- Linaria repens (L.) Mill. – juovakannusruoho
- Linaria Mill. – kannusruohot
- Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Juovakannusruoho, Linaria repens, on monivuotinen, pysty tai toisinaan koheneva ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm korkea, mutta voi joskus olla lähes metrinkin korkuinen. Juurakko on tieteellisen lajinimen mukaisesti suikertava ja haarova synnyttäen monivartisia kasvustoja. Varret ovat haarattomat tai useimmiten yläosastaan runsaastikin haarovat. Haarat ovat monesti pitkiä ja toistamiseen haarovia. Varsi on liereä, vihreä tai ainakin osittain punaruskea ja kalju.
Lehdet ovat ruodittomat ja erityisesti varren alaosassa kiehkuroina ja ylempänä kierteisesti. Lehtilapa on varsinkin alempana suikea tai kapean vastapuikea ja ylempänä lähes tai aivan tasasoukka. Kärki on terävä ja tyvi suippeneva. Lapa on lähinnä vihreä tai sinivihreä, kalju ja laidoiltaan ehyt sekä kapeasti alaspäin kiertynyt. Se on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä ja noin 1-4 mm leveä.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva latvaterttu, joka on yleensä noin 2-15 cm pitkä ja noin 1,5-2 cm leveä. Siinä on kierteisesti ja usein ryhminä tavallisesti noin 10-40 kukkaa. Kukat ovat yksittäin tukilehtiensä hangassa. Tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta vain noin 2-5 mm pitkät ja noin 0,2-0,5 mm leveät. Toisinaan hieman erillään olevien alimpien kukkien tukilehdet ovat ylimpien varsilehtien kokoiset. Kukkaperä on noin 1-5 mm pitkä. Verhiö on yleensä noin 2-3 mm pitkä ja 5-liuskainen. Liuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat ja päästään suipon teräväkärkiset sekä noin 1,5-2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm leveät. Tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut.
Teriö on huulimainen, yhdislehtinen ja kannuksellinen sekä pohjaväriltään yleensä valkoinen ja harvemmin vaalean sinipunainen. Lisäksi pohjavärin päällä on pitkittäissuuntainen, sinipunainen juovitus. Nupuissa ja usein teriön alapinnallakin on keltaista, punertavaa tai ruskehtavaa sävytystä. Teriö on pystyn ylähuulen kärjestä kannuksen kärkeen tavallisesti noin 8-15 mm pitkä. Ylähuuli on 2-liuskainen ja noin 4-5 mm pitkä. Alahuuli on 3-liuskainen ja noin 5-7 mm pitkä. Sen tyvellä on keskeltä keltainen tai punakeltainen ja karvainen pullistuma, joka sulkee teriön nielun. Alahuulessa oleva kannus on kartiomainen, suora tai hieman kaareva ja yleensä noin 3-5 mm pitkä.
Piiloon jääviä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne ovat noin 4-6 mm pitkät ja kiinnittyneet teriön tyviosaan. Palhot ovat hyvin vaaleat ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja sen tyvellä on rengasmainen mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen, lähes valkoinen ja noin 3,5-4 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luotti on hyvin lyhyt ja lähes levymäinen tai matalan pallomainen. Hedelmä on munamainen tai pitkänpyöreä, matalasti lovipäinen ja kalju kota, joka on kypsänä kellanvaalea tai -ruskea ja yleensä noin 3-4 mm pitkä sekä noin 2,5-3 mm leveä. Emin vartalo luotteineen säilyy kuivuneena pitkään kodan kärjessä. Kota avautuu kärjestään hammasluomaisesti eli saumat aukeavat hammasmaisesti. Siemenet ovat lähes munamaiset mutta enemmän tai vähemmän 3-kulmaiset ja kurttupintaiset sekä kulmistaan siipipalteiset. Ne ovat tummanharmaat ja läpimitaltaan noin 1,2-1,7 mm. Normaali kukinta-aika on kesä -elokuu.
Juovakannusruoho on alkuperäinen laji eteläisessä Länsi-Euroopassa. Suomessa se on paikoin vakiintunut uustulokas. Tällä vuosituhannella tehtyjä havaintoja on eniten Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Satakunnan eliömaakunnista. Lisäksi enimmäkseen yksittäisiä havaintoja on Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ratapihat, painolastipaikat, satamat ja niiden liepeillä olevat merenrannat, puuvarastoalueet sekä tienvarret. Muissa Pohjoismaissa juovakannusruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kannusruohojen teriörakenne on hyvin sulkeutunut. Alahuulen pullistuman sulkeman nielun aukaiseminen vaatii niin paljon voimaa, että se onnistuu yleensä vain kimalaisilta, jotka voivat käyttää omaa painoaan ja paksua ruumistaan mesilähteelle tunkeutumisessa hyväkseen. Samalla, kun ne työntävät imukärsänsä kannukseen, johon mesiäinen valuttaa mettään, niiden pääpuoli osuu heteiden ponsiin ja emin luottiin pölyttäen kukan.
Ahvenanmaalla ja Manner-Suomen etelä- sekä länsirannikolla alkuperäisenä ja muualla Suomessa vakiintuneena, runsaana ja laaja-alaisena uustulokkaana kasvaa keltakannusruoho, L. vulgaris. Sen teriö on nimensä mukaisesti keltainen ja noin 25-33 mm pitkä, joten lajeja ei sekoita toisiinsa. Luonnossa ne voivat kuitenkin risteytyä keskenään ja risteymä, sinekannusruoho, L. xsepium, voi esiintyä myös itsenäisesti ilman kantalajiensa seuraa. Risteymän teriö on yleensä nimensä mukaisesti lähes tasaisen sinertävä, joka suhteessa kookkaampi ja jopa 23 mm pitkä. Huomattavasti harvinaisempana ja satunnaisempana on viime vuosikymmenillä tavattu myös paria muuta kannusruohoa, härmäkannusruohoa, L. genistifolia ja sirokannusruohoa (vanhalta nimeltään tarhakannusruoho), L. incarnata. Härmäkannusruohonkin teriö on keltainen ja alalajista riippuen noin 13-50 mm pitkä. Sirokannusruoho on yksivuotinen ja sen teriö on sinipunainen ja noin 18-22 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle juovakannusruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Linaria repens – juovakannusruohon monivartisissa kasvustoissa osa varsista on myös kohenevia. Varret ovat haarattomat tai useimmiten kuvan tavoin yläosastaan runsaastikin haarovat. Haarat ovat monesti pitkiä ja toistamiseen haarovia. EK, Kotka, Halla, saaren laaja puuvarastoalue, kaakkoiskulman tyhjillään oleva kenttäalue, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Linaria repens – juovakannusruohon kuvassa ylempänä näkyvä teriö osoittaa, kuinka tiiviisti huulet ovat pullistuman ansiosta yhteen puristuneet. Alempi teriö on avattu väkisin sormella useita kertoja painamalla. Näkyviin on tullut neljä hedettä, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne ovat noin 4-6 mm pitkät ja kiinnittyneet teriön tyviosaan. Yksivartaloisen ja noin 3,5-4 mm pitkän emin keltainen ja lähes levymäinen tai matalan pallomainen luotti näkyy heteiden ponsiparien välissä. St, Eurajoki, Luvia, Laitakari, Laitakarintien lounaispuolella oleva venesatama, 15.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 