• Heracleum sphondylium L. – (euroopan)ukonputki
• subsp. sphondylium – etelänukonputki
• Heracleum L. – ukonputket
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

(Euroopan)ukonputkesta, Heracleum sphondylium, esiintyy Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä, harvinaisempi nimialalaji, etelänukonputki, subsp. sphondylium ja laajasti yleinen idänukonputki, subsp. sibiricum. Etelänukonputki on kaksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 50-150 cm korkea. Ensimmäisenä vuotena kasvaa monilehtinen ruusuke, joka kerää kasvuvoimaa pääjuureensa myöhempää kukintaa varten. Aikaisintaan toisena vuotena yksilö kasvattaa yhden tai useamman kukintovarren ja usein kuolee kukintavuotensa päätteeksi. Toisinaan kukintovarret antavat odottaa itseään useampiakin vuosia, eikä kasviyksilö aina kuole kukintansa jälkeen vaan voi kukkia toistamiseenkin. Pääjuuri on pysty ja noin 10-20 mm paksu. Varsi on alaosastaan yleensä noin 5-15 mm paksu, täyteinen tai paikoin ontto ja yläosastaan haarova. Se on vihreäsävyinen, toisinaan alaosastaan ruskehtava tai punertava, särmikäs tai uurteinen ja karvainen. Karvoitus on vaaleaa ja siirottavan harjasmaista. Se on erityisesti alaosassa tiheää ja harvenee latvaa kohti.

Aluslehtiä on yksivartisilla yksilöillä yleensä noin 2-4, mutta monivartisissa tuppaissa niitä voi olla paljonkin. Varsilehtiä on useimmiten 3-6. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on kookas, leveä, ulkoneva ja vain tyveltään enemmän tai vähemmän sepivä. Se on vaihtelevasti karvainen ja vihreä tai toisinaan alemmissa lehdissä vaihtelevasti punertava. Aluslehtien ja alempien varsilehtien ruoti on siirottavakarvainen ja tuppi mukaan lukien noin 10-30 cm pitkä. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat ruodittomia niin, että niiden lapa kasvaa suoraan lehtitupen reunasta. Ruusuke- ja aluslehtien sekä alempien varsilehtien lapa on ulkokehältään puikea tai kolmiomainen, kertaalleen parilehdykkäinen, useimmiten noin 15-40 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-30 cm leveä. Kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on (1-)2(-3). Kärkilehdykkä ja alin tai alimmat sivulehdykkäparit ovat ruodilliset. Kärkilehdykän ruoti on noin 2-8 cm pitkä ja alemmilla sivulehdyköillä enintään noin 5 cm pitkä. Muut lehdykät ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Lehdykät ovat epämukaiset, 1-2 kertaa parijakoiset, liuskoiltaan pyöreähköt tai kapeamman – leveämmän suippokärkiset ja laidoiltaan hampaiset. Ne ovat useimmiten noin 4-15 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveät. Kärkilehdykkä on usein edellä mainittuja mittoja kookkaampi ja muita liuskaisempi. Lehdet ovat päältä vihreät tai sinivihreät ja tiheästi lyhytkarvaiset sekä alta sini- tai harmaanvihreät ja kauttaaltaan tiheän lyhyehkökarvaiset. Karvoitus on siirottava ja pintoja pitempi alapuolen suonissa, lehden keskirangassa ja lehdykkäperissä.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, lähes tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 8-23 cm. Pääsarja on useimmiten suojukseton, mutta toisinaan suojuksia voi olla noin 1-7. Mahdolliset suojukset ovat riippuvat, suikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja lyhytkarvaiset sekä noin 5-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 mm leveät. Pikkusarjoja on yleensä noin 10-25. Ne ovat tasalakisia tai kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 15-40 mm. Niiden perä on suora tai ylöspäin kaareva, särmikäs, tiheästi lyhytkarvainen ja lyhyen nystykarvainen sekä noin 2-10 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Pikkusarjojen tyvellä on (2-)5-10 suikeaa – tasasoukkaa suojuslehteä, jotka ovat useimmiten noin 5-15 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1 mm leveitä sekä pysyviä. Pikkusarjassa on yleensä noin 24-38 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-15 mm pitkä ja pikkusarjaperän tavoin karvainen. Sikiäimen sisältävä kukkapohjus on tiheästi sukaskarvainen tai pehmeäkarvainen. Verholehdet puuttuvat tai ovat enintään noin 0,3 mm pitkät ja hammasmaiset.

Teriö on valkoinen tai joskus aluksi punaiseen vivahtava ja pikkusarjan sisemmissä kukissa säteittäinen sekä uloimmissa kukissa vastakohtainen. Sarjan sisemmät teriöt ovat ilman heteitä noin 3-4,5 mm leveitä ja uloimmat noin 5-10 mm leveitä. Terälehtiä on 5, ja sisemmissä kukissa ne ovat symmetriset, lähinnä pitkänpyöreät sekä useimmiten noin 1,5-2 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Uloimpien kukkien viidestä terälehdestä kolme on muista selväsi poikkeavia, epäsymmetrisiä ja kärjestään noin puoleen väliin saakka V-muotoisesti halkoisia. Ne ovat jopa 8 mm pitkiä ja kärkiosastaan 6 mm leveitä. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 2-4 mm pitkät sekä ponnet pitkänpyöreähköt. Palhot ovat valkoiset ja ponnet vihreät tai kellanvihreät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vaaleanvihertävä tai kellertävä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea tai hieman vastapuikea, litteähkö, sukaskarvainen tai kaljuhko ja noin 7-10 mm pitkä sekä leveämmältä sivultaan noin 6-8 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään kellanruskea. Kärjessä säilyvät kauan noin 0,7-1,5 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän kapealla sivulla, hieman siipipalteisella reunaharjulla. Yksittäinen hedelmälohko on vähän kupera, lähes harjuttoman sileä selästään ja lohkohedelmän levyinen. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Etelänukonputki on Suomessa harvinainen ja paikoin vakiintunut uustulokas, jota tavataan siellä täällä eteläisessä Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Keskisestä Suomesta ei Kasviatlaksessa ole tuoreempia havaintoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pientareet ja piennarniityt, tienvarret, pihat, puistot, puutarhat, viljelyalueiden laiteet ja joutomaat sekä satamat, satamien painolastikentät ja jatkosodan aikaiset saksalaisjoukkojen leirialueet. Muissa Pohjoismaissa etelänukonputki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Etelänukonputken, kuten koko lajinkin, sisältämät nesteet ovat myrkyllisiä. Herkkäihoisimmille pelkkä kasvin kosketteleminen, varsinkin paahteisina hellepäivinä, voi ärsyttää ihoa voimakkaasti ja aiheuttaa pahimmillaan lievien palovammojen kaltaisia vaurioita. Myrkyllisyydestään huolimatta lajin juurista, lehdistä ja hedelmistä on kansanlääkinnässä valmistettu rohdoksia, joilla on pyritty mm. hoitamaan epilepsiaa, kuukautishäiriöitä ja jopa ihottumia sekä alentamaan verenpainetta ja edistämään ruoansulatusta.

Etelänukonputken suomalaiset esiintymät on perinteisesti jaettu kahteen muunnokseen kukkapohjuksen ja hedelmän karvaisuuden perusteella. Nimimuunnoksella, var. sphondylium, kukkapohjus on pehmeäkarvainen ja hedelmä kalju. Toisella muunnoksella, var. chaetocarpoides, kukkapohjus ja hedelmä ovat sukaskarvaisia. Vuonna 2019 julkaistussa Suomen putkilokasvien luettelossa muunnosjaottelusta kuitenkin luovuttiin ilmeisesti välimuotoisuuden ja erottavien tuntomerkkien tulkintavaikeuksien vuoksi. Sukaskarvoitus nimittäin näyttää ainakin toisinaan karisevan ikääntyvistä lohkohedelmistä ja myös herbaarionäytteistä. Ukonputki on tuntomerkeiltään muutenkin hyvin muunteleva laji, ja Euro+Med Plantbasen kartastolla siitä on hyväksytty nimialalaji mukaan lukien peräti 16 alalajia.

Kuten alussa on todettu, etelänukonputken lisäksi Suomessa esiintyy laajasti yleisenä myös lajin toinen alalaji, idänukonputki, subsp. sibiricum. Se on helppo erottaa etelänukonputkesta kukintavaiheessa, sillä sen teriöt ovat vaalean- tai kellanvihreät, mikä tekee siitä aivan erinäköisen. Lisäksi pikkusarjojen uloimmatkin teriöt ovat säteittäiset ja terälehdet keskenään samanlaiset ja symmetriset. Kokonaan ohikukkineita yksilöitä on vaikea varmuudella määrittää alalajitasolle, koska molempien alalajien hedelmät voivat olla enemmän tai vähemmän kaljut tai karvaiset. Tosin idänukonputken kukkapohjukset ja hedelmät ovat lähes sataprosenttisella varmuudella kaljut, koska sukaskarvainen muoto on erittäin harvinainen tulokas. Lisäksi idänukonputken yleisyys tekee siitä aina todennäköisemmän esiintyjän, ja etelänukonputken läsnäolo pitää erikseen vahvistaa kukkivien sarjojen selvästi havaittavilla tuntomerkeillä.

Ukonputkien sukuun kuuluu kaksi hyvin näyttävää ja jopa 200-350 cm korkeaa koristekasvia, jotka karkaavat herkästi myös luontoon. Lajeista keskimäärin kookkaampi kaukasianjättiputki, H. mantegazzianum ja hyvin samankaltainen persianjättiputki, H. persicum, on EU-tasolla luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi, joita ei saa enää myydä eikä käyttää koristekasveina. (Euroopan)ukonputkeen lajeja ei sotke, sillä niiden lehdet ovat valtavat ja kukinnon pääsarjatkin jopa 50-60 cm läpimitaltaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle etelänukonputken esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, lähes tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 8-23 cm. Pääsarjan perä on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä. Etelänukonputken normaali kukinta-aika on heinä-elokuu. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien ja Peiponpolun kulmauksen niittykaista, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputki on helpointa erottaa yleisemmästä idänukonputkesta kukinta-aikana, koska sen kukinto on valkoinen tai joskus aluksi punaiseen vivahtava. Idänukonputken kukinto on vaalean- tai kellanvihreä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien ja Peiponpolun kulmauksen niittykaista, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken pääsarjassa on yleensä noin 10-25 pikkusarjaa. Ne ovat tasalakisia tai kuperia ja kukintavaiheessa läpimitaltaan noin 15-40 mm. Kukinnot ja niiden mesi kiinnostavat monenlaisia hyönteisiä pistiäisistä kärpäsiin ja kukkakärpäsiin sekä kovakuoriaisista sääskiin ja muurahaisiin. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, Kuusaanniementieltä erkaneva Käpylänrinne, tien alussa, entisen puuvarastokentän kohdalla olevan peltoalueen laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken pääsarja on useimmiten suojukseton, mutta toisinaan suojuksia voi olla noin yhdestä seitsemään. Mahdolliset suojukset ovat riippuvat, suikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja lyhytkarvaiset sekä noin 5-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 mm leveät. Pikkusarjan perä on suora tai ylöspäin kaareva ja noin 2-10 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, Kuusaanniementieltä erkaneva Käpylänrinne, tien alussa, entisen puuvarastokentän kohdalla olevan peltoalueen laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken kukinnon pikkusarjassa on yleensä noin 24-38 kukkaa. Teriö on pikkusarjan sisemmissä kukissa säteittäinen sekä uloimmissa kukissa vastakohtainen. Sarjan sisemmät teriöt ovat ilman heteitä noin 3-4,5 mm leveitä ja uloimmat noin 5-10 mm leveitä. Idänukonputkella pikkusarjojen kaikki teriöt ovat säteittäisiä ja keskenään samankaltaisia. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien ja Peiponpolun kulmauksen niittykaista, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken kukassa on viisi terälehteä, ja sisemmissä kukissa ne ovat symmetriset, lähinnä pitkänpyöreät sekä useimmiten noin 1,5-2 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Uloimpien kukkien viidestä terälehdestä kolme on muista selväsi poikkeavia, epäsymmetrisiä ja kärjestään noin puoleen väliin saakka V-muotoisesti halkoisia. Ne ovat jopa 8 mm pitkiä ja kärkiosastaan 6 mm leveitä. Heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 2-4 mm pitkät sekä ponnet pitkänpyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, Kuusaanniementieltä erkaneva Käpylänrinne, tien alussa, entisen puuvarastokentän kohdalla olevan peltoalueen laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-15 mm pitkä. Se ja särmikäs pikkusarjaperä ovat tiheästi lyhytkarvaiset ja lyhyen nystykarvaiset. Sikiäimen sisältävä kukkapohjus on, kuten kuvassa, tiheästi sukaskarvainen tai pehmeäkarvainen. Verholehdet puuttuvat tai ovat kuvassa olevan yksilön tavoin enintään noin 0,3 mm pitkät ja hammasmaiset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien ja Peiponpolun kulmauksen niittykaista, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea tai hieman vastapuikea, litteähkö, sukaskarvainen tai kaljuhko ja noin 7-10 mm pitkä sekä leveämmältä sivultaan noin 6-8 mm leveä. Kärjessä säilyvät kauan noin 0,7-1,5 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän kapealla sivulla, hieman siipipalteisella reunaharjulla. Yksittäinen hedelmälohko on vähän kupera, lähes harjuttoman sileä selästään ja lohkohedelmän levyinen. Pikkusarjojen tyvellä on yleensä viidestä kymmeneen suikeaa – tasasoukkaa suojuslehteä, jotka ovat useimmiten noin 5-15 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1 mm leveitä sekä pysyviä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien ja Peiponpolun kulmauksen niittykaista, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken ruusuke- ja aluslehtien sekä alempien varsilehtien lapa on ulkokehältään puikea tai kolmiomainen, kertaalleen parilehdykkäinen, useimmiten noin 15-40 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-30 cm leveä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien laitaruohikko Peiponpolun risteyksen kohdalla, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken ruusuke- ja aluslehdissä sekä alemmissa varsilehdissä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten kaksi ja harvemmin yksi, tai kuten kuvassa, kolme lehdykkäparia. Kärkilehdykkä ja alin tai alimmat sivulehdykkäparit ovat ruodilliset. Kärkilehdykän ruoti on noin 2-8 cm pitkä ja alemmilla sivulehdyköillä enintään noin 5 cm pitkä. Muut lehdykät ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Lehdykät ovat epämukaiset ja yhdestä kahteen kertaa parijakoiset. Ne ovat useimmiten noin 4-15 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveät. Lehdet ovat päältä vihreät, tai kuten kuvassa, sinivihreät ja tiheästi lyhytkarvaiset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, Kuusaanniementieltä erkaneva Käpylänrinne, tien alussa, entisen puuvarastokentän kohdalla olevan peltoalueen laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken ylemmät varsilehdet ovat ruodittomia niin, että niiden lapa kasvaa suoraan lehtitupen reunasta. Lehdyköiden sivuliuskat ovat edellisen kuvan tavoin pyöreähköt tai kapeamman – leveämmän suippokärkiset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, Kuusaanniementieltä erkaneva Käpylänrinne, tien alussa, entisen puuvarastokentän kohdalla olevan peltoalueen laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputken lehtilavan kärkilehdykkä on yleensä kookkaampi ja liuskaisempi kuin muut lehdykät. Lehdyköiden ja niiden liuskojen reunat ovat hampaiset. Lehdet ovat alta sini- tai harmaanvihreät ja kauttaaltaan tiheän lyhyehkökarvaiset. Karvoitus on siirottava ja pintoja pitempi alapuolen suonissa, lehden keskirangassa ja lehdykkäperissä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, Kuusaanniementieltä erkaneva Käpylänrinne, tien alussa, entisen puuvarastokentän kohdalla olevan peltoalueen laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Heracleum sphondylium subsp. sphondylium – etelänukonputki on Suomessa harvinainen ja paikoin vakiintunut uustulokas, jota tavataan siellä täällä eteläisessä Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Keskisestä Suomesta ei Kasviatlaksessa ole tuoreempia havaintoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pientareet ja piennarniityt, tienvarret, pihat, puistot, puutarhat, viljelyalueiden laiteet ja joutomaat sekä satamat, satamien painolastikentät ja jatkosodan aikaiset saksalaisjoukkojen leirialueet. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Rekolantien ja Peiponpolun kulmauksen niittykaista, 23.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto