- Linaria vulgaris Mill. – keltakannusruoho
- Linaria Mill. – kannusruohot
- Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Keltakannusruoho, Linaria vulgaris, on monivuotinen, pysty ja tanakkavartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-70 cm korkea, mutta voi toisinaan yltää metrinkin pituuteen. Juurakko on vankka, puutunut ja haarova sekä juurisilmuinen synnyttäen monivartisia kasvustoja. Varret ovat haarattomat tai latvan kukinto-osastaan runsaastikin haarovat. Ne ovat liereät, vihreäsävyiset tai tyveltä punaruskehtavat ja kaljut tai yläosastaan nystykarvaiset.
Lehdet ovat ruodittomat ja valtaosalla vartta tiheästi ja kierteisesti. Varren tyviosassa ne voivat olla myös kiehkuroina ja latvassa sekä kukintohaaroissa myös vastakkaisesti. Lehtilapa on varsinkin alempana suikea tai kapean vastapuikea ja ylempänä lähes tai aivan tasasoukka. Kärki on terävä ja tyvi suippeneva. Lapa on lähinnä sinivihreä, kalju ja laidoiltaan ehyt sekä kapeasti alaspäin kiertynyt. Se on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja noin 1-8 mm leveä.
Kukinto on varren tai haarojen kärjessä oleva, tiheä latvaterttu, joka on yleensä noin 5-12 cm pitkä ja noin 2-4 cm leveä. Siinä on kierteisesti useimmiten noin 5-30 kukkaa. Tertturanka on tavallisesti tiheään nystykarvainen. Kukat ovat yksittäin tukilehtiensä hangassa. Tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta noin 5-10 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Kukkaperä on noin 2-8 mm pitkä ja nystykarvainen tai kaljuhko. Verhiö on yleensä noin 3-6 mm pitkä, 5-liuskainen ja kukkaperän tavoin karvainen tai kaljuhko. Liuskat ovat lähinnä puikeat, päästään lyhyesti suipon teräväkärkiset ja noin 2,5-5 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät.
Teriö on huulimainen, yhdislehtinen ja kannuksellinen sekä vaalean- tai kirkkaankeltainen. Se on pystyn ylähuulen kärjestä kannuksen kärkeen yleensä noin 25-33 mm pitkä. Ylähuuli on 2-liuskainen ja noin 10-13 mm pitkä. Alahuuli on 3-liuskainen ja noin 7-9 mm pitkä. Sen tyvellä on iso, punakeltainen ja karvainen pullistuma, joka sulkee teriön nielun. Alahuulessa oleva kannus on lähinnä kartiomainen, lähes suora tai eteenpäin kaareva ja pitkän kapeakärkinen sekä tavallisesti noin 10-13 mm pitkä. Joskus harvoin kannus voi puuttua kokonaan tai samassa teriössä voi olla jopa viisi kannusta.
Piiloon jääviä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne ovat noin 8-12 mm pitkät ja kiinnittyneet teriön tyviosaan. Palhot ovat lähes tai aivan valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja sen tyvellä on rengasmainen mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen, valkoinen ja noin 8-10 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luotti on hyvin lyhyt ja lähes levymäinen tai matalan pallomainen. Hedelmä on munamainen tai pitkänpyöreä, lovipäinen ja kalju kota, joka on kypsänä kellanvaalea tai -ruskea ja yleensä noin 5-11 mm pitkä sekä noin 5-7 mm leveä. Emin vartalo luotteineen säilyy kuivuneena pitkään kodan kärjessä. Kota avautuu kärjestään hammasluomaisesti eli saumat aukeavat hammasmaisesti. Siemenet ovat kiekkomaiset, siipipalteiset, nystermäiset ja tummanruskeat sekä läpimitaltaan noin 2-3 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.
Keltakannusruoho on Suomessa alkuperäinen Ahvenanmaalla ja etelä- sekä länsirannikolla. Muualla Suomessa se on vakiintunut uustulokas. Se on etelästä päin yleinen suunnilleen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä harvinaisempi tai harvinainen siitä pohjoiseen päin. Havaintoja on kertynyt kaikista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä hiekkaiset ja soraiset merenrannat, kalliot, pientareet, tien- ja radanvarret, pellot ja niiden laiteet, kylvönurmet ja muut asutuksen lähialueet sekä joutomaat ja maankäsittelyalueet. Lajia on myös käytetty ja käytetään jossain määrin edelleen koristekasvina. Muissa Pohjoismaissa keltakannusruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kannusruohojen teriörakenne on hyvin sulkeutunut. Alahuulen pullistuman sulkeman nielun aukaiseminen vaatii niin paljon voimaa, että se onnistuu yleensä vain kimalaisilta, jotka voivat käyttää omaa painoaan ja paksua ruumistaan mesilähteelle tunkeutumisessa hyväkseen. Samalla, kun ne työntävät imukärsänsä kannukseen, johon mesiäinen valuttaa mettään, niiden pääpuoli osuu heteiden ponsiin ja emin luottiin pölyttäen kukan. Keltakannusruoho on useiden perhosten toukka-aikaista ravintoa. Ihmiset ovat hakeneet siitä valmistetulla rohdoksella apua mm. vatsa- ja munuaisvaivoihin sekä suonikohjuihin. Kasvin ainesosilla on ilmeisesti myös desinfioivaa ja diureettista eli nestettä poistavaa vaikutusta. Niinpä sitä on käytetty myös märkivien haavojen, ihosairauksien ja ns. turvotuksen hoitoon. Teriöt soveltuvat ruokien syötäväksi koristeeksi, ja mesikannus antaa makeaa lisämakua. Keltakannusruohosta saa lankojen värjäyksessä harmaanvihreää väriä.
Suomessa esiintyy vakiintuneena ja harvinaisehkona uustulokkaana juovakannusruoho, L. repens, jota ei pienten, noin 8-15 mm pitkien, valkoisten ja sinipunaraitaisten kukkiensa vuoksi sekoita keltakannusruohoon. Lajit kuitenkin risteytyvät keskenään ja risteymä, sinekannusruoho, L. xsepium, voi esiintyä myös itsenäisesti ilman kantalajiensa seuraa. Risteymän teriö on yleensä nimensä mukaisesti lähes tasaisen sinertävä, joka suhteessa kookkaampi ja jopa 23 mm pitkä. Huomattavasti harvinaisempana ja satunnaisempana on viime vuosikymmenillä tavattu myös paria muuta kannusruohoa, härmäkannusruohoa, L. genistifolia ja sirokannusruohoa (vanhalta nimeltään tarhakannusruoho), L. incarnata. Härmäkannusruohonkin teriö on keltainen. Nimialalajilla, pikkuhärmäkannusruoholla, subsp. genistifolia, se on noin 13-22 mm pitkä ja hyvin ohuen ja pitkän kannuksen osuus kokonaispituudesta on huomattava. Sen lehdet ovat noin 3-15 mm leveät. Toisen Suomessa tavatun alalajin, isohärmäkannusruohon, subsp. dalmatica, teriö on noin 20-50 mm pitkä ja varsinkin alemmat lehdet ovat ainakin osittain sepivät, puikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä noin 10-40 mm leveät. Sirokannusruoho on yksivuotinen ja sen teriö on noin 18-22 mm pitkä sekä sinipunainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle keltakannusruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Linaria vulgaris – keltakannusruoho on monivuotinen, pysty ja tanakkavartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-70 cm korkea. Varret ovat haarattomat tai latvan kukinto-osastaan runsaastikin haarovat. Laji on alkuperäinen Ahvenanmaalla ja etelä- sekä länsirannikolla. Muualla Suomessa se on vakiintunut uustulokas. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien ja Ali-Raakkulantien kulmauksessa olevan entisen peltoalueen laide, 14.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 