Malaxis monophyllos – sääskenvalkku

  • Malaxis monophyllos (L.) Sw. – sääskenvalkku
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Microstylis monophyllos (L.) Lindl.
  • Malaxis Sol. ex Sw. – mukulavalkut
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Sääskenvalkku, Malaxis monophyllos, on monivuotinen, tavallisesti noin 10-25 cm korkea ja kalju ruoho, jonka varren tyvi on mukulamainen. Kasvualustan sisään jäävän mukulan alapuolella on kimppu ohuita juuria. Mukulan tyvelle, lyhyen rönsyn kärkeen muodostuu seuraavan kasvukauden noin 10 mm läpimitaltaan oleva mukula. Varsi on ohuehko, haaraton, yleensä pysty ja vihreä sekä 3-särmäinen. Varren tyvellä on 1-2 väljää, tuppimaista, vihreää ja lavatonta alalehteä. Niiden yläpuolella, varren alaosassa, on yksi tai joskus kaksi pitkätuppista varsilehteä. Jos lehtiä on kaksi, ne ovat lähekkäin ja toinen niistä on yleensä selvästi pienempi. Lehti on ruoditon, soikea tai leveänsoikea ja kärjestään lyhytsuippuinen sekä yläpuolelta vihreä ja alapuolelta harmaanvihreä. Se on ohuehko, ehytlaitainen ja silposuoninen sekä samalla verkkosuoninen. Lehdessä on myös selvä keskisuoni, joka yläpuolella on uurroksessa ja alapuolella koholla. Pituutta lehdellä on tavallisesti noin 3-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm.

Kukintotähkä on usein noin puolet verson pituudesta ja yleensä noin 5-10 cm pitkä sekä noin 25-60-kukkainen. Kukat ovat hyvin pienet, vain noin 4-5 mm leveät ja tähkässä kierteisesti. Ne ovat yläviistoon siirottavat ja tukilehdelliset sekä vihreät, kellanvihreät tai kehälehdistään lähes läpikuultavat. Kukkaperä on tavallisesti noin 3 mm pitkä ja kierteellä täyden ympyrän eli 360 astetta. Sikiäin on soikeahko ja noin 2 mm pitkä. Kukan tukilehti on lähinnä kapean kolmiomainen ja noin 2-3 mm pitkä. Kukka on perän täydellisen kiertymisen johdosta ikään kuin alkuperäisessä asennossaan eli huuli ylöspäin. Kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat kapean kolmiomaisia ja teräväkärkisiä sekä noin 2,5-3 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaakin vain vajaat 1 mm leveitä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat rihmamaisen tasasoukat ja noin 2 mm pitkät. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, puikeahko ja pitkäsuippuisen teräväkärkinen sekä noin 2,5-3 mm pitkä sekä tyveltään noin 1,5 mm leveä. Tyvi on kouruinen ja sen molemmin puolin on pieni sivuliuska.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi emilehteä. Emin yläpuolelle nousevan kaksilokeroisen ponnen siitepöly on irtoavina myhkyinä. Ponnen lokerot ovat huulesta katsoen siitintukun vastapuolella ja luottipinnat ovat huulen puolella. Hedelmä on pysty, lieriömäinen, kelanvihreä ja vahvasuoninen sekä noin 5-6 mm pitkä kota. Kotia kehittyy yleensä runsaahkosti. Kussakin on pölymäisen pieniä siemeniä noin 1 500 ja ne voivat levitä tuulen mukana kauaksikin. Pääpölyttäjinä ovat todennäköisesti hyttyset ja pikkukärpäset. Tähän viittaa myös lajin suomalainen nimi. Pölyttäjien puuttuessa myös itsepölytys onnistuu. Tämä selittänee osaltaan hyvää kotasatoa. Ilman alkuravinteita olevien siementen täytyy päästä yhteyteen sopivien sienten kanssa. Muiden kämmeköiden tapaan yksilön alkukehitys on hidasta. Sääskenvalkku on esiintymisessään oikullinen ja voi piileskellä jopa vuosia sienijuurensa turvin. Se on myös heikko kilpailija ja hyötyy kasvupohjansa ajoittaisesta avautumisesta ja rikkoutumisesta. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Sääskenvalkku on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä on tavattu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Oulun Pohjanmaan, Perä-Pohjanmaan ja Sompion Lapin eliömaakunnista. Laatokan Karjalan ja Pohjois-Hämeen eliömaakunnista se on hävinnyt. Perä-Pohjanmaalla, ns. Lapin kolmiossa, lajilla on kymmeniä tunnettuja esiintymiä. Muualla havainnot ovat hajanaisia, yksittäisiä ja suurelta osin vanhoja. Sääskenvalkku onkin taantunut viime vuosikymmeninä. Useat sen esiintymistä ovat niukkoja ja osa myös tilapäisluonteisia.

Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, leppäkorvet, tervaleppäluhdat, märät niityt, lähteiköt, rantahetteiköt ja kosteat kalliosammalikot, mutta toisinaan myös teiden laitaluiskat, kosteikkopolkujen laiteet ja puiden tyvet. Sääskenvalkku on kalkinvaatija tai -suosija. Käsitykset lähdekirjallisuudessa hieman vaihtelevat. Kalkkituotantoalueilta leijailevan kalkkipölyn ansiosta se kykenee kasvamaan jopa kuivalla kankaalla. Toisaalta on myös kasvupaikkoja, joissa kalkkivaikutusta on vaikeampi osoittaa. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Uhanalaisuuteen vaikuttavat lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen sekä erittäin suuret kannanvaihtelut. Suurimmat uhkatekijät ovat ojitus ja turpeenotto, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, pellonraivaus, rakentaminen ja kaivannaistoiminta. Muissa Pohjoismaissa sääskenvalkkua esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.

Sääskenvalkku on sukunsa ainoa laji Euroopassa. Sitä aika paljon muistuttaa toinen, pieni, hento ja vihreän huomaamaton laji, suovalkku, Hammarbya paludosa. Molempien kukkaperä on kiertynyt 360 astetta ja huuli osoittaa ylöspäin. Lisäksi myös siitintukku on samankaltainen heteen ja luottipintojen ollessa sen eri puolilla. Suovalkkua on soviteltukin samaan sukuun sääskenvalkun kanssa. Rakenteellisia erojakin löytyy. Suovalkun tyvellä on useampia mukuloita allekkain aivan kuin nauhassa. Lavattomia lehtituppia ei ole kasvukauden mukulan yläpuolella. Sen sijaan tyvellä on useimmiten 2-3(-4) lavallista lehteä. Lehtilapa on paksuhko ja alapuolen keskisuoni ei ole koholla.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle sääskenvalkun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Malaxis monophyllos - sääskenvalkku jää kasviharrastajaltakin helposti huomaamatta. Pieni, hento ja kauttaaltaan vihreä tai vihreähkö kämmekkä ei juuri silmään pökkää, varsinkin jos se kasvaa muiden, huomattavasti kookkaampien lajien seurassa. Kuvassa seuralaisina mm. suovehka, Calla palustris, raate, Menyanthes trifoliata ja järvikorte, Equisetum fluviatile. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkku jää kasviharrastajaltakin helposti huomaamatta. Pieni, hento ja kauttaaltaan vihreä tai vihreähkö kämmekkä ei juuri silmään pökkää, varsinkin jos se kasvaa muiden, huomattavasti kookkaampien lajien seurassa. Kuvassa seuralaisina mm. suovehka, Calla palustris, raate, Menyanthes trifoliata ja järvikorte, Equisetum fluviatile. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun tyypillisiä kasvupaikkoja ovat letot, leppäkorvet, tervaleppäluhdat, märät niityt, lähteiköt ja rantahetteiköt. Se kestää hyvin märkyyttä, mutta heikkona kilpailijana hyötyy kasvualustansa ajoittaisesta avautumisesta ja rikkoutumisesta. Kuvan kasvupaikalla isoista seuralaislajeista huolimatta ajoittainen vedennousu estää maanpinnan umpeutumisen. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun tyypillisiä kasvupaikkoja ovat letot, leppäkorvet, tervaleppäluhdat, märät niityt, lähteiköt ja rantahetteiköt. Se kestää hyvin märkyyttä, mutta heikkona kilpailijana hyötyy kasvualustansa ajoittaisesta avautumisesta ja rikkoutumisesta. Kuvan kasvupaikalla isoista seuralaislajeista huolimatta ajoittainen vedennousu estää maanpinnan umpeutumisen. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun kasvupaikkoja on löydetty eteläisimmästä Suomesta aina Sompion Lappiin saakka. Se on kuitenkin viime vuosikymmeninä selvästi taantunut ja esiintymät ovat pieniä sekä ns. Lapin kolmiota lukuun ottamatta myös hajallaan. Laji on luonnollisesti rauhoitettu ja uhanalaisarviossa todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun kasvupaikkoja on löydetty eteläisimmästä Suomesta aina Sompion Lappiin saakka. Se on kuitenkin viime vuosikymmeninä selvästi taantunut ja esiintymät ovat pieniä sekä ns. Lapin kolmiota lukuun ottamatta myös hajallaan. Laji on luonnollisesti rauhoitettu ja uhanalaisarviossa todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkku on hoikka kasvi, jonka pituudesta usein noin puolet - tai joskus enemmänkin, kuten kuvassa - muodostaa kukintotähkä, joka on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja noin 25-60-kukkainen Kuvan yksilöllä kukkia on hieman yli 60. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkku on hoikka kasvi, jonka pituudesta usein noin puolet – tai joskus enemmänkin, kuten kuvassa – muodostaa kukintotähkä, joka on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja noin 25-60-kukkainen Kuvan yksilöllä kukkia on hieman yli 60. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun kokonaispituus on yleensä noin 10-25 cm. Kukat ovat tähkässään kierteisesti ja lähes kiehkuroina. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun kokonaispituus on yleensä noin 10-25 cm. Kukat ovat tähkässään kierteisesti ja lähes kiehkuroina. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkulla on useimmiten yksi lavallinen varsilehti, joskin toisinaan niitä voi olla kaksikin lähekkäin. Lehtilapa lähtee kämmekän koko pituuteen nähden noin alaneljänneksen kohdalta. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkulla on useimmiten yksi lavallinen varsilehti, joskin toisinaan niitä voi olla kaksikin lähekkäin. Lehtilapa lähtee kämmekän koko pituuteen nähden noin alaneljänneksen kohdalta. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun kukat ovat hyvin pienet, vain noin 4-5 mm leveät. Ne ovat yläviistot ja tukilehdelliset sekä vihreät, kellanvihreät tai kehälehdistään lähes läpikuultavat. Tukilehti on kapean kolmiomainen ja noin 2-3 mm pitkä. Sitä ei kukkaperän suuntaisena helposti erota. Kukkaperä on tavallisesti noin 3 mm pitkä ja sen jatkeena oleva soikeahko sikiäin noin 2 mm pitkä. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun kukat ovat hyvin pienet, vain noin 4-5 mm leveät. Ne ovat yläviistot ja tukilehdelliset sekä vihreät, kellanvihreät tai kehälehdistään lähes läpikuultavat. Tukilehti on kapean kolmiomainen ja noin 2-3 mm pitkä. Sitä ei kukkaperän suuntaisena helposti erota. Kukkaperä on tavallisesti noin 3 mm pitkä ja sen jatkeena oleva soikeahko sikiäin noin 2 mm pitkä. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun kukka on perän 360 asteen kiertymisen johdosta ikään kuin alkuperäisessä asennossaan eli huuli ylöspäin. Kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat kapean kolmiomaisia ja teräväkärkisiä sekä noin 2,5-3 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat rihmamaisen tasasoukat ja noin 2 mm pitkät. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, puikeahko ja teräväkärkinen sekä noin 2,5-3 mm pitkä. Tyvi on kouruinen ja sen molemmin puolin on pieni sivuliuska. Liuskat ovat joissakin kuvan kukissa näkyvillä. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun kukka on perän 360 asteen kiertymisen johdosta ikään kuin alkuperäisessä asennossaan eli huuli ylöspäin. Kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat kapean kolmiomaisia ja teräväkärkisiä sekä noin 2,5-3 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat rihmamaisen tasasoukat ja noin 2 mm pitkät. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, puikeahko ja teräväkärkinen sekä noin 2,5-3 mm pitkä. Tyvi on kouruinen ja sen molemmin puolin on pieni sivuliuska. Liuskat ovat joissakin kuvan kukissa näkyvillä. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun pääpölyttäjinä ovat todennäköisesti hyttyset ja pikkukärpäset. Tähän viittaa myös lajin suomalainen nimi. Pölyttäjien puuttuessa myös itsepölytys onnistuu. Tästä johtunee, että kukintotähkiin kehittyy usein paljon siemenkotia. Kuvan versossa vain tähkän latvasta ne puuttuvat. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun pääpölyttäjinä ovat todennäköisesti hyttyset ja pikkukärpäset. Tähän viittaa myös lajin suomalainen nimi. Pölyttäjien puuttuessa myös itsepölytys onnistuu. Tästä johtunee, että kukintotähkiin kehittyy usein paljon siemenkotia. Kuvan versossa vain tähkän latvasta ne puuttuvat. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun kota on pysty, lieriömäinen, kelanvihreä ja vahvasuoninen sekä noin 5-6 mm pitkä. Kodassa on pölymäisen pieniä siemeniä noin 1 500 ja ne voivat levitä tuulen mukana kauaksikin. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun kota on pysty, lieriömäinen, kelanvihreä ja vahvasuoninen sekä noin 5-6 mm pitkä. Kodassa on pölymäisen pieniä siemeniä noin 1 500 ja ne voivat levitä tuulen mukana kauaksikin. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun tyvi on mukulamainen ja jää kasvualustan sisään näkymättömiin. Varren tyvellä on 1-2 väljää, tuppimaista ja lavatonta alalehteä. Myös lavallinen varsilehti on pitkätuppinen. Varsi, lehdet ja kukinto ovat kaljut. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun tyvi on mukulamainen ja jää kasvualustan sisään näkymättömiin. Varren tyvellä on 1-2 väljää, tuppimaista ja lavatonta alalehteä. Myös lavallinen varsilehti on pitkätuppinen. Varsi, lehdet ja kukinto ovat kaljut. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun lehti on ruoditon, soikea tai leveänsoikea ja kärjestään lyhytsuippuinen sekä yläpuolelta vihreä. Se on ohuehko, ehytlaitainen ja silposuoninen sekä samalla verkkosuoninen. Lehdessä on myös selvä keskisuoni, joka yläpuolella on uurroksessa. Pituutta lehdellä on tavallisesti noin 3-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun lehti on ruoditon, soikea tai leveänsoikea ja kärjestään lyhytsuippuinen sekä yläpuolelta vihreä. Se on ohuehko, ehytlaitainen ja silposuoninen sekä samalla verkkosuoninen. Lehdessä on myös selvä keskisuoni, joka yläpuolella on uurroksessa. Pituutta lehdellä on tavallisesti noin 3-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos - sääskenvalkun lehti on alapinnaltaan harmaanvihreä ja sen keskisuoni on koholla. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Malaxis monophyllos – sääskenvalkun lehti on alapinnaltaan harmaanvihreä ja sen keskisuoni on koholla. U, Vantaa, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto