- Knautia arvensis (L.) Coult. – ketoruusuruoho
- Knautia L. – ruusuruohot
- Caprifoliaceae – kuusamakasvit (aikaisemmin Dipsacaceae – purtojuurikasvit)
Ketoruusuruoho, Knautia arvensis, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 30-80(-100) cm korkea ruoho. Juurakko on pitkä ja haarova, mistä johtuen yksilöt ovat usein monivartisia. Varsi haaroineen on liereä, vihreäsävyinen ja lyhyesti kaarikarvainen sekä erityisesti ala- ja keskiosasta myös pitemmästi karheakarvainen. Karheat karvat ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät, ja niiden tyvi on usein tumma sekä nystymäisesti koholla.
Varsien tyvellä ja alaosassa olevat lehdet ovat ruodilliset, suikeat, soikeat tai vastapuikeat ja yleensä ehyt- tai hammaslaitaiset. Lehtiruoti on kapeahkosti siipipalteinen, useimmiten noin 2-8 cm pitkä ja levenee asteittain lehtilavaksi niin, että tarkkaa rajaa on vaikea osoittaa. Varsilehdet ovat vastakkaisesti ja ylemmät niistä ovat lähes tai aivan ruodittomat. Varren alimmaisten lehtien yläpuoliset lehdet ovat yleensä kapealiuskaisen pariliuskaiset. Harvoin kaikki lehdet ovat lähes tai kokonaan ehytlaitaiset. Lehtilapa on päältä vihreä, alta usein harmaanvihreä ja laidoiltaan hieman alaspäin kiertynyt sekä molemmin puolin vaihtelevasti karvainen. Se on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 5-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. Ylempien varsilehtien kärki on usein pitkä ja kapean liuskamainen.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Monikukkaisen mykerön tyvellä on kehtomainen, tiivis ylälehtien ryhmä. Lehtiä on yleensä 14-20, ja ne ovat vuoroittain vastakkaiset sekä vihreät ja karheakarvaiset. Uloimmat niistä ovat puikeat, suipon teräväkärkiset ja noin 10-13 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm leveät. Lehdet lyhenevät ja kapenevat sisemmissä kerroksissa.
Kukintomykerö on litteä ja täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Siinä on noin 40-60 eriasteisen sinipunaista, lähes punaista tai harvoin valkoista kukkaa, jotka ovat kaksineuvoisia tai pelkkiä emikukkia. Pelkästään emikukkaiset mykeröt ovat kapeammat kuin kaksineuvoiset kukintomykeröt. Kukkapohjus on karvainen. Kukat ovat perättömät, ja niissä on verhiö sekä ulkoverhiö, jotka jäävät kukintavaiheessa täysin näkymättömiin. Ulkoverhiö on 4-särmäinen, lyhyesti 4-liuskainen ja noin 2-2,5 mm pitkä. Se liittyy tiiviisti kukkapohjukseen. Varsinainen verhiö on suppilomaisen yhdislehtinen, vihreä, karvainen ja noin 3-4 mm pitkä. Sen kärjessä on useimmiten 8-10 lyhyttä ja teräväkärkistä liuskaa. Teriö on yhdislehtinen, suppilomainen, sisältä karvainen ja 4-liuskainen sekä vastakohtainen eli se voidaan jakaa vain yhdessä suunnassa kahteen samanlaiseen osaan. Mykerön laitimmaisten kukkien teriö on selvästi muiden kukkien teriöitä kookkaampi ja yleensä noin 12-16 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat keskenään eripituiset sekä useimmiten noin 5-10 mm pitkät ja kärjestään pyöreät tai tylpät. Muiden kukkien teriöt ovat tavallisesti noin 7-8 mm pitkät, ja niiden kärkiliuskat ovat noin 2-3 mm pitkät sekä pyöreähköpäiset.
Kukissa on 4 teriöistä esiin nousevaa hedettä. Niiden palhot ovat hyvin ohuet ja valkoiset. Ponnet ovat pitkulaiset, poikittaiset ja ennen siitepölyn luovuttamista punertavat tai sinipunaiset sekä noin 2,5-3 mm pitkät. Sikiäin on kehänalainen, ja emiö on 1-vartaloinen. Vartalo on valkoinen, selvästi teriön yläpuolelle ulottuva, ja sen kärjessä on lyhyt, kehäreunainen sekä yleensä sinipunainen luotti. Hedelmä on kovaseinäisen ja karvaisen ulkoverhiön sisään jäävä, kartiomainen tai lieriömäinen pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 4 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen tyvessä on elaiosomi eli rasvalisäke, jonka sisältämä ravinto saa muurahaiset kuljettelemaan pähkylöitä ja levittämään samalla kasvia. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoliskolta elokuulle.
Ketoruusuruoho on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen nykyinen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Lisäksi suppea-alaisena tulokkaana se on tavattu jopa Inarista. Yleinen tai hyvin yleinen laji on lähinnä Ahvenanmaalla ja maan kaakkoisosassa Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjaa myöten. Kasviatlaksessa on runsaammin havaintoja myös Pohjois-Hämeen, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Muualla laji on harvinaisempi. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kedot, ahot, entiset kaskialueet, kesantopellot ja kaikenlaiset pientareet sekä tien- ja radanvarret. Ketoruusuruoho karttaa savimaata. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä uustulokkaana Islannissa ja Tanskan Färsaarilla.
Ketoruusuruoho on ison sukunsa ainoa laji Suomessa. Euroopassa tavataan kaikkiaan lähes 50 ruusuruoholajia. Ketoruusuruoho saapui kaskikulttuurin myötä Suomeen idästä ja erikseen Ahvenanmaalle lännestä. Se suosi erityisesti kaskiviljelyksiä ja niiden jälkeensä jättämiä ahomaita, joita karja piti riittävän avoimina. Vaikka kaskeamisesta on pitkä aika, eikä sen jälkiäkään juuri enää ole havaittavissa, ruusuruoho on edelleen runsain näillä aikanaan kasketuilla mailla. Korvaavia kasvualueita se on kuitenkin löytänyt niityiltä, kedoilta, pientareilta ja tienvarsilta. Länsi- ja Lounais-Suomen savimailla laji ei viihdy. Siellä niukemmat ja hajanaisemmat kasvupaikat ovatkin lähinnä kuivemmilla ja savettomilla rinneniityillä ja pientareilla. Ruusuruoho on merkittävä mesikasvi, jota suosivat lähes kaikki hyönteiset. Runsasta pähkylätuotantoa hyödyntävät muurahaisten lisäksi myös linnut, joiden höyhenissä karkeakarvaiset pähkylät voivat kulkeutua kauemmaksikin.
Ruusuruohon suomalainen sukunimi ei viittaa ruusuihin, kuten voisi perustellusti luulla. Se juontaa lajin vanhasta lääkinnällisestä käytöstä. Ruusuruohosta valmistetulla rohdolla hoidettiin tulehduksellista ihosairautta, ruusua, joka muutti kutiavan ihon helakanpunaiseksi. Rohdoksella on taltutettu myös syyhyä ja paiseita.
Suomessa kasvaa vain yksi ketoruusuruohoa jossain määrin muistuttava luonnonlaji, (niitty)purtojuuri, Succisa ptatensis. Sen kukintomykeröt ovat puolipallomaiset, eivät litteät, kuten ketoruusuruoholla. Myös muita kookkaammat laitakukat puuttuvat. Lisäksi purtojuuren lehdet ovat ehyet ja yleensä myös ehytlaitaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketoruusuruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Knautia arvensis – ketoruusuruoho on Suomessa muinaistulokas. Sen nykyinen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Yleinen tai hyvin yleinen laji on lähinnä Ahvenanmaalla ja maan kaakkoisosassa Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjaa myöten. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kedot, ahot, entiset kaskialueet, kesantopellot ja kaikenlaiset pientareet sekä tien- ja radanvarret. Ketoruusuruohon juurakko on pitkä ja haarova, mistä johtuen yksilöt ovat usein monivartisia. EH, Hämeenlinna, Renko, Haapamäki, Topenontien (tie 2871) laita Yli-Paappalan tilan ja Kiikkarantien risteyksen kohdalla, 23.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon kukinnot muodostuvat kukkamaisista, litteistä mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Kuvassa ovat seuralaisina painolastitulokkaat rohtorasti, Anchusa officinalis ja peltokeltamaite, Lotus corniculatus var. sativus. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanhan painolastikentän keto- ja niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Siinä on noin 40-60 eriasteisen sinipunaista tai lähes punaista kukkaa, jotka ovat kaksineuvoisia tai pelkkiä emikukkia. Pelkästään emikukkaiset mykeröt ovat kapeammat kuin kaksineuvoiset kukintomykeröt. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Parolannummentien laitaniitty Armijärventien risteyksen itäpuolella, 26.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon mykerökukkien teriö on yhdislehtinen, suppilomainen, sisältä karvainen ja neliliuskainen sekä vastakohtainen. Laitimmaisten kukkien teriö on selvästi muiden kukkien teriöitä kookkaampi ja yleensä noin 12-16 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat keskenään eripituiset sekä useimmiten noin 5-10 mm pitkät ja kärjestään pyöreät tai tylpät. Muiden kukkien teriöt ovat tavallisesti noin 7-8 mm pitkät, ja niiden kärkiliuskat ovat noin 2-3 mm pitkät sekä pyöreähköpäiset. ES, Lappeenranta, keskusta-alue Kesämäen kaupunginosan itäpuolella, vanhan, käyttämättömän rautatien laide Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon kukinnon teriöt voivat joskus olla myös aivan valkoiset. Vienoa punaväriä kukintoon tuovat vain heteiden ponnet. EH, Hämeenlinna, Lammi, Lakkola, Lahden Valtatien (tie 12) piennar Ketomäen ja Heikkilän tilojen välisen peltoalueen kohdalla, 3.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon kukintomykerön tyvellä on kehtomainen, tiivis ylälehtien ryhmä. Lehtiä on yleensä 14-20, ja ne ovat vuoroittain vastakkaiset sekä vihreät ja karheakarvaiset. Uloimmat niistä ovat puikeat, suipon teräväkärkiset ja noin 10-13 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm leveät. Lehdet lyhenevät ja kapenevat sisemmissä kerroksissa. ES, Lappeenranta, keskusta-alue Kesämäen kaupunginosan itäpuolella, vanhan, käyttämättömän rautatien laide Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon mykerökukkien verhiöt tulevat näkyviin vasta teriöiden varistua. Verhiö on suppilomaisen yhdislehtinen, vihreä, karvainen ja noin 3-4 mm pitkä. Sen kärjessä on useimmiten 8-10 lyhyttä ja teräväkärkistä liuskaa. Verhiön pohjalla on näkyvissä kehittyvän pähkylän kärki. EH, Hämeenlinna, Renko, Haapamäki, Topenontien (tie 2871) laita Yli-Paappalan tilan ja Kiikkarantien risteyksen kohdalla, 23.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon hajoava mykerö on varsinainen karvakuontalo. Mykeröpohjuksen lisäksi myös jo kuihtunut verhiö ja sen tyvellä oleva ulkoverhiö ovat tiheästi karvaiset. Pohjuspähkylä jää kovaseinäisen ja karvapintaisen ulkoverhiön sisään. Pähkylä on kartiomainen tai lieriömäinen, tavallisesti noin 4 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen tyvessä on elaiosomi eli rasvalisäke, jonka sisältämä ravinto saa muurahaiset kuljettelemaan pähkylöitä ja levittämään samalla kasvia. Linnutkin syövät mielellään pähkylöitä, joita myös tarttuu jäykistä karvoistaan kiinni höyheniin ja matkaa lentokyydillä kauemmaksikin. Kuvassa pähkylät erottuvat parhaiten kuvan alalaidassa riippuessaan karvoistaan mykeröstä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden rannan ulkoilureitin laide rautatien varressa, rautatiesillan itäpuolella, 30.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon varsien tyvellä ja alaosassa olevat lehdet ovat suikeat, soikeat tai vastapuikeat ja yleensä ehyt- tai hammaslaitaiset. Varsilehdet ovat vastakkaisesti ja ylemmät niistä ovat useimmiten kapealiuskaisen pariliuskaiset. Lehtilapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 5-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. ES, Lappeenranta, keskusta-alue Kesämäen kaupunginosan itäpuolella, vanhan, käyttämättömän rautatien laide Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Knautia arvensis – ketoruusuruohon tyvellä ja varren alaosassa olevat lehdet ovat ruodilliset. Lehtiruoti on kapeahkosti siipipalteinen, useimmiten noin 2-8 cm pitkä ja levenee asteittain lehtilavaksi niin, että tarkkaa rajaa on vaikea osoittaa. Ylemmät lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Harvoin, kuten kuvassa, kaikki lehdet ovat lähes tai kokonaan ehytlaitaiset. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Parolannummentien laitaniitty Armijärventien risteyksen itäpuolella, 26.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 