- Lepidium campestre (L.) W. T. Aiton – kenttäkrassi
- Lepidium L. – (suomu)krassit
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Kenttäkrassi, Lepidium campestre, on useimmiten kaksivuotinen ja harvemmin yksivuotinen ruoho, joka on pysty ja tavallisesti noin 20-40(-70) cm korkea. Pääjuuri on pysty ja vankka. Varret ovat yleensä yksittäin, ja niiden latvaosassa on ylöskaartuvia kukintohaaroja. Toisinaan haaroja on myös alemmissa lehtihangoissa. Varsi on tylpähkö- ja matalasärmäinen, harmaanvihreä tai ainakin osittain sinipunainen ja tiheästi lyhytkarvainen.
Aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja kapeanpuikeat tai kapean vastapuikeat. Ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä. Lehtilapa on ehyt- tai nirhalaitainen ja toisinaan laidoiltaan jonkin verran liuskainenkin sekä yleensä noin 1,5-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet tavallisesti lakastuvat kukinnan edetessä. Varsilehdet ovat lukuisat, ja ne ovat varrella kierteisesti. Alimpia lukuun ottamatta muut lehdet ovat ruodittomat, nuolityvisesti sepivät ja kapeanpuikeat, kapean vastapuikeat tai varren yläosassa lähes suikeat sekä terävän tai tylpän suippokärkiset. Ne ovat laidoiltaan harvakseen terävähampaiset tai nirhalaitaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1,5-8 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,4-2 cm. Kaikki lehdet ovat harmaanvihreät ja paahteisilla kasvupaikoilla toisinaan myös voimakkaan punasävyiset sekä molemmin puolin tiheästi lyhytkarvaiset.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 10-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tiheäkarvainen ja yleensä noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat, kuperat ja kellanvihreät sekä kalvolaitaiset ja tiheäkarvaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 1,2-1,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5 mm. Teriö on avoimimmillaan noin 4-5 mm läpimitaltaan. Valkoisia terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat lusikkamaisesti kapean vastapuikeat, pyöreä- tai lovikärkiset, kapeatyviset ja yleensä noin 2 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-0,8 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä soikea sekä litteähkö. Sen kärjessä on noin 0,1-0,3 mm pitkä, vihreä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen, vähän vartaloa leveämpi ja kellertävä. Hedelmävaiheinen terttu on harsuhko -tiheähkö ja useimmiten noin 20-30 mm leveä. Hedelmäperä on siirottava, tiheäkarvainen ja yleensä noin 5-12 mm pitkä. Hedelmä on lähinnä soikea ja malliltaan matalan kauhamainen litu, joka on vihreä, kellanvihreä tai paahteisilla paikoilla voimakkaan punasävyinenkin. Se on tavallisesti noin 5-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-4,5 mm leveä. Litu on laidoiltaan siipipalteinen ja pinnaltaan tiheästi suomumaisen rakkulainen. Siipipalle on lidun kärkiosassa leveimmillään, ja sen kärjessä on pieni lovi, jossa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 0,2-0,5 mm pitkä. Ota on suunnilleen siipipalteen loven mittainen. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on 1 siemen. Siemenet ovat soikeahkot tai hieman pisaramaiset, tummat tai lähes mustat ja noin 2,5-3 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Kenttäkrassi on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, josta tehdyt havainnot painottuvat eteläisimpiin eliömaakuntiin. Yksittäisiä havaintoja on länsirannikkoa myöten Oulun Pohjanmaalle saakka. Valtaosa havainnoista on kuitenkin hyvin vanhoja. Tällä vuosituhannella lajia on Kasviatlaksen mukaan tavattu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnista. Vain muutama kasvupaikka on vakiintunut. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot ja muut viljelyalueet, hiekkakentät, kuivat ketorinteet, viljavarastot ja myllyalueet, satamat, radan- ja tienvarret sekä joutomaat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kenttäkrassin leimallinen tunnusmerkki on kynttilänjalkamaisesti haarova latvus yhdistettynä tanakkaan ulkomuotoon. Monen muun krassin tavoin kenttäkrassin kukkia ei edes huomaa, ellei tutki lähemmin kukkatertun ylintä kerrosta. Vain muutaman millin kokoiset kukat, joissa ovat kapeat, parin millin mittaiset, valkoiset terälehdet, eivät saa ohikulkevan katsojan huomiota. Sen sijaan katse saattaa kiinnittyä pitkiin terttuhaaroihin, joissa on suuri joukko joka suuntaan vaakatasossa siirottavia lituhedelmiä. Vaikka kukat ovat pienet, huomaamattomat ja hajuttomat, niistä lähes poikkeuksetta ja nopeasti kehittyy kaksisiemeninen lituhedelmä. Hyönteisiä ei näy ainakaan parveillen kukissa, joten siementuotannon taannee vahva itsepölytys.
(Suomu)krassien suku on tunnistamisen kannalta hankala, koska siitä on Suomessakin tavattu useita hyvin samankaltaisia lajeja, joiden määritys ei äkkivilkaisulla onnistu. Eniten kenttäkrassia muistuttaa sitäkin huomattavasti harvinaisempi tulokas, nurmikrassi, L. heterophyllum. Nurmikrassi on kuitenkin monivuotinen ja monivartinen sekä yleensä vain noin 15-25 cm pitkä. Sen lidut ovat lähes suomurakkulattomia, ja lidun ota on siipipalteen lovea pitempi. Ulkomuodoltaan kenttäkrassin kaltainen on myös laajasti Etelä- ja Keski-Suomeen vakiintunut sekä yleisehkö ratakrassi, L. densiflorum. Se on kuitenkin selvästi hennompi, ja ylemmät lehdet ovat kapean suikeat tai melkein tasasoukat. Lidut ovat lähes pyöreähköt ja yleensä noin 2,5-3 mm pitkät. Ratakrassia muistuttaa hyvin harvinainen tulokas, virginiankrassi, L. virginicum. Sen lidut ovat sitäkin pyöreämmät.
Muista ristikukkaiskasveista kenttäkrassia jonkin verran muistuttavat erityisesti kukinnan alkaessa peltotaskuruoho, Thlaspi arvense ja lajipari ketotaskuruoho, Noccaea caerulescens ja toukotaskuruoho, N. brachypetala. Ne kaikki ovat kuitenkin kaljuja ruohoja. Toukotaskuruohoa lukuun ottamatta myös teriöt ovat isommat.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kenttäkrassin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Lepidium campestre – kenttäkrassin teriö on avoimimmillaan noin 4-5 mm läpimitaltaan. Valkoisia terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat lusikkamaisesti kapean vastapuikeat, pyöreä- tai lovikärkiset, kapeatyviset ja yleensä noin 2 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-0,8 mm leveät. Heteitä on kuusi, joista neljä on pitempää ja kaksi hieman lyhyempää. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä soikea sekä litteähkö. Sen kärjessä on lyhyt vartalo nappimaisine luotteineen. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien laita laajan kallioalueen juurella, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium campestre – kenttäkrassin litu on lähinnä soikea ja malliltaan matalan kauhamainen. Se on laidoiltaan siipipalteinen. Siipipalle on lidun kärkiosassa leveimmillään, ja sen kärjessä on pieni lovi, jossa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 0,2-0,5 mm pitkä. Ota on suunnilleen siipipalteen loven mittainen. Keskellä litua näkyvä välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yksi siemen. Siemen on soikeahko tai hieman pisaramainen ja noin 2,5-3 mm pitkä. EH, Nokia, Sarpatti, Maatialanharjun länsipää, Nokianvaltatien reunaan rajoittuva harjun alarinne, 12.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium campestre – kenttäkrassin hedelmälitu on tavallisesti noin 5-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-4,5 mm leveä. Se on pinnaltaan tiheästi suomumaisen rakkulainen. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, ratapohja ja sen laiteet Satamatien ja Viljatien risteyksen länsipuolella, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium campestre – kenttäkrassin aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja kapeanpuikeat tai kapean vastapuikeat. Ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä. Lehtilapa on ehyt- tai nirhalaitainen ja toisinaan laidoiltaan jonkin verran liuskainenkin sekä yleensä noin 1,5-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet tavallisesti lakastuvat kukinnan edetessä. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien laita laajan kallioalueen juurella, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium campestre – kenttäkrassin lehdet ovat molemmin puolin tiheästi lyhytkarvaiset. Varsi on tylpähkö- ja matalasärmäinen, harmaanvihreä tai ainakin osittain sinipunainen ja tiheästi lyhytkarvainen. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, ratapohja ja sen laiteet Satamatien ja Viljatien risteyksen länsipuolella, 12.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium campestre – kenttäkrassi on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, josta tällä vuosituhannella tehdyt havainnot painottuvat eteläisimpiin eliömaakuntiin. Suuri osa kokonaishavaintomäärästä on yli 60 vuotta vanhoja. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, ratapohja ja sen laiteet Satamatien ja Viljatien risteyksen länsipuolella, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium campestre – kenttäkrassin kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot ja muut viljelyalueet, hiekkakentät, kuivat ketorinteet, viljavarastot ja myllyalueet, satamat, radan- ja tienvarret sekä joutomaat. Vain muutama kasvupaikka on vakiintunut. Kuvassa oleva kasvusto on poikkeuksellisen tiheä ja kookas. Pisimpien yksilöiden korkeus on 70 cm. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien laita laajan kallioalueen juurella, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 