Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukula subsp. villarohtonukula

  • Leonurus cardiaca L. – rohtonukula
  • subsp. villosus (Desf. ex d’Urv.) Hyl. – villarohtonukula
  • Leonurus L. – nukulat
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Rohtonukulasta, Leonurus cardiaca, esiintyy Suomessa ja osin muissa Pohjoismaissa kaksi alalajia, nimialalaji, lännenrohtonukula, subsp. cardiaca ja tässä esiteltävä villarohtonukula, subsp. villosus. Villarohtonukula on monivuotinen, pysty ja yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 50-140 cm korkea ruoho, joka toisinaan voi venyä lähes 2 m pitkäksikin. Juurakko on vankka ja yläpäästään haarova niin, että kasvustot ovat usein monivartisia. Varsi on runsaslehtinen, jäykkä, 4-särmäinen ja ainakin alaosastaan sinipunainen. Se on kauttaaltaan tiheästi siirottavakarvainen. Karvat ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät.

Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodilliset sekä ulkokehältään puikeat tai herttamaiset. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä 3-10 cm pitkä ja varren tavoin siirottavakarvainen sekä usein sinipunainen. Niiden lehtilapa on hertta- tai suorahkotyvinen ja yleisimmin 5-liuskaisesti sormijakoinen. Liuskat ovat teräväkärkisiä, iso- ja terävähampaisia sekä alimmissa lehdissä usein myös lyhyesti toistamiseen sivuliuskaisia. Lehtilapa on tavallisesti noin 6-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa suunnilleen saman levyinen. Ylemmät lehdet ovat kukinnon tukilehtinä ja ne ovat yleensä kiilatyviset ja päästään pitemmin tai lyhyemmin 3-liuskaiset. Liuskat ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja vaihtelevasti hampaiset. Tukilehtien lapa on aivan ylimpiä lukuun ottamatta noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Niiden ruoti on noin 1-2 cm pitkä. Alimpien osakukintojen tukilehdet voivat olla myös edellä kuvattujen, kukinnon alapuolisten varsilehtien kaltaiset. Kaikki lehdet ovat päältä vihreät tai tummanvihreät ja vaihtelevasti lyhytkarvaiset sekä alta harmaanvihreät ja ainakin suonista tiheästi lyhytkarvaiset. Suonet ovat hyvin näkyvillä ja alapinnalla koholla aina mosaiikkimaisia sivusuonia myöten.

Kukinto on päävarren ja haarojen latvaosassa, alempana harvakseen ja ylempänä tiheästi. Päävarren latvassa kukinto on varren pituudesta riippuen tavallisesti noin 15-50 cm. Kukat ovat lehtihangoissa yleensä noin 10-18 kukan viuhkoina eli valekiehkuroina, jotka yhtyvät tiiviiksi, puolipallomaiseksi osakukinnoksi. Kiehkuroiden tyvellä on noin 2-4 mm pitkiä, piikkimäisiä esilehtiä. Kukat ovat lähes tai aivan perättömiä. Verhiö on kellomainen, kärjestään 5-liuskainen ja liuskoihin päättyen vahvan kohosuoninen. Sen pituus ilman kärkiliuskoja on tavallisesti noin 5-5,5 mm. Kärkiliuskat ovat leveätyvisen piikkimäiset ja yleensä noin 2-3 mm pitkät. Verhiö on muuten vihreä mutta useimmiten liuskoistaan sinipunainen ja kauttaaltaan siirottavakarvainen.

Teriö on yhdislehtinen, pitkätorvinen, vaaleanpunainen tai alahuulta lukuun ottamatta valkoinen ja päästään 2-huulinen sekä noin 8-12 mm pitkä, josta torven osuus on noin 4-5 mm. Ylähuuli on kupera ja noin 4 mm pitkä sekä ulkopinnaltaan pitkä- ja valkokarvainen. Alaskääntynyt alahuuli on tummempipisteinen ja -laikkuinen, noin 2-2,5 mm pitkä ja siinä on molemmin puolin pienet sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä heteitä on 4 ja niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Sikiäin on 4-lohkoinen ja sen tyvellä on pyöreä mesiäinen. Emi on yksivartaloinen ja 2-luottinen. Lohkohedelmän hedelmykset ovat 3-särmäisiä, ruskeita ja ulkopinnaltaan hyvin lyhytkarvaisia sekä noin 2,5-3 mm pitkiä. Normaali kukinta-aika alkaa kesäkuun loppupuolella ja jatkuu elokuulle.

Villarohtonukula on Suomessa harvinainen uustulokas. Nimialalaji, lännenrohtonukula, tuotiin alunperin tänne sydäntä vahvistavana rohdoskasvina 1700-luvulla. Villarohtonukula lienee nuorempi tulokas, vaikka senkin juuret täällä juontavat rohdoskäyttöön. Siitä on havaintoja etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Lisäksi sitä on tavattu länsirannikolla Oulun Pohjanmaalle saakka. Kasviatlaksessa on tältä vuosituhannelta havaintoja selvästi enemmän ja laajemmasti kuin lännenrohtonukulalla. Kasvupaikkoina ovat mm. vanhat asuinpaikat, puutarhat, puistot, tienvarret ja joutomaat sekä erilaiset kaatopaikat ja teollisuusalueet. Vanhan asutuksen piirissä olevat kasvustot ovat usein jäänteitä entisestä rohdoskäytöstä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa villarohtonukula kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa tavattava toinen alalaji, lännenrohtonukula, subsp. cardiaca, poikkeaa tässä esiteltävästä villarohtonukulasta erityisesti karvoitukseltaan. Varsi on särmiään myöten alaspäisesti lyhytkarvainen. Karvat ovat vain noin 0,2-0,5 mm pitkiä. Lisäksi verhiöt näyttävät lähes kaljuilta. Niissä on hyvin lyhyttä nystykarvoitusta kärkiosassa ja liuskoissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle villarohtonukulan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukula subsp. villarohtonukula on tavallisesti noin 50-140 cm korkea. Toisinaan se voi olla kookkaampikin. Kuvan noin 30-vartisella kasvustolla oli korkeutta peräti 190 cm. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukula subsp. villarohtonukula on tavallisesti noin 50-140 cm korkea. Toisinaan se voi olla kookkaampikin. Kuvan noin 30-vartisella kasvustolla oli korkeutta peräti 190 cm. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan juurakko haaroo usein yläpäästään ja synnyttää tiiviin monivartisia kasvustoyksilöitä. Varret ovat monilehtisiä ja haarovat yläosastaan. Päävarren kukinto-osuus voi olla kookkailla varsilla, kuten kuvassa, jopa 50 cm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan juurakko haaroo usein yläpäästään ja synnyttää tiiviin monivartisia kasvustoyksilöitä. Varret ovat monilehtisiä ja haarovat yläosastaan. Päävarren kukinto-osuus voi olla kookkailla varsilla, kuten kuvassa, jopa 50 cm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukula subsp. villarohtonukula voi joillakin nykyisillä kasvupaikoillaan olla myös tuoreempi tulokas. Kuvan kasvupaikka-alueelle on ajettu mm. kuorijätettä itäpuun varastoalueilta. Kuvassa villarohtonukulan ympärillä näkyy runsaana kierumataraa, Galium aparine, ja taustalla nostelee varsiaan kyläkarhiainen, Carduus crispus. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukula subsp. villarohtonukula voi joillakin nykyisillä kasvupaikoillaan olla myös tuoreempi tulokas. Kuvan kasvupaikka-alueelle on ajettu mm. kuorijätettä itäpuun varastoalueilta. Kuvassa villarohtonukulan ympärillä näkyy runsaana kierumataraa, Galium aparine, ja taustalla nostelee varsiaan kyläkarhiainen, Carduus crispus. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan varsien ja haarojen ylemmät lehdet toimivat kukkien tukilehtinä. Yleensä ne ovat päästään kolmiliuskaisia, mutta päävarrella alemmat tukilehdet voivat olla myös kuvan tavoin viisiliuskaisia ja muutenkin alempien varsilehtien kaltaisia. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan varsien ja haarojen ylemmät lehdet toimivat kukkien tukilehtinä. Yleensä ne ovat päästään kolmiliuskaisia, mutta päävarrella alemmat tukilehdet voivat olla myös kuvan tavoin viisiliuskaisia ja muutenkin alempien varsilehtien kaltaisia. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan alemmat osakukinnot ovat harvakseen, mutta tihentyvät latvassa tiiviin tähkämäiseksi. Tukilehdet ovat pareina ristikkäin vastakkain. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan alemmat osakukinnot ovat harvakseen, mutta tihentyvät latvassa tiiviin tähkämäiseksi. Tukilehdet ovat pareina ristikkäin vastakkain. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan kukat ovat lehtihangoissa yleensä noin 10-18 kukan viuhkoina eli valekiehkuroina, jotka yhtyvät tiiviiksi, puolipallomaiseksi osakukinnoksi. Teriö on vaaleanpunainen tai alahuulta lukuun ottamatta valkoinen. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan kukat ovat lehtihangoissa yleensä noin 10-18 kukan viuhkoina eli valekiehkuroina, jotka yhtyvät tiiviiksi, puolipallomaiseksi osakukinnoksi. Teriö on vaaleanpunainen tai alahuulta lukuun ottamatta valkoinen. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan teriö on, pitkätorvinen, päästään kaksihuulinen sekä noin 8-12 mm pitkä. Ylähuuli on noin 4 mm pitkä ja alaskääntynyt alahuuli on tummempipisteinen ja -laikkuinen, noin 2-2,5 mm pitkä ja siinä on molemmin puolin pienet sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä keltaponsisia heteitä on neljä. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan teriö on, pitkätorvinen, päästään kaksihuulinen sekä noin 8-12 mm pitkä. Ylähuuli on noin 4 mm pitkä ja alaskääntynyt alahuuli on tummempipisteinen ja -laikkuinen, noin 2-2,5 mm pitkä ja siinä on molemmin puolin pienet sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä keltaponsisia heteitä on neljä. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan kupera ylähuuli on ulkopinnaltaan pitkä- ja valkokarvainen. Tämä karvoitus näkyy ensimmäisenä nupuista verhiön keskeltä. Heteistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Villarohtonukula on saanut nimensä varsien tiheästä, siirottavasta ja valkoisesta karvoituksesta, joka on noin 1-2 mm pitkää. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan kupera ylähuuli on ulkopinnaltaan pitkä- ja valkokarvainen. Tämä karvoitus näkyy ensimmäisenä nupuista verhiön keskeltä. Heteistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Villarohtonukula on saanut nimensä varsien tiheästä, siirottavasta ja valkoisesta karvoituksesta, joka on noin 1-2 mm pitkää. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan verhiöistä näkyvät nelilohkoiset, ruskeat hedelmät kehittyessään paisuttavat latvan osakukinnot pallomaisiksi. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan verhiöistä näkyvät nelilohkoiset, ruskeat hedelmät kehittyessään paisuttavat latvan osakukinnot pallomaisiksi. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan verhiöt ovat kellomaiset, kärjestään viisiliuskaiset ja vahvan kohosuoniset. Niiden pituus ilman kärkiliuskoja on tavallisesti noin 5-5,5 mm. Kärkiliuskat ovat leveätyvisen piikkimäiset ja yleensä noin 2-3 mm pitkät. Verhiöt ovat kauttaaltaan siirottavakarvaiset. Lohkohedelmän hedelmykset ovat kolmisärmäisiä, ulkopinnaltaan hyvin lyhytkarvaisia ja noin 2,5-3 mm pitkiä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan verhiöt ovat kellomaiset, kärjestään viisiliuskaiset ja vahvan kohosuoniset. Niiden pituus ilman kärkiliuskoja on tavallisesti noin 5-5,5 mm. Kärkiliuskat ovat leveätyvisen piikkimäiset ja yleensä noin 2-3 mm pitkät. Verhiöt ovat kauttaaltaan siirottavakarvaiset. Lohkohedelmän hedelmykset ovat kolmisärmäisiä, ulkopinnaltaan hyvin lyhytkarvaisia ja noin 2,5-3 mm pitkiä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan varret ovat ainakin alaosastaan sinipunaiset. Kukinnon alapuolisten lehtien lapa on hertta- tai suorahkotyvinen ja yleisimmin viisiliuskaisesti sormijakoinen. Liuskat ovat teräväkärkisiä, iso- ja terävähampaisia sekä alimmissa lehdissä usein myös lyhyesti toistamiseen sivuliuskaisia. Lehtilapa on tavallisesti noin 6-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa suunnilleen saman levyinen. Ruoti on yleensä 3-10 cm pitkä. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan varret ovat ainakin alaosastaan sinipunaiset. Kukinnon alapuolisten lehtien lapa on hertta- tai suorahkotyvinen ja yleisimmin viisiliuskaisesti sormijakoinen. Liuskat ovat teräväkärkisiä, iso- ja terävähampaisia sekä alimmissa lehdissä usein myös lyhyesti toistamiseen sivuliuskaisia. Lehtilapa on tavallisesti noin 6-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa suunnilleen saman levyinen. Ruoti on yleensä 3-10 cm pitkä. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus - rohtonukulan subsp. villarohtonukulan osakukintojen kolmiliuskaisten tukilehtien lapa on aivan ylimpiä lukuun ottamatta noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Niiden ruoti on noin 1-2 cm pitkä. Lehdet ovat päältä vihreät tai tummanvihreät ja alta harmannvihreät sekä molemmin puolin lyhytkarvaiset. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Leonurus cardiaca subsp. villosus – rohtonukulan subsp. villarohtonukulan osakukintojen kolmiliuskaisten tukilehtien lapa on aivan ylimpiä lukuun ottamatta noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Niiden ruoti on noin 1-2 cm pitkä. Lehdet ovat päältä vihreät tai tummanvihreät ja alta harmannvihreät sekä molemmin puolin lyhytkarvaiset. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahden eteläpään kaakkoiskulman ja rata-alueen välinen joutomaa-alue Finlandia-talon pohjoispuolella, 6.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto