Hieracium alpinum – tunturikeltano

  • Hieracium alpinum L. – tunturikeltano
  • Hieracium sect. Alpina (Griseb.) Gremli – tunturikeltanot
  • Hieracium L. – ukonkeltanot
  • Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)

Tunturikeltano, Hieracium alpinum, on monivuotinen, maitiaisnesteinen ja pysty ruoho, joka on noin 8-20(-25) cm korkea. Juurakko on vino, lyhyehkö mutta haarova ja rönsytön. Varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee muutaman varren ryhmä. Varsi on lähes aina haaraton, liereä, vihertävän tai mustanvihreän sävyinen ja runsaasti hapsikarvainen sekä jossain määrin myös tähti- ja nystykarvainen. Hapsikarvat ovat pehmeät, tyveltä yleensä tummat, muuten vaaleat ja noin 2-6 mm pitkät.

Tyvellä on monilehtinen ja ruodillinen lehtiruusuke. Ruoti on yleensä noin 1-6 cm pitkä ja kapeasti siipipalteinen tai siipipalteeton. Lehtilapa on kielimäinen, kapean vastapuikea tai soikeahko, tasaisesti lehtiruodiksi kapeneva ja pyöreä-, tylppä tai suippokärkinen. Se on ehytlaitainen tai harvakseen matala- ja pienihampainen sekä tavallisesti noin 1-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Varsilehtiä on kierteisesti 1-3. Ne ovat ruodittomat, suikeat tai tasasoukat ja ehytlaitaiset sekä useimmiten noin 1-4 cm pitkät ja noin 0,1-0,5 cm leveät. Kaikki lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja pitkän hapsikarvaiset sekä vaihtelevasti nystyiset ja toisinaan alapinnaltaan myös tähtikarvaiset.

Monikukkainen mykerökukinto on varren kärjessä yksinään. Sen uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useana tiiviinä, lomittaisena ja erimittaisena rivinä eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehtosuomut ovat lähinnä suikeat tai kapean kolmiomaiset ja tummahkonvihreät tai mustanvihreät. Uloimmat kehtosuomut ovat usein tylpähköt ja sisimmät kapean teräväkärkiset. Kaikki suomut ovat tiheän ja vaalean hapsikarvaiset sekä tiheästi vaalea- tai keltanystyiset. Hapsikarvat ovat noin 2-4 mm pitkät. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 7-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät.

Kukintomykerö on avoimimmillaan tavallisesti noin 30-40 mm leveä ja avoinna vain päivän valoisana aikana. Mykerössä on lopulta noin 80-130 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on kapenevaa tyveä lukuun ottamatta lähes tasasoukka, lyhyen hapsikarvainen, kärjestään tylppä ja 5-hampainen. Reunimmaiset kukat ovat pysyvästi sisempiä pitemmät. Kielikukkien kieliosa on lopulta yleensä noin 7-15 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-6 mm pitkä. Tunturikeltanolla on myös harvinainen rotu tai muoto, jonka mykeröt eivät kunnolla avaudu, ja teriön kieli on torvimainen. Aikaisemmin tätä käsiteltiin omana lajinaan, H. includens, mutta Suomen putkilokasvien luettelossa (2019) se on sisällytetty lajiin H. alpinum. Verhiö on noin 6-7 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi hapsihaiveniksi. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja keltaiselta luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun, kunnes hedelmistön kypsyttyä avautuu haiven- ja pähkyläpalloksi. Pähkylä on lähes lieriömäisen tasapaksu tai hieman kärkeä kohti levenevä, 10-13-harjuinen ja punaruskea tai lähes mustanruskea. Se on tavallisesti noin 3-4,5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen, harmaanvalkoinen tai hieman kellanruskehtava, varreton ja hapsihaiveninen sekä noin 7-12 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Tunturikeltano on Suomessa alkuperäinen ja nimensä mukaisesti pohjoinen laji. Yleisehkö se on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa, harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa sekä erittäin harvinainen Koillismaan eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturien paljakkavyöhykkeen kalliot, soraikot ja varpukankaat sekä jokivarsien kalliot ja kuivat hiekkatörmät. Muissa Pohjoismaissa tunturikeltano kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Tunturikeltanon pähkylätuotanto kehittyy ilmeisesti kokonaan ilman ristipölytystä, apomiktisesti emokasvin klooneina. Mykeröissä käy kuitenkin mm. kimalaisia ja muita pistiäisiä, joten siitepölyä, ehkäpä mettäkin muodostuu. Suomesta on aikanaan nimetty noin 20 tällaista apomiktista pikkulajia, joita ei yli 50 vuoteen ole enää juurikaan tutkittu.

Ukonkeltanoiden apomiktinen lisääntyminen on synnyttänyt valtaisan joukon pikkulajeja, joita Suomessa kuvattiin tai ilmoitettiin noin 400 erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Tuottavimmin niiden parissa työskenteli Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Johan Norrlin (1842-1917). Edellä mainitun kauden jälkeen innostus hiipui ja asiantuntemus painui sananmukaisesti maan alle. Nykyisin Suomessa ei ole monta henkilöä, jotka hallitsisivat edes tyydyttävästi ukonkeltanoiden taksonomisen monimuotoisuuden. Niinpä kasvitieteilijätkin, tavallisista luonnontarkkailijoista puhumattakaan, joutuvat useimmiten tyytymään keltanoiden ryhmätasoiseen tarkasteluun, eikä sekään ole läheskään aina helppoa.

Ukonkeltanot jaotellaan nykyisin kymmeneen sektioon eli lajiryhmään. Tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä ne ovat: Hieracium sect. Aestiva, pohjankeltanot; H. sect. Alpestris, sysikeltanot; H. sect. Alpina, tunturikeltanot; H. sect. Hieracium, salokeltanot; H. sect. Oreadea, kalliokeltanot; H. sect. Prenanthoidea, syyskeltanot; H. sect. Subalpina, mustakeltanot; H. sect. Tridentata, tankikeltanot; H. sect. Umbellata, sarjakeltanot ja H. sect. Vulgata, ahokeltanot. Ryhmistä salokeltanot ja ahokeltanot ovat hyvin monilajisia ja muut selvästi pienempiä.

Tunturikeltano muistuttaa kasvupaikoillaan oikeastaan vain mustakeltanoita. Niiden varsi on kuitenkin lähes aina ainakin 2-haarainen ja -mykeröinen. Kehdon hapsikarvat ovat tunturikeltanoa lyhyemmät, noin 0,5-1,5 mm pitkät. Lisäksi vartalo luotteineen on tummahko.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturikeltanon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Hieracium alpinum - tunturikeltano on monivuotinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 8-20 cm korkea. Sen tyvellä on monilehtinen lehtiruusuke, minkä lisäksi pienempiä varsilehtiä on yhdestä kolmeen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko kalliotöyräs, 680 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum – tunturikeltano on monivuotinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 8-20 cm korkea. Sen tyvellä on monilehtinen lehtiruusuke, minkä lisäksi pienempiä varsilehtiä on yhdestä kolmeen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko kalliotöyräs, 680 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum - tunturikeltanon varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee muutaman varren ryhmä. Kuvan vasemmassa ylälaidassa on myös pelkkiä lehtiruusukkeita. Retkeilykasvion vuoden 1998 painoksessa lajin kukinta-ajaksi mainitaan elo-syyskuu. Kuten oheinen kuvasarjakin osoittaa, kukinnan alkaminen on ilmastonmuutoksen vaikutuksesta aikaistunut selvästi heinäkuun puolelle. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, pienen puroputouksen viereinen kalliorinne, n. 670 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum – tunturikeltanon varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee muutaman varren ryhmä. Kuvan vasemmassa ylälaidassa on myös pelkkiä lehtiruusukkeita. Retkeilykasvion vuoden 1998 painoksessa lajin kukinta-ajaksi mainitaan elo-syyskuu. Kuten oheinen kuvasarjakin osoittaa, kukinnan alkaminen on ilmastonmuutoksen vaikutuksesta aikaistunut selvästi heinäkuun puolelle. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, pienen puroputouksen viereinen kalliorinne, n. 670 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum - tunturikeltanon varsi on lähes aina haaraton, liereä, vihertävän tai mustanvihreän sävyinen ja runsaasti hapsikarvainen sekä jossain määrin myös tähti- ja nystykarvainen. Hapsikarvat ovat vaaleat ja noin 2-6 mm pitkät. Monikukkainen mykerökukinto on varren kärjessä yksinään. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin koillispuolella, 795 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum – tunturikeltanon varsi on lähes aina haaraton, liereä, vihertävän tai mustanvihreän sävyinen ja runsaasti hapsikarvainen sekä jossain määrin myös tähti- ja nystykarvainen. Hapsikarvat ovat vaaleat ja noin 2-6 mm pitkät. Monikukkainen mykerökukinto on varren kärjessä yksinään. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin koillispuolella, 795 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum - tunturikeltanon kukintomykerö on avoimimmillaan tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Mykerössä on lopulta noin 80-130 kaksineuvoista, keltaista kielikukkaa (kuvan mykerössä kukkia näyttää olevan 126, joista sisimmät ovat vielä nuppuiset). Niiden kieli on kapenevaa tyveä lukuun ottamatta lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja viisihampainen. Reunimmaiset kukat ovat pysyvästi sisempiä pitemmät. Kukassa on viisi hedettä. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on yksivartaloinen ja keltaiselta luotiltaan kaksiliuskainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin varressa, 705 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum – tunturikeltanon kukintomykerö on avoimimmillaan tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Mykerössä on lopulta noin 80-130 kaksineuvoista, keltaista kielikukkaa (kuvan mykerössä kukkia näyttää olevan 126, joista sisimmät ovat vielä nuppuiset). Niiden kieli on kapenevaa tyveä lukuun ottamatta lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja viisihampainen. Reunimmaiset kukat ovat pysyvästi sisempiä pitemmät. Kukassa on viisi hedettä. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on yksivartaloinen ja keltaiselta luotiltaan kaksiliuskainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin varressa, 705 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum - tunturikeltanon kielikukkien kieliosa on lyhyen hapsikarvainen, lopulta yleensä noin 7-15 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-6 mm pitkä. Kehdossa kiinnittää ensimmäisenä huomiota sen noin 2-4 mm:n mittainen, vaalea hapsikarvoitus. Ylin varsilehti on toisinaan tukilehtimäisesti lähellä mykeröä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin varressa, 705 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum – tunturikeltanon kielikukkien kieliosa on lyhyen hapsikarvainen, lopulta yleensä noin 7-15 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-6 mm pitkä. Kehdossa kiinnittää ensimmäisenä huomiota sen noin 2-4 mm:n mittainen, vaalea hapsikarvoitus. Ylin varsilehti on toisinaan tukilehtimäisesti lähellä mykeröä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin varressa, 705 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum - tunturikeltanon mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useana tiiviinä ja lomittaisena rivinä varsinaista kukintoa. Sisemmät kehtosuomut ovat usein keskenään epäsymmetrisen eripituiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin länsipuolella, 690 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum – tunturikeltanon mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useana tiiviinä ja lomittaisena rivinä varsinaista kukintoa. Sisemmät kehtosuomut ovat usein keskenään epäsymmetrisen eripituiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin länsipuolella, 690 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum - tunturikeltanon kehtosuomut ovat lähinnä suikeat tai kapean kolmiomaiset ja tummahkonvihreät tai mustanvihreät. Uloimmat kehtosuomut ovat usein tylpähköt ja sisimmät kapean teräväkärkiset. Kaikki suomut ovat hapsikarvoituksen lisäksi tiheästi vaalea- tai keltanystyiset (nystyt eivät näy kuvassa). Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 7-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Kuvan yksilön ylin varsilehti on niin mykerön tyvellä, että se jo muotonsakin perusteella näyttää mykerön ulkosuomulta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko kalliotöyräs, 680 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum – tunturikeltanon kehtosuomut ovat lähinnä suikeat tai kapean kolmiomaiset ja tummahkonvihreät tai mustanvihreät. Uloimmat kehtosuomut ovat usein tylpähköt ja sisimmät kapean teräväkärkiset. Kaikki suomut ovat hapsikarvoituksen lisäksi tiheästi vaalea- tai keltanystyiset (nystyt eivät näy kuvassa). Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 7-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Kuvan yksilön ylin varsilehti on niin mykerön tyvellä, että se jo muotonsakin perusteella näyttää mykerön ulkosuomulta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko kalliotöyräs, 680 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum - tunturikeltanon ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 1-6 cm pitkä ja kapeasti siipipalteinen tai siipipalteeton. Lehtilapa on kielimäinen, kapean vastapuikea tai soikeahko, tasaisesti lehtiruodiksi kapeneva ja pyöreä-, tylppä tai suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 1-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Varsilehdet ovat ruodittomat, suikeat tai tasasoukat ja useimmiten noin 1-4 cm pitkät sekä noin 0,1-0,5 cm leveät. Kaikki lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja pitkän hapsikarvaiset. Kuvassa olevissa ruusukkeissa karvoitus on runsasta lehden molemmin puolin. Sen sijaan alimmat, soikeahkot lehdet ovat vanhimmat, ilmeisesti talvehtineet ja jo kaljuuntuneet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko kalliotöyräs, 680 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum – tunturikeltanon ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 1-6 cm pitkä ja kapeasti siipipalteinen tai siipipalteeton. Lehtilapa on kielimäinen, kapean vastapuikea tai soikeahko, tasaisesti lehtiruodiksi kapeneva ja pyöreä-, tylppä tai suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 1-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Varsilehdet ovat ruodittomat, suikeat tai tasasoukat ja useimmiten noin 1-4 cm pitkät sekä noin 0,1-0,5 cm leveät. Kaikki lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja pitkän hapsikarvaiset. Kuvassa olevissa ruusukkeissa karvoitus on runsasta lehden molemmin puolin. Sen sijaan alimmat, soikeahkot lehdet ovat vanhimmat, ilmeisesti talvehtineet ja jo kaljuuntuneet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko kalliotöyräs, 680 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum - tunturikeltanon lehtilapa on ehytlaitainen tai harvakseen matala- ja pienihampainen. Eri yksilöiden lehdissä on jonkin verran karvoituseroja. Kuvassa olevissa ruusukelehdissä lehtien alapinta on vain hyvin niukasti hapsikarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin länsipuolella, 680 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum – tunturikeltanon lehtilapa on ehytlaitainen tai harvakseen matala- ja pienihampainen. Eri yksilöiden lehdissä on jonkin verran karvoituseroja. Kuvassa olevissa ruusukelehdissä lehtien alapinta on vain hyvin niukasti hapsikarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin länsipuolella, 680 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum - tunturikeltano on Suomessa alkuperäinen ja nimensä mukaisesti pohjoinen laji. Yleisehkö se on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa, harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa sekä erittäin harvinainen Koillismaan eliömaakunnassa. Kuvassa ovat seuralaisina mm. (taiga)juolukka, Vaccinium uliginosum, (musta)variksenmarja, Empetrum nigrum ja vaivaiskoivu, Betula nana. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin länsipuolella, 690 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum – tunturikeltano on Suomessa alkuperäinen ja nimensä mukaisesti pohjoinen laji. Yleisehkö se on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa, harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa sekä erittäin harvinainen Koillismaan eliömaakunnassa. Kuvassa ovat seuralaisina mm. (taiga)juolukka, Vaccinium uliginosum, (musta)variksenmarja, Empetrum nigrum ja vaivaiskoivu, Betula nana. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin länsipuolella, 690 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium alpinum - tunturikeltanon kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturien paljakkavyöhykkeen kalliot, soraikot ja varpukankaat sekä jokivarsien kalliot ja kuivat hiekkatörmät. Avoimessa tunturimaassa sen isot ja kirkkaankeltaiset kukinnot kiinnittävät niin retkeilijöiden kuin hyönteistenkin huomiota. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin varressa, 705 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium alpinum – tunturikeltanon kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturien paljakkavyöhykkeen kalliot, soraikot ja varpukankaat sekä jokivarsien kalliot ja kuivat hiekkatörmät. Avoimessa tunturimaassa sen isot ja kirkkaankeltaiset kukinnot kiinnittävät niin retkeilijöiden kuin hyönteistenkin huomiota. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, tunturipaljakka laelle nousevan reitin varressa, 705 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto