- Gagea pratensis (Pers.) Dumort. – puistokäenrieska
- Gagea Salisb. – käenrieskat
- Liliaceae – liljakasvit
Puistokäenrieska, Gagea pratensis, on monivuotinen, pysty tai jossain määrin lamoava ruoho ja sipulikasvi. Sipulit ovat yleensä noin 5-10 cm maan alla. Niitä on useimmiten kolme ja harvemmin kaksi yhdessä. Vaaleanruskeakuoriseen pääsipuliin yhteydessä olevat muut sipulit ovat pienempiä ja valkoisia tai kellertäviä. Kokonaisuus on mallista riippuen läpimitaltaan noin 15-20 mm. Laji levittäytyy kasvullisesti lisäsipulien avulla ja muodostaa vähitellen tiheävartisia tuppaita. Sipulista nouseva varsi on ohuehko, haaraton, liereähkö ja kalju sekä kukintoon saakka lehdetön. Se on kukintoineen yleensä noin 15-20 cm pitkä ja sipulista alkaen noin 20-25 cm pitkä sekä läpimitaltaan noin 1,5-2 mm. Alaosastaan se on tavallisesti viininpunainen ja ylempää vihreä. Maanalainen osa on valkoinen.
Sipulista nousee yleensä yksi tai toisinaan kaksikin aluslehteä, jotka tyveltään ympäröivät varren maanalaista osaa tai ovat sipulista alkaen erillisiä. Aluslehdet voivat kasvaa myös ilman kukkavarsia. Toisinaan kasvustolaikku on hyvin vähäkukintoinen tai kokonaan marto. Aluslehti on lähes tasasoukka, litteä tai hieman kouruinen, ehytlaitainen ja kärjestään kapean keulamaisesti suippeneva. Se on silposuoninen ja kalju sekä tavallisesti jonkin matkaa maarajasta ylöspäin viininpunainen ja ylempää vihreä. Maanalainen osa on valkoinen. Lehdellä on sipulista alkaen pituutta yleensä noin 20-35 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm.
Kukinto on varren kärjessä oleva, harvahko sarja, jossa on useimmiten 2-6 kukkaa. Sarjan tyvellä on yksi iso tukilehti, joka on suikea, pitkäsuippuinen ja yleensä noin 4-9 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveä. Lehden kärki on kapeasti keulamainen ja laidat, ainakin tyviosassa, harvakseen ripsikarvaiset. Muilta ominaisuuksiltaan tukilehti on aluslehden kaltainen. Sarjan tyvellä on lisäksi 1-3 pienempää tukilehteä. Kukkaperät ovat ohuet, vihreät, sinipunaiset tai ruskehtavat ja kaljut sekä tavallisesti noin 40-60 mm pitkät.
Kukat ovat täysin avoimina useimmiten noin 30-40 mm leveitä. Kehä on säteittäinen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehtiä on useimmiten 6 ja ne ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. Niiden sisäpinta on keltainen ja ulkopinta vaihtelevasti vihertävä tai kellanvihreä. Kehälehdet ovat erilliset, suikeat ja tylpähkökärkiset sekä tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveät.
Heteitä on 6. Ne ovat keltaiset ja noin 8-12 mm pitkät. Kapeansoikeahkon ponnen osuus pituudesta on noin 1,5-2 mm. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja vihreä tai kellanvihreä sekä kukintavaiheessa noin 4-5 mm pitkä. Emi on 1-vartaloinen ja yleensä noin 6-8 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luottipinta on hyvin lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. Hedelmä on sikiäimestä paisuva ja paikalleen jäävien kehälehtien ympäröimä kota, joka on 3-lokeroinen ja pyöreähkö mutta 3-kulmainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja noin 5-8 mm leveä sekä avautuu lokerosaumoistaan. Siemenet ovat lähes munamaiset, noin 3-4 mm pitkät ja noin 2-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on toukokuu.
Puistokäenrieska on Suomessa viljelykarkulainen tai uustulokas, joka voi pärjätä kasvupaikoillaan pitkään ja omatoimisesti sipuliensa avulla. Kasviatlaksen mukaan Uudenmaan eliömaakunnassa on kolme aiemmin tunnettua kasvupaikkaa, yksi Helsingissä, yksi Sipoossa ja yksi Hangossa. Vuonna 2022 laji löydettiin Varsinais-Suomen eliömaakunnasta, Turun Ruissalosta, jossa merenrannan tuntumassa on vakiintunut ja selvästi jo iäkäs kasvustoalue. Kasvupaikat ovat suomalaisen nimen mukaisia eli puistonurmia tai niiden laiteita. Saattaa olla, että löytämistään odottaa vielä muitakin kasvupaikkoja, niin huonosti lajilleen tunnettu puistokäenrieska on. Muissa Pohjoismaissa sitä esiintyy melko harvinaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Puistokäenrieskan lisäksi Suomessa tavataan kahta muutakin suvun lajia, jotka kuuluvat keväiseen peruslajistoon. Isokäenrieska, G. lutea, on kooltaan puistokäenrieskan luokkaa, mutta sen aluslehdet ovat selvästi leveämmät leveyden ollessa noin 7-10 mm. Lisäksi sen sipuli on yksittäinen. Suomen runsain suvun edustaja on pikkukäenrieska, G. minima, joka on nimensä mukaisesti kaikin tavoin pienempi. Sen aluslehdet ovat vain noin 1-3 mm leveät ja kehälehdet noin 10-15 mm pitkät. Iso- ja pikkukäenrieska aloittavat kukintansa puistokäenrieskaa aikaisemmin. Niiden kukinta on Suomessa yleensä runsaampi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle puistokäenrieskan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Gagea pratensis – puistokäenrieskan maanpäällinen varsi kukintoineen on yleensä noin 15-20 cm pitkä. Se on haaraton ja kukintoon saakka lehdetön sekä tavallisesti alaosastaan viininpunainen. Varsipäätteinen kukinto on harvahko sarja, jossa on useimmiten kahdesta kuuteen kukkaa. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskan kukintosarjan tyvellä on yksi iso tukilehti, joka on suikea, pitkäsuippuinen ja yleensä noin 4-9 cm pitkä. Lisäksi sarjan tyvellä on yhdestä kolmeen pienempää tukilehteä. Kukkaperät ovat ohuet, vihreät, sinipunaiset tai ruskehtavat ja kaljut sekä tavallisesti noin 40-60 mm pitkät. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskan kukan kehä on säteittäinen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehtiä on useimmiten kuusi ja ne ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskan kukat ovat täysin avoimina useimmiten noin 30-40 mm leveitä. Kehälehdet ovat erilliset, suikeat ja tylpähkökärkiset sekä tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveät. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
- Gagea pratensis – puistokäenrieskan kukassa on sama määrä heteitä kuin kehälehtiäkin eli yleensä kuusi. Ne ovat keltaiset ja noin 8-12 mm pitkät. Kapeansoikeahkon ponnen osuus pituudesta on noin 1,5-2 mm. Kuvassa vain yksi ponsista on vielä ehyt ja muut ovat jo purkaneet siitepölyvarantonsa. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja vihreä tai kellanvihreä sekä kukintavaiheessa noin 4-5 mm pitkä. Emi on yksivartaloinen ja yleensä noin 6-8 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luottipinta on hyvin lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskalla, kuten suvun muillakin lajeilla, on toisinaan taipumusta tuottaa kukan peruslukuisuudesta poikkeavia ”luomuksia”. Kuvassa olevassa kukassa on kymmenen kehälehteä ja hedettä sekä kaksi rinnakkaista sikiäintä ja emiä. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskan kehälehdet ovat kaljut ja ulkopinnaltaan vihertävät tai kellanvihreät. Kukan alapuolella näkyy hyvin myös kehälehtikiehkuroiden sisäkkäisyys. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskan aluslehdet ovat lähes tasasoukat, litteät tai hieman kouruiset ja ehytlaitaiset. Ne ovat silposuoniset ja kaljut sekä leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm leveät. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea pratensis – puistokäenrieskan kasvupaikat ovat suomalaisen nimen mukaisesti puistonurmia tai niiden laiteita. Laji levittäytyy kasvullisesti lisäsipulien avulla ja muodostaa vähitellen tiheävartisia tuppaita. Turun Ruissalossa laajin kasvustolaikku oli kuvausvuonna noin 2 m x 3 m:n kokoinen. Lisäksi puiden ja pensaiden alla oli kuvan kaltaisia pienempiä lehti- ja varsituppaita. Kaikkiaan kukinta oli varsin vähäistä, ja osasta lehtiryhmiä puuttuivat kukkavarret kokonaan. 13.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 