu lokerosaumoistaan. Siemenet ovat lähes munamaiset, noin 3-4 mm pitkät ja noin 2-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on huhtikuun loppuosa – toukokuu.
Puistokäenrieska on Suomessa viljelykarkulainen tai uustulokas, joka voi pärjätä kasvupaikoillaan pitkään ja omatoimisesti sipuliensa avulla. Kasviatlaksen mukaan Uudenmaan eliömaakunnassa on kolme aiemmin tunnettua kasvupaikkaa, yksi Helsingissä, yksi Sipoossa ja yksi Hangossa. Vuonna 2022 laji löydettiin Varsinais-Suomen eliömaakunnasta, Turun Ruissalosta. Alla oleva kuvasarja on Etelä-Hämeen eliömaakunnasta Hämeenlinnasta. Laji löytyi, kun tämän artikkelin kirjoittaja kävi läpi vuosien varrella ottamiaan kuvia käenrieskoista, ja huomasi, etteivät kaikki Vanajaveden rantamilta otetut kuvat sovi iso- eikä pikkukäenrieskaankaan. Erityisesti aluslehtien leveys osui edellä mainittujen lajien välimaastoon. Kukat sen sijaan olivat isokäenrieskan kokoluokkaa, myös kehälehtien leveyden suhteen. Puistokäenrieskan kasvupaikat ovat suomalaisen nimen mukaisia eli puistonurmia, niiden laiteita ja tienvarsinurmia. Todennäköisesti löytämistään odottaa vielä useampi kasvupaikka, niin huonosti lajilleen tunnettu se on. Muissa Pohjoismaissa puistokäenrieskaa esiintyy melko harvinaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Puistokäenrieskan lisäksi Suomessa tavataan kahta muutakin suvun lajia, jotka kuuluvat keväiseen peruslajistoon. Isokäenrieska, G. lutea, on kooltaan puistokäenrieskan luokkaa, mutta sen aluslehdet ovat selvästi leveämmät leveyden ollessa noin 7-10 mm. Lisäksi sen sipuli on yksittäinen. Suomen runsain suvun edustaja on pikkukäenrieska, G. minima, joka on nimensä mukaisesti kaikin tavoin pienempi. Sen aluslehdet ovat vain noin 1-3 mm leveät ja kehälehdet noin 1-2 mm leveät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle puistokäenrieskan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 