Gymnadenia conopsea subsp. conopsea – punakirkiruoho subsp. ahokirkiruoho

  • Gymnadenia conopsea (L.) R. Br. – punakirkiruoho
  • subsp. conopsea – ahokirkiruoho
  • Gymnadenia R. Br. – kirkiruohot
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Punakirkiruohon, Gymnadenia conopsea, taksonomia on muuttunut viime vuosina. Sitä on usein käsitelty vain lajina ja mm. Kasviatlaksen havaintokartoilla vain pieni osa havainnoista on viety alemmalle tasolle. Vuoden 1998 Retkeilykasviossa laji on jo jaettu ahokirkiruohoon var. conopsea ja pohjoiseen lettokirkiruohoon var. lapponica. Uusimman tietämyksen ja DNA-tutkimuksen mukaan taksonit on siirretty alalajitasolle ja lettokirkiruoho on saanut nimen subsp. alpina, joka esitellään omalla sivullaan (linkki edellä). Ahokirkiruohosta on eriytetty kaksi muunnosta, joista var. conopsea on kukiltaan punasävyinen ja var. scitula valkokukkainen. Tällä sivustolla näitä muunnoksia ei ole esitelty erikseen omilla sivuillaan.

Ahokirkiruoho, Gymnadenia conopsea subsp. conopsea, on monivuotinen, yleensä 30-50 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, liuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, hiukan särmikäs, vihreä ja usein yläosastaan punaruskea. Sen tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista, ruskeaa tai ruskehtavaa lehteä. Varren alaosassa on 2-4 pitkätuppista (tupet osittain sisäkkäin), lähes tasasoukkaa, tylppä- tai teräväkärkistä, pystyhköä tai siirottavaa lehteä, jotka ovat noin 5-15 cm pitkiä ja leveimmästä kohtaa noin 0,8-1,2 cm leveitä. Niiden yläpuolella on 2-4 pienempää, kapeampaa ja pystyhköä varsilehteä. Kaikki lehdet ovat täplättömiä, päältä vihreitä ja alta yleensä harmahtavan vihreitä sekä ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Punainen, vaaleanpunainen, vaaleansinipunainen tai harvoin valkoinen (var. scitula) kukintotähkä on yleensä tiivis, toisinaan harsuhko, kapeahko, tasapaksu ja tavallisesti noin 8-13 cm pitkä ja noin 30-50-kukkainen. Kukat ovat pienehköjä, noin 10 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat suikeita, hyvin pitkäsuippuisia, teräväkärkisiä, vihreitä tai punertavia, 10-20 mm pitkiä ja usein tähkän alaosassa kukkia pitempiä. Sikiäin on perätön, yläviisto, kierteinen, suonikas, kalju ja noin 7 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme on ulompaa ja niistä kaksi laitimmaista siirottaa sivulle. Ne ovat soikeahkoja, pyöreäkärkisiä ja noin 5 mm pitkiä. Keskimmäinen ulompi kehälehti on ylöspäinen, pyöreäkärkinen ja noin 4 mm pitkä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat leveitä, tylpähköjä, 3-4 mm pitkiä ja ovat viistosti asettuneet ikään kuin katokseksi hetiön ja emiön yläpuolelle. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 5 mm pitkän ja yhtä leveän huulen, jonka kärki on matalasti ja lähes samanlevyisesti kolmiliuskainen. Kaikki kehälehdet ovat vailla tummempaa kirjailua ja ovat muuten tasaväriset, mutta huulen tyvi on yleensä muuta väritystä vaaleampi. Huulessa on ohut, käyrä, noin 15 mm pitkä kannus, jossa on runsaasti mettä. Kukan sanotaan tuoksuvan tarhaneilikalle.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena tarttumakantaisena myhkynä. Kirkiruoho ei monen muun kämmekän tapaan huijaa hyönteisiä, vaan se tarjoaa pitkästä kannuksestaan mettä erityisesti yöperhosille, kuten yökkösille ja kiitäjille mutta myös päiväperhosille. Hyönteiset työntävät imukärsänsä kannuksen ahtaaseen aukkoon, jolloin siitepölymyhkyjen lähekkäiset tarttumakannat kiinnittyvät imukärsän tyveen. Aluksi ylöspäin suuntautuneet myhkyt taipuvat 20-30 sekunnissa eteenpäin. Tällöin hyönteinen on jo lähes varmuudella toisessa kukintotähkässä ja myhkyt osuvat uutta mettä imiessä luoteille varmistaen ristipölytyksen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Tuoksuvat ja medekkäät kukat takaavat yleensä hyvän pölytystuloksen ja hedelmyksiä kehittyy paljon. Hedelmä on pysty, liereä, vahvasuoninen, kalju sekä noin 8 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Siementaimi kehittyy ruusukeasteelle kolmessa vuodessa ja siitä vuoden tai kahden kuluttua se voi jo kukkia ensimmäisen kerran. Taksonille, kuten monelle muullekin kämmekälle, ovat tyypillisiä suuret, vuosittaiset kannanvaihtelut. Ahokirkiruoho ei ole kovin pitkäikäinen. Iäksi on arvioitu enintään noin 10 vuotta ensimmäisen kukinnan jälkeen.

Ahokirkiruohon on tulkittu olevan muinaistulokas Suomessa (termi tarkoittaa ennen 1600-luvun alkupuolta saapunutta). Se on ollut vanhan maanviljelys- ja laidunnuskulttuurin aikana varsin laajalle levinnyt ja yleinen kuivahkoilla niityillä, ahoilla, kedoilla ja laitumilla. Sittemmin se on suuresti taantunut niitty- ja metsälaidunnuksen loputtua, ahojen kasvaessa umpeen ja maanviljelyn tehostuessa. Nykyisin se on lähes hävinnyt eteläisen ja keskisen Suomen läntisistä eliömaakunnista Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Vahvempi kanta sillän on vielä itäisemmässä Suomessa. Se on kalkinsuosija. Luonnonniittyjen ja ahojen puutteessa ahokirkiruoho on monen muun lajin tavoin hyödyntänyt isompien teiden leveitä, niitettäviä ojaliuskoja ja pientareita, kuten alla oleva kuvasarjakin osoittaa. Suomen pohjoisosissa ahokirkiruoho kohtaa lettokirkiruohon ja ainakin osittain limittyy sen kanssa. Tarkkaa levinneisyysrajaa taksonien välille on vaikea piirtää, koska erilliset levinneisyyskartat ovat hyvin puutteellisia. Ahokirkiruoho kasvaa varmuudella ainakin Koillismaan eliömaakunnassa Kuusamossa saakka, jossa se kelpuuttaa kasvupaikakseen niityn lisäksi myös mäntymetsän kaukana niityistä ja muista avoimista alueista (ainakin kaksi kasvupaikkaa varmistettu näyttein, jotka ovat Helsingin kasvimuseossa). Täällä pohjoisella alueellaan ahokirkiruoho saattaa hyvinkin olla lettokirkiruohon tavoin alkuperäinen taksoni.

Kirkiruoho on rauhoitettu lajitasolla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella, myös Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa ahokirkiruoho on todettu vaarantuneeksi (VU). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet avoimien alueiden sulkeutuminen, pellonraivaus, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, kemialliset haittavaikutukset, rakentaminen sekä keräily ja poiminta. Muissa Pohjoismaissa ahokirkiruoho esiintyy aika laaja-alaisesti Ruotsissa ja Norjassa, mutta Tanskassa jäljellä on ilmeisesti vain yksi kasvupaikka.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kirkiruohon esiintymiskartalle Suomessa sekä ahokirkiruohon reaaliaikaiselle mutta hyvin puutteelliselle esiintymiskartalle Suomessa.

Lajitasoinen linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on monien muiden lajien tavoin onnistunut siellä täällä pakenemaan umpeutuvilta ahoilta, kedoilta ja laidunmailta niittämällä avoimina pidettäviin tienvarsiin. Näin myös Ahvenanmaalla, jossa kuvauspaikalla kasvoi 49 kukkavartta. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on monien muiden lajien tavoin onnistunut siellä täällä pakenemaan umpeutuvilta ahoilta, kedoilta ja laidunmailta niittämällä avoimina pidettäviin tienvarsiin. Näin myös Ahvenanmaalla, jossa kuvauspaikalla kasvoi 49 kukkavartta. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho ei ole monen muun kämmekän tavoin suokasvi tai edes muuten märempien paikkojen laji. Nimensä mukaisesti se suosii kuivahkoja ahoja ja niittyjä sekä muita riittävän avoimia ruohomaita. Niillä se nostaa latvansa yleensä 30-50 cm:n mutta toisinaan jopa 60-70 cm:n korkeuteen. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho ei ole monen muun kämmekän tavoin suokasvi tai edes muuten märempien paikkojen laji. Nimensä mukaisesti se suosii kuivahkoja ahoja ja niittyjä sekä muita riittävän avoimia ruohomaita. Niillä se nostaa latvansa yleensä 30-50 cm:n mutta toisinaan jopa 60-70 cm:n korkeuteen. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on yleensä runsas- ja tiheäkukkainen. Sen kukintotähkä on tavallisesti noin 8-13 cm pitkä ja kukkia on tähkän pituuden mukaan 30-50. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on yleensä runsas- ja tiheäkukkainen. Sen kukintotähkä on tavallisesti noin 8-13 cm pitkä ja kukkia on tähkän pituuden mukaan 30-50. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on myös tällä kuvauspaikalla yhdessä kesämaitiaisen, Leontodon hispidus, kanssa hyödyntänyt ison tien leveää piennaraluetta. Yleisemmästä linjasta poiketen sen kukintotähkä on tällä kasvupaikalla harvahko. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on myös tällä kuvauspaikalla yhdessä kesämaitiaisen, Leontodon hispidus, kanssa hyödyntänyt ison tien leveää piennaraluetta. Yleisemmästä linjasta poiketen sen kukintotähkä on tällä kasvupaikalla harvahko. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho muuntelee jonkin verran kukkien värin suhteen. Kuvan kasvupaikalla osa kukintotähkistä oli hyvin vaaleita ja lilaan vivahtavia. Ahokirkiruohon kukat ovat tasavärisiä eikä huulessa ole kirjailuja. Kaksi kehälehdistä on kuin siipinä kukan sivuilla ja kolme niistä kaartuu katoksen tavoin hetiön ja emiön ylle. Huuli on matalasti kolmiliuskainen. Huulessa on noin 15 mm pitkä, ohut, kaareva, medellinen kannus. Kuvan keskimmäisessä kukassa näkyy tummana pisteenä kannuksen ahdas suuaukko, joka muissa kukissa on luottiliuskojen peittämänä. Sen yläpuolella näkyvät siitepölymyhkyt. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho muuntelee jonkin verran kukkien värin suhteen. Kuvan kasvupaikalla osa kukintotähkistä oli hyvin vaaleita ja lilaan vivahtavia. Ahokirkiruohon kukat ovat tasavärisiä eikä huulessa ole kirjailuja. Kaksi kehälehdistä on kuin siipinä kukan sivuilla ja kolme niistä kaartuu katoksen tavoin hetiön ja emiön ylle. Huuli on matalasti kolmiliuskainen. Huulessa on noin 15 mm pitkä, ohut, kaareva, medellinen kannus. Kuvan keskimmäisessä kukassa näkyy tummana pisteenä kannuksen ahdas suuaukko, joka muissa kukissa on luottiliuskojen peittämänä. Sen yläpuolella näkyvät siitepölymyhkyt. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin tienlaitaruohikko 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on pitkäaikainen kukkija, koska sen kukat aukeavat tähkän alaosasta alkaen kerros kerrallaan ylöspäin. Tähkän alaosan kukinta on jo ohi, kun yläosa vielä kasvattaa uusia nuppuja. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on pitkäaikainen kukkija, koska sen kukat aukeavat tähkän alaosasta alkaen kerros kerrallaan ylöspäin. Tähkän alaosan kukinta on jo ohi, kun yläosa vielä kasvattaa uusia nuppuja. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho muuntelee jonkin verran kukkien ulkonäön suhteen. Huulen tyviosa on usein vaaleampi kuin muu huuli. Kuvan kasvustossa huulen keskiliuska on taipunut voimakkaasti alas- ja sisäänpäin. Ahokirkiruohon kukkien tukilehdet ovat yleensä kapeita, pitkäsuippuisia ja kukkia lyhyempiä. Kuvassa voi huomata myös kannuksen läpi sen mesivaraston ja meden hupenemisen jäänteiden kiteytyessä kannuksen seinämiin. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho muuntelee jonkin verran kukkien ulkonäön suhteen. Huulen tyviosa on usein vaaleampi kuin muu huuli. Kuvan kasvustossa huulen keskiliuska on taipunut voimakkaasti alas- ja sisäänpäin. Ahokirkiruohon kukkien tukilehdet ovat yleensä kapeita, pitkäsuippuisia ja kukkia lyhyempiä. Kuvassa voi huomata myös kannuksen läpi sen mesivaraston ja meden hupenemisen jäänteiden kiteytyessä kannuksen seinämiin. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on hyvin kapealehtinen. Sen lehdet ovat vihreät, täplättömät, lähes tasasoukat, noin 0,8-1,2 cm leveät ja enintään noin 15 cm pitkät. Lehdet ovat tyvestään tupessa osittain sisäkkäin. Ylempänä varrella on muutama pienempi, kapeampi ja pystyhkö lehti. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on hyvin kapealehtinen. Sen lehdet ovat vihreät, täplättömät, lähes tasasoukat, noin 0,8-1,2 cm leveät ja enintään noin 15 cm pitkät. Lehdet ovat tyvestään tupessa osittain sisäkkäin. Ylempänä varrella on muutama pienempi, kapeampi ja pystyhkö lehti. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on lehtien alapinnalta yleensä harmahtavanvihreä. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on lehtien alapinnalta yleensä harmahtavanvihreä. ES, Savonlinna, Kerimäki, Hautalahti, maantien 71 ojaluiska ja laitarinne, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea - punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on aika läheistä sukua liuskakämmeköille, Dactylorhiza. Myös sen juuristo on hyvin samanlainen muodostuen kahdesta liuskaisesta, noin 1,5-2 cm pitkästä juurimukulasta. Liuskat jatkuvat juurina ja lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varren tyvellä, maarajassa on 1-3 tuppimaista, osittain sisäkkäistä, yleensä lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, Jäkälämutkantien varsi, Kokonaronkangas, mäntymetsärinne, 14.7.2001. Kuva näytteestä 28.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnadenia conopsea ssp. conopsea – punakirkiruoho ssp. ahokirkiruoho on aika läheistä sukua liuskakämmeköille, Dactylorhiza. Myös sen juuristo on hyvin samanlainen muodostuen kahdesta liuskaisesta, noin 1,5-2 cm pitkästä juurimukulasta. Liuskat jatkuvat juurina ja lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varren tyvellä, maarajassa on 1-3 tuppimaista, osittain sisäkkäistä, yleensä lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, Jäkälämutkantien varsi, Kokonaronkangas, mäntymetsärinne, 14.7.2001. Kuva näytteestä 28.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto