- Galeopsis ladanum L. – pehmytpillike
- Galeopsis L. – pillikkeet
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Pehmytpillike, Galeopsis ladanum, on yksivuotinen, pysty ja yleensä noin 10-40 cm korkea ruoho. Juuri on ohuehko, pysty tai vino ja siinä on runsaasti hennompia sivujuuria. Varsi on haaraton tai lehtihankaisesti haarova ja 4-särmäinen. Se on tasapaksu myös nivelten alapuolelta ja alaviistoon pehmeäkarvainen. Karvat ovat valkoiset, kähärät ja lyhyet. Lisäksi erityisesti varren yläosassa on runsaasti myös siirottavia, kellan- tai punaruskeanuppisia nystykarvoja. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea.
Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-1,5 cm pitkä ja karvainen. Ylimpien lehtien ruoti on usein tätä lyhyempi. Lehtilapa on kapeanpuikea, soikeahko tai ylempänä suikeahko ja suippokärkinen sekä kiila- tai pyöreähkötyvinen. Laita on harvakseen iso- ja matalahampainen. Ylä- ja alapuoli ovat vihreät tai toisinaan punertavat ja pinnanmyötäisesti karvaiset. Alapuolen karvoitus on runsainta suonissa. Päävarren lehtien lapa on tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä.
Kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, puolipallomaisista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 25-30 mm. Kaikki valekiehkurat ovat tavallisesti toisistaan erillisiä, joten latvaan vain harvoin syntyy muiden pillikkeiden tapaan tiheitä, tähkämäisiä ryhmiä. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja usein myös samaa kokoluokkaa. Ylemmät tukilehdet ovat yleensä ainakin laidoiltaan nystykarvaiset. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja hyvin lyhytperäisestä tai lähes perättömästä kukkaryhmästä, johon kiinnittyneet yksittäiset kukat ovat perättömiä. Ulompien kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat lähinnä suikeahkot tai kapean kolmiomaiset ja vihreät sekä otapäiset. Ne ovat myötäkarvaiset ja nystykarvaiset sekä useimmiten noin 5-10 mm pitkät. Verhiö on torvimainen tai kapean kellomainen, säteittäisesti 5-liuskainen ja selväsuoninen sekä tavallisesti noin 8-12 mm pitkä. Se on vihreä ja lähes myötäkarvainen sekä siirottavasti kellan- tai punaruskeanuppisen nystykarvainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja otakärkiset. Otineen niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-4 mm.
Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja yleisväriltään punainen. Se on hyvin pitkätorvinen, ulkopuolelta lähes kauttaaltaan lyhytkarvainen ja valkonuppisen nystykarvainen sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 10-15 mm. Ylähuuli on kupera, usein lovipäinen ja yleensä noin 5-7 mm pitkä. Sen ulkopinta ei ole Suomen muiden pillikkeiden tapaan pitkän pystykarvainen. Alaskääntyneen alahuulen keskiliuska on leveä, laidoiltaan alaspäin kaartuva ja tylppä- tai pyöreähköpäinen sekä usein epäsäännöllisen nirhalaitainen. Se on tavallisesti noin 5-6 mm pitkä. Sen tyviosassa on lähes valkoisia laikkuja ja kaksi soikeahkoa, kellertävää täplää. Alahuulen tyvellä, molemmin puolin nielua, ovat ulkonevat, kartiomaiset lisäkkeet, jotka ovat pillikkeiden suvun ominaispiirre. Alahuulen keskiosan molemmin puolin ovat tylppä- tai pyöreähköpäiset ja noin 3 mm pitkät sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan vaaleita tai punertavia heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on palhojen värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 3 mm leveä. Lohkot ovat soikeahkot, vaikkakin tyveä kohti kapenevat ja sisäpinnaltaan tylpän kulmikkaat sekä hieman litteät. Ne ovat kypsinä ruskeat ja noin 2,5-3 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Pehmytpillike on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Alkujaan se on tullut ilmeisesti viljan mukana. Varsinaisen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Se on viime vuosikymmeninä harvinaistunut. Uustulokashavaintoja, pääasiassa vanhoja, on harvakseen aina Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Myös osa eteläisemmän Suomen havainnoista on selvästi tuoreempaa tulokasperua. Kasvupaikkoina ovat lähinnä viljely- ja joutomaat, ahot, pientareet ja kalliomaastot sekä ratapihat ja radanvarret. Laji suosii usein hiekkaista kasvualustaa. Muissa Pohjoismaissa pehmytpillike kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana kolme muutakin pillikettä, kirjopillike, G. speciosa, karheapillike, G. tetrahit ja peltopillike, G. bifida, jotka ovat yleisiä. Ne kaikki ovat alaviistoon siirottavasti jäykän sukaskarvaisia ja erityisesti kirjo- ja karheapillike varreltaan turvonneita nivelten alapuolelta. Lisäksi tällä vuosituhannella on parilta paikalta (Helsinki ja Tampere) tavattu tulokkaana karvapillikettä, G. pubescens. Senkin varsi on alaviistoon lyhytkarvainen, mutta nivelten alapuolelta yleensä hieman turvonnut. Varressa ja verhiöissä ei ole nystykarvoja. Lisäksi lehdet ovat puikeat ja kookkaimmillaan jopa 9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaan noin 4 cm leveät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pehmytpillikkeen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 