- Galeopsis bifida Boenn. – peltopillike
- Galeopsis L. – pillikkeet
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Peltopillike, Galeopsis bifida, on yksivuotinen, pysty ja yleensä noin 20-60 cm korkea ruoho. Juuri on ohuehko, pysty tai vino ja siinä on runsaasti hennompia sivujuuria. Varsi on yleensä lehtihankaisesti haarova ja 4-särmäinen. Se on nivelten alapuolelta enintään hieman paksumpi ja koko nivelvälien mitalta alaviistoon siirottavasti jäykän sukaskarvainen. Karvat ovat vaaleankellertäviä ja useimmiten noin 1,5-3 mm pitkiä. Lisäksi varren vastakkaiset sivut ovat alaspäin lyhyen myötäkarvaiset. Varressa on usein myös vaaleanuppisia nystykarvoja. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea.
Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä ja sukaskarvainen. Lehtilapa on puikea tai soikeahko ja suippokärkinen sekä kiila- tai pyöreätyvinen. Laita on iso- tai pienehköhampainen. Hampaat ovat useimmiten matalia. Yläpuoli on yleensä vaaleahkon vihreä ja alapuoli samanvärinen tai harmahtavan vihreä. Molemmat puolet ovat yleisimmin pinnanmyötäisesti karvaiset. Alapuolen karvoitus on runsainta suonissa. Päävarren lehtien lapa on tavallisesti noin 4-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3,5 cm leveä.
Kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, puolipallomaisista tai pallomaisista ja tiheistä valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 15-30 mm. Ylimmät valekiehkurat ovat tiheästi allekkain tähkämäisenä ryhmänä, ja alemmat valekiehkurat ovat etäällä toisistaan. Alempien kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa, kun taas latvakiehkuroissa ne ovat selvästi pienemmät. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja hyvin lyhytperäisestä tai lähes perättömästä kukkaryhmästä, johon kiinnittyneet yksittäiset kukat ovat perättömiä. Ulompien kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat hyvin kapean kolmiomaiset tai lähes äimämäiset ja vihreät sekä otapäiset. Ne ovat sukaskarvaiset ja yleensä vaaleanuppisen nystykarvaiset sekä useimmiten noin 4-9 mm pitkät. Verhiö on kellomainen, säteittäisesti 5-liuskainen ja selväsuoninen sekä tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Se on vihreä ja erityisesti laidoiltaan sekä liuskoistaan sukaskarvainen ja useimmiten vaaleanuppisen nystykarvainen. Liuskat ovat jäykät, kapeat ja otakärkiset. Otineen niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm.
Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja yleisväriltään vaaleanpunainen tai kellanvalkoinen. Se on hyvin pitkätorvinen, ulkopuolelta lähes kauttaaltaan pitkähkökarvainen ja usein nystykarvainen sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 12-15 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan muuta teriötä pitkäkarvaisempi ja yleensä noin 3-4 mm pitkä. Alaskääntyneen alahuulen keskiliuska on laidoiltaan alaspäin kaartuva eli kupera ja usein lovipäinen. Se on tavallisesti noin 2,5-3,5 mm pitkä ja yleensä noin 1,5-1,8 kertaa leveyttään pitempi. Siinä on sinipunaista viirutusta ja toisinaan haaleankeltainen värialue. Alahuulen tyvellä, molemmin puolin nielua, ovat ulkonevat, kartiomaiset lisäkkeet, jotka ovat pillikkeiden suvun ominaispiirre. Alahuulen keskiosan molemmin puolin ovat tylppä- tai pyöreähköpäiset ja noin 1,5-2 mm pitkät sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on palhojen värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2,5-3 mm leveä. Lohkot ovat soikeahkot, vaikkakin tyveä kohti kapenevat ja sisäpinnaltaan tylpän kulmikkaat sekä hieman litteät. Ne ovat kypsinä ruskeat ja noin 2-2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta syyskuulle.
Peltopillike on Etelä- ja Länsi-Suomessa alkuperäinen, Keski- ja Itä-Suomessa muinaistulokas ja pohjoisimmassa Suomessa uustulokas. Sitä tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Yleinen se on etelästä päin Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä viljely- ja joutomaat, pihat, pientareet ja tienvarret, hakkuualueet, kalliomaastot sekä vesistöjen rannat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Peltopillike on kasvupaikoiltaan kaksijakoinen. Alkuperäisenä se kasvaa merenrannoilla mm. leväkasautumilla ja hiekkarannoilla sekä rantametsiköissä ja -kallioilla. Alkuperäisen muodon teriöt ovat yleensä kellanvalkoiset. Muinaistulokkaana eli ennen 1600-luvun puoltaväliä laji on saapunut ilmeisesti viljan mukana. Nämä kannat ovat enimmäkseen vaaleanpunateriöisiä. Nykyisin värimuodot kasvavat usein sekaisin. Hedelmälohkot tipahtelevat kuihtuvasta verhiöstä lähitienoolle muodostaen tiheitäkin kasvustoja. Liuskoiltaan jäykkäpiikkiset verhiöt voivat takertua myös ohi kulkevien ihmisten vaatteisiin ja eläinten turkkiin, jolloin leviäminen voi onnistua vähän kauemmaksikin. Hedelmälohkot säilyttävät itävyytensä jopa vuosikymmeniä, kuten muillakin pillikkeillä.
Suomessa kasvaa kolme muutakin pillikettä, joista kaksi, kirjopillike, G. speciosa ja karheapillike, G. tetrahit, ovat yleisiä. Kolmas laji, pehmytpillike, G. ladanum, on Etelä-Suomessa harvinainen. Lisäksi tällä vuosituhannella on parilta paikalta (Helsinki ja Tampere) tavattu tulokkaana karvapillikettä, G. pubescens. Kirjopillikkeen teriö on useimmiten keltaisen, valkoisen ja sinipunaisen kirjava, joten laji on helppo tunnistaa. Pehmytpillikkeen ja karvapillikkeen varsi on alaspäin myötäisesti pehmeä- ja lyhytkarvainen. Pehmytpillikkeellä se ei ole turvonnut ollenkaan nivelten alapuolelta ja karvapillikkeelläkin enintään vain vähän. Karheapillike sen sijaan on peltopillikkeen lähilaji. Viime mainittua onkin aikoinaan pidetty karheapillikkeen alalajina. Karheapillikkeen varsi on usein nivelten yläpuolelta vähäsukasinen tai kaljuhko ja niiden alapuolelta selvästi paksumpi. Varren ja verhiöiden nystykarvat ovat tummanuppisia. Karheapillikkeen teriö on yleensä noin 15-20 mm pitkä. Sen alahuulen keskiliuska on litteähkö, lähes suorasivuinen ja päästään tylppä tai pyöreähkö. Se on tavallisesti vain noin 1,1-1,2 kertaa leveyttään pitempi. Sen tyviosassa on kaksi rinnakkaista, soikeahkoa ja selvästi erottuvaa, keltaista täplää. Pelto- ja karheapillikkeen teriöiden vertailukuvat löytyvät karheapillikkeen sivulta.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle peltopillikkeen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 