Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukula subsp. villarohtonukula

Leonurus cardiaca L. – rohtonukula
subsp. villosus (Desf. ex d’Urv.) Hyl. – villarohtonukula
Leonurus L. – nukulat
Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Rohtonukulasta, Leonurus cardiaca, esiintyy Suomessa ja osin muissa Pohjoismaissa kaksi alalajia, nimialalaji, lännenrohtonukula, subsp. cardiaca ja tässä esiteltävä villarohtonukula, subsp. villosus. Villarohtonukula on monivuotinen, pysty ja yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 50-140 cm korkea ruoho, joka toisinaan voi venyä lähes 2 m pitkäksikin. Juurakko on vankka ja yläpäästään haarova niin, että kasvustot ovat usein monivartisia. Varsi on runsaslehtinen, jäykkä, 4-särmäinen ja ainakin alaosastaan sinipunainen. Se on kauttaaltaan tiheästi siirottavakarvainen. Karvat ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät.

Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodilliset sekä ulkokehältään puikeat tai herttamaiset. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä 3-10 cm pitkä ja varren tavoin siirottavakarvainen sekä usein sinipunainen. Niiden lehtilapa on hertta- tai suorahkotyvinen ja yleisimmin 5-liuskaisesti sormijakoinen. Liuskat ovat teräväkärkisiä, iso- ja terävähampaisia sekä alimmissa lehdissä usein myös lyhyesti toistamiseen sivuliuskaisia. Lehtilapa on tavallisesti noin 6-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa suunnilleen saman levyinen. Ylemmät lehdet ovat kukinnon tukilehtinä ja ne ovat yleensä kiilatyviset ja päästään pitemmin tai lyhyemmin 3-liuskaiset. Liuskat ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja vaihtelevasti hampaiset. Tukilehtien lapa on aivan ylimpiä lukuun ottamatta noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Niiden ruoti on noin 1-2 cm pitkä. Alimpien osakukintojen tukilehdet voivat olla myös edellä kuvattujen, kukinnon alapuolisten varsilehtien kaltaiset. Kaikki lehdet ovat päältä vihreät tai tummanvihreät ja vaihtelevasti lyhytkarvaiset sekä alta harmaanvihreät ja ainakin suonista tiheästi lyhytkarvaiset. Suonet ovat hyvin näkyvillä ja alapinnalla koholla aina mosaiikkimaisia sivusuonia myöten.

Kukinto on päävarren ja haarojen latvaosassa, alempana harvakseen ja ylempänä tiheästi. Päävarren latvassa kukinto on varren pituudesta riippuen tavallisesti noin 15-50 cm. Kukat ovat lehtihangoissa yleensä noin 10-18 kukan viuhkoina eli valekiehkuroina, jotka yhtyvät tiiviiksi, puolipallomaiseksi osakukinnoksi. Kiehkuroiden tyvellä on noin 2-4 mm pitkiä, piikkimäisiä esilehtiä. Kukat ovat lähes tai aivan perättömiä. Verhiö on kellomainen, kärjestään 5-liuskainen ja liuskoihin päättyen vahvan kohosuoninen. Sen pituus ilman kärkiliuskoja on tavallisesti noin 5-5,5 mm. Kärkiliuskat ovat leveätyvisen piikkimäiset ja yleensä noin 2-3 mm pitkät. Verhiö on muuten vihreä mutta useimmiten liuskoistaan sinipunainen ja kauttaaltaan siirottavakarvainen.

Teriö on yhdislehtinen, pitkätorvinen, vaaleanpunainen tai alahuulta lukuun ottamatta valkoinen ja päästään 2-huulinen sekä noin 8-12 mm pitkä, josta torven osuus on noin 4-5 mm. Ylähuuli on kupera ja noin 4 mm pitkä sekä ulkopinnaltaan pitkä- ja valkokarvainen. Alaskääntynyt alahuuli on tummempipisteinen ja -laikkuinen, noin 2-2,5 mm pitkä ja siinä on molemmin puolin pienet sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä heteitä on 4 ja niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Sikiäin on 4-lohkoinen ja sen tyvellä on pyöreä mesiäinen. Emi on yksivartaloinen ja 2-luottinen. Lohkohedelmän hedelmykset ovat 3-särmäisiä, ruskeita ja ulkopinnaltaan hyvin lyhytkarvaisia sekä noin 2,5-3 mm pitkiä. Normaali kukinta-aika alkaa kesäkuun loppupuolella ja jatkuu elokuulle.

Villarohtonukula on Suomessa harvinainen uustulokas. Nimialalaji, lännenrohtonukula, tuotiin alunperin tänne sydäntä vahvistavana rohdoskasvina 1700-luvulla. Villarohtonukula lienee nuorempi tulokas, vaikka senkin juuret täällä juontavat rohdoskäyttöön. Siitä on havaintoja etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Lisäksi sitä on tavattu länsirannikolla Oulun Pohjanmaalle saakka. Kasviatlaksessa on tältä vuosituhannelta havaintoja selvästi enemmän ja laajemmasti kuin lännenrohtonukulalla. Kasvupaikkoina ovat mm. vanhat asuinpaikat, puutarhat, puistot, tienvarret ja joutomaat sekä erilaiset kaatopaikat ja teollisuusalueet. Vanhan asutuksen piirissä olevat kasvustot ovat usein jäänteitä entisestä rohdoskäytöstä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa villarohtonukula kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa tavattava toinen alalaji, lännenrohtonukula, subsp. cardiaca, poikkeaa tässä esiteltävästä villarohtonukulasta erityisesti karvoitukseltaan. Varsi on särmiään myöten alaspäisesti lyhytkarvainen. Karvat ovat vain noin 0,2-0,5 mm pitkiä. Lisäksi verhiöt näyttävät lähes kaljuilta. Niissä on hyvin lyhyttä nystykarvoitusta kärkiosassa ja liuskoissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle villarohtonukulan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto